Tarjoan aluksi heti vahvan lukusuosituksen Miikan Razer Huntsman V2 Analog -näppäimistön arvostelusta viime vuodelta (arvostelu täällä). Juttu sisältää teräviä huomioita ja asiantuntemusta, josta oli allekirjoittaneellekin hyötyä. Kyseisen arvostelun tuoreeltaan luettuani jäin ihmettelemään, miltä analogikytkimet tuntuisivat omassa pelikäytössäni ja mitä mahtaisin niistä pitää – ja kas, valmistajan uuden mallin myötä pääsin itsekin kokemaan tämän eräänlaisen ihmeen.


Analogiset näppäimistöt ovat mekaanisten näppäimistöjen maailmassa aika harvinaisia, mutta joitakin oivia vaihtoehtoja sellaista etsiville on kuitenkin tarjolla. Uutena sellaisena Razer toi markkinoille 60-prosenttisen version Razer Huntsman V2 Analog -näppäimistöstään. Minikokoinen analoginäppäimistö on hyvin samankaltainen perusominaisuuksiltaan kuin isoveljensä, mutta erityisesti monien FPS-pelaajien suosimassa näppäimistökoossa. 60-prosenttisesta mallista on jätetty pois erillinen numeronäppäimistö, medianäppäimet, nuolinäppäimistö, numeroiduista funktionäppäimistä koostuva rivi sekä pikatoimintopainikkeiden ryhmä ja toiminnot on upotettu oikeasta alakulmasta löytyvän FN-painikkeen taakse. Funktiopainikeen painallus valaisee valkoisena käytettävissä olevat toiminnot, jolloin niiden löytäminen on etenkin aluksi helpompaa. Kaikki lisätoiminnot on lisäksi merkitty pikkuisilla printtisymboleilla näppäinten etupuolelle. Kaikki näppäimet ovat myös ohjelmoitavissa erikseen Hypershift-kerrostusta käyttäen.

Alumiininen runko on kevyt, kyllin tukeva ja tasapainoinen jokapäiväiseen käyttöön. Taipumista en havainnut lainkaan, tosin syynä voi olla juurikin kompakti koko: 29,3 x 10,3 x 3,7 cm. Kokonaisuudella on painoa runsaat puoli kiloa. Runkoon on jätetty kapea reunus ja erikseen valaistut kytkimet on aseteltu rungon yläpuolelle. Valo paistaa hillitysti enimmäkseen näppäinten läpi, mikä on mukavan näköistä suhteessa kokonaisuuteen. Näppäimistön alta löytyvät pienet, kumiset tassut, jotka tuntuvat jarruttavan näppäimistöä suoraan pöytäpinnalla mutta hiirimaton päällä ne eivät toimi yhtä hyvin. Kulman säätämiseen takaa löytyvät kahdet erikokoiset taitettavat jalat, joissa on niissäkin fiksusti kiinni pikkuiset tassut.

Mukana tulee takavasemmalle kiinnittyvä, punoksella päällystetty USB-A-USB-C-johto, jonka pituus on 190 cm. Näppäimistön päähän tuleva C-pistoke on muotoiltu kapeilla urilla, joiden avulla se pysyy paikoillaan tukevasti. Johto on melko jäykkä, minkä vuoksi se ei ole henkilökohtainen suosikkini. Suoristaminen on vaikeaa sen jälkeen, kun johto on ollut paketissa siististi paketoituna. Toisaalta rakenne kielii kestävyydestä, joten jos tönkeröksi jäävät mutkat eivät vaivaa, pärjää kaapelilla varmasti pitkäänkin.

Muistiin mahtuu viisi näppäinprofiilia. Pienen kokonsa ja kevyen runkonsa ansiosta näppäimistö sujahtaa helposti myös laukkuun tai reppuun, joskin jonkinlainen suojapussi olisi mukava olla mukana rungon päälle jäävien korkeiden näppäinten takia.

Mattamusta muovi peittää koko näppäimistöä. Razerin logo on prässätty rungon etureunaan melko huomaamattomasti ja pohjaa peittää näyttävämpi “For gamers, by gamers”-slogan. Kaksinkertaisesti valetut PBT-muoviset näppäinhatut ovat laadukkaan ja miellyttävän tuntuiset ja olen iloinen, ettei tässä kohtaa ole säästelty. Yhdessä analogikytkinten kanssa sormituntuma on parhaimmillaan erinomainen.

