Steelseriesin Arctis-sarjan kuulokkeita on testattu V2.fi:ssä vuosien varrella useita (Arctic Pro, Arctis Prime, Arctis 1, Arctis 3…), eikä varsinkaan perushintaluokan luureista koskaan ole isompaa vikaa löytynyt. Siellä satasen hinnassa Arctikset ovat aina olleet hinta/laatu-suhteessaan mainioita. Miten käy, kun hinta tuplataan?


Langattomat Arctis 7+ Wireless -kuulokkeet saapuvat tutun näköisessä oranssi-valkoisessa laatikossa, josta voisi yhtä hyvin löytyä 60 euron kuulokkeet kuin 200 euron. Sitä avatessa huomioni kiinnittyi ehkä vähän epäolelliseenkin seikkaan: vähän väliä vastaan tuli tarroja tai tekstejä, joissa oli lisäohjeistusta käyttäjälle: kuuloke vedetään ulos näin ja sijoitetaan suun eteen näin, ohjelmisto on tärkeä laittaa lataukseen, ja niin edelleen. Ehkä niillä vähennetään käyttäjien hölmöilyä tai ainakin varmistetaan se, että kuuntelija tietää edes jotain oleellista heittäessään ohjekirjasen paperinkeräykseen.

Kuulokkeiden lisäksi laatikosta löytyy monenmoista lisävarustetta, mikä tässä hintaluokassa on suotavaakin: USB-C-latauskaapeli, piuha jolla kuulokkeet saa liitettyä 3,5 mm ääniliitäntään, USB-C-liitäntäinen langaton lähetin, sekä kaapeli, jolla lähettimen saa kytkettyä normaaliin USB-liitäntään. Tässä siis erotaan joistain kilpailijoista, joilla mukana tulee vain pieni USB-C-USB-muunnin ja tällaisesta pitkästä “muunninpiuhasta” voi olla sekä haittoja että hyötyjä, riippuen mihin laitteeseen tai porttiin sen kytkee. Ainakaan sitä ei saa yhtä helposti hukattua kuin pikkukonverttereita.

Piuhojen määrä varmistaa myös sen, että 7+:t saa kiinni jotakuinkin kaikkiin laitteisiin: tietokoneeseen, mobiiliin, pleikkariin, Switchiin ja niin edelleen. Langaton yhteys hoituu 2,4 GHz:n - Steelseriesin mukaan häviöttömällä - yhteydellä, eli Bluetooth-optiota ei ole. Sen kantomatkan luvataan olevan 12 metriä ja perustestini, eli kävelyn työpöydän ääreltä keittiöön Arctikset selvittivät paremmin kuin monet muut testaamani langattomat luurit.


Edellisen lisäksi plussa nimen perässä verrattaessa parin vuoden takaisiin Arctis 7:iin tulee enimmäkseen siitä, että kuulokkeiden akkukestoa on parannettu 30 tuntiin ja kaikki on nyt USB-C:tä. Mukana on myös pikalataus, eli USB-C:llä 15 minuutissa saa taas noin 3 tuntia peliaikaa. Tämä myös piti paikkansa testatessa. Mukavuudeltaan A7+W:t ovat samaa hyvää tasoa kuin muutkin Arctikset: panta säätyy vähän isompaankin päähän, kuppien materiaali on erittäin miellyttävää sekä hiostamatonta, ja luurit taittuvat litteiksi kuljetukseen.

Virta- ja mutenapin lisäksi Arctis 7+ Wirelesseissä on vain kaksi äänensäätörullaa: vasemman korvan takana äänen voimakkuudelle ja oikean korvan takana sille, kuinka paljon kuulee peliääniä, kuinka paljon chattiääniä. Rullat eivät ole kaikkein laadukkaimman oloiset, mutta tottelevat peukaloita ja on sijoiteltu omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka Arctikset ovat nimenomaan pelikuulokkeet, jopa suoranaisesti kilpapelaajille suunnatut, niitä voi totta kai käyttää myös musiikin kuunteluun. Pelikuulokkeille ominaisesti keski- ja ylä-äänet ovat kirkkaita ja selkeitä, mutta miellyin enimmäkseen myös bassopuoleen, sillä siitä löytyi mukavasti potkua elektronisen musiikin soittolistoilleni. Kupeissa lymyilevät 40 mm elementit vaikuttivat toimivan mukavasti myös pienillä äänenvoimakkuuksilla. Joissakin kappaleissa volyymin nostaminen söi muita äänialueita basson kustannuksella: esimerkiksi vakio-referenssikappaleeni, Kemopetrolin Child is my Name kuulosti ahtaalta, ei kuitenkaan mössöltä. Kuuloketesti-soittolistaltani löytyi kyllä myös kappaleita, jotka maistuivat 7+W:illa oikein hyviltä.


Perushyvä äänenlaatu välittyy toki sitten myös pelaamisen puolelle, mutta Steelseriesillä on myös lisäkikkoja: se alussa mainitsemani ladattavaksi kehotettu ohjelmisto on nimeltään Steelseries GG. Sen uusin temppu taas on Sonar, jolla