Jos analogiset kytkimet eivät ole käsitteenä tuttu, asian voisi tiivistää seuraavasti: tavallinen näppäimistödata on yksinkertaista, painallus/ei painallusta-tyyppistä, mutta optisesti tulkittava analogikytkimen data kertoo painalluksen tasosta suhteessa kytkimeen, eli painetaanko näppäintä vain hiukkasen vai pohjaan saakka. Tämä mahdollistaa kytkimille vaihtelevia käyttötapoja ja asetuksia. Aktuaatiopisteen voi valita 1,5 ja 3,6 cm väliltä.

Razer Huntsman Mini Analog ei tarjoa säätäjille tai rakentelijoille mitään raakadataa käytettäväksi, vaan kaikki toimii valmistajan oman Synapse 3 -ohjelmiston sekä Windowsin käyttämän ohjainrajapinnan kautta. Säädöt siis tehdään Synapsen kautta ja Windows tulkitsee signaalin peleille hyödynnettäväksi. Käyttöönotto on tehty tästäkin teknisestä touhusta huolimatta käyttäjäystävällliseksi ja helposti lähestyttäväksi, sillä yksinkertaisimmillaan kustomoinnin voi aloittaa vaikkapa ottamalla Synapsesta käyttöön mieluisimman aktuaatiopisteen kaikille näppäimille ja quick remapping-asetusta hyödyntäen valita peliohjainmaiset kontrollit, joissa WASD toimii kuten joystick ja Q/E asetetaan liipaisimiksi. Tämän lisäksi asetus- ja käyttömahdollisuuksia on runsaasti, mutta tärkeimpinä voisin mainita painallusten skaalauksen käyrän kustomoinnin ja toimintojen asettamisen eri aktuaatiopisteille (esim. puoli painallusta vs. painallus pohjaan asti), jota voi käyttää peleissä luovasti. Samalle napille voi vaikkapa asettaa jonkin aseen tai tarvikkeen valinnan ja käyttämisen, kävelyvauhdin vaihtumisen juoksuksi tai keksiä jotakin aivan muuta, mitä vain mieleen juolahtaa. Siinä mielessä muokattavuus on hienoa: moni himopelaaja voi löytää tämänkin kokoisesta näppäimistöstä paljon uusia jippoja omaan makuunsa käytettäväksi.


Käytännössä analogitoiminnot toimivat – oletuksena – niiden pelien kanssa, jotka tukisivat peliohjaimia muutenkin. Yleisesti vaikutti siltä, että monet pelit toimivatkin heittämällä yhdessä näppäimistön kanssa haistellen ristiin rastiin näppäimistön ja hiiren signaalia. Kaikki pelit eivät niin armollisia ole, joten säätämistä voi seurata siitäkin syystä. Ristikkäisyydessä on toimiessaankin ongelmansa. Pelien näppäimistöasetuksia ei aina saa vastaamaan täysin peliohjaimella tehtäviä asioita, mikä on oikeasti harmillista. UI on usein taipuvainen välkkymään sen mukaan, mitä ohjainta käytetään ja aivan lennosta peli ei välttämättä heti ymmärrä, mitä näppäimistön painalluksilla haetaan Windowsin ohjainrajapinnan hikoillessa erilaisten käskyjen perässä. Tämä tarkoittaa välkkymisen lisäksi välillä toistettavia painalluksia, jotta peli tajuaa käskyjen tulevan näppäimistöltä näppäimistökomentoina. Säätämällä, säätämällä ja säätämällä tilannetta voi usein helpottaa Synapsen asetusten kautta, mutta rajallisen peliaikansa optimoivana otuksena päätin jättää vaikeimpien tapausten kohdalla säätöni kesken ja jatkaa vaikkapa niillä valmiskomennoilla, jotka toimivat parhaiten kussakin tapauksessa. Haiskahtaa siltä, ettei analogisesta näppäimistöstä tullut ainakaan vielä perinteisille peliohjaimilleni korvaajaa.

Silloin kun homma toimii, se kuitenkin tuntuu aika siistiltä. Pelatessa analogisilla kytkimillä nautin eniten siitä, millaista uutta tuntumaa sain ajopeleihin ja FPS-suosikkeihini. Liikkumisen kontrolleissa oli tiettyä miellyttävää orgaanisuutta, samoin kuin asekontrolleissakin. Tietysti muutokset entiseen vaativat hiukan opetteluakin (ihan siitä lähtien, etteivät kranaatit posahtaneet omaan syliin tai erikoiskyvyt aktivoituneet väärällä hetkellä), mutta kovin kauaa ei mennyt päästä jyvälle siitä, minkä kaiken sai toimimaan itselleen paremmin.
Ajopeleissä koin analogipainallusten käytön henkisesti tyydyttävimmäksi kokemukseksi, jota tiedän jääväni kaipaamaan tavallisiin mekaanisiin kytkimiin palatessani. En tiedä, voiko tuota tunnetta joystick-ohjauksesta näppäimistöltä tyhjentävästi muutoin edes kuvata. Kaasu tuntui kaasulta ja oikea-vasen-akselin liikehdintään riittivät pehmeämmät, tarkemmat painallukset ilman varsinaista näppäinten naputtelua.

Kirjoittamiseenkin sain laadittua itselleni mieleiset asetukset, mutta näppäinten korkeahkosta profiilista ja näppäinasettelusta en päässyt varsinaisesti yli, vaan koin ne alunkin jälkeen epämukaviksi. Jos mukana olisi tullut rannetuki, se olisi saattanut auttaa hieman. Asettelu menee makuasioiden puolelle, sillä vaikka minulle se ei osunut täysin kohdalleen, ei se ole kuitenkaan yksiselitteisesti huono. Pienempiin pelinäppäimistöihin mieltyneelle asettelu on varmasti sopivampi.

Kytkinten painalluksessa on joka tapauksessa mukava määrä vastusta. Se ei ole liikaa eikä rasita tai väsytä käsiä, mutta tarjoaa mielekästä vastavoimaa ja liikerataa vaikkapa napsuvampiin kytkimiin tottuneille käyttäjille. 1000 Hz päivitystaajuus kantaa näppäinsignaalin perille nopeasti ja yhdistettynä nopeisiin kytkimiin pelituntuma on näpsäkkä ja responsiivinen.


Makroja voi tallentaa Synapsesta tai suoraan näppäimistöstä, sama koskee osittain myös väriprofiileja. Tarkkoja säätöjä RGB-valoefekteihin ei voi tehdä ilman Synapsen Chroma-toimintoa, mutta näppäimistöstä löytyvät pikavalinnat kuudelle koko valoalueen efektille. Sisäiseen muistiin mahtuu myös viisi eri profiilia, joihin sopivat niin näppäinkomennot kuin tallennetut valosetitkin. Analogisten kytkinten täyteen toiminnallisuuteen laite kuitenkin vaatii Synapsen, joka on saatavilla vain Windows-koneille.

Näppäimistö on yllättävän äänekäs ollakseen niin pieni. Painallukset pohjaan saakka kopisevat kuuluvasti, mutta myös kytkinten vakaimet rahisevat näppäinhattujen vaappuessa niiden päällä. Pahempaakin olen nähnyt, mutta tukevampi istuvuus olisi kyllä voinut olla paikallaan.

Koska muihin analogisiin näppäimistöihin en ole päässyt tutustumaan, ei vertailu niiden välillä ole mahdollista, mutta rajoituksistaan ja kysymysmerkeistään huolimatta Huntsman Mini Analog on kutkuttava, outo ja erikoinen. Toivon näkeväni ja kokevani tämän perusteella jatkossa enemmän analogisia kummallisuuksia.

Jos tukeva ja laatua henkivä pikkunäppäimistö lineaarisella kytkintuntumalla kiinnostaa ja analogikytkimille keksii käyttöä, tämä voi olla oikein nappivalinta. Mitään todella erikoista Synapse-riippuvaisuuden vuoksi ei toki voi tehdä, mutta joystick-tuntuma on monissa peleissä todella luonteva lisä. Näppäimistöstä ei ole tarjolla mustan lisäksi muita värivaihtoehtoja, kuten valkoista tai vaaleanpunaista, joita valmistajan useissa muissa tuotteissa on nähty. Riippuneekin tässä kohtaa teknologian tulevaisuudesta ja kehityksestä, nähdäänkö niitä jatkossakaan. Varovainen “toivottavasti” sille. Hintaluokka ei ole kovin poikkeava muihin samankokoisiin näppäimistöihin verrattuna, mutta hyväksyttävän kokoinen lisämauste jälleenmyyntihinnassa on.


Lisätietoa: Razer
Hintaluokka: Valmistajan sivuilla n. 160 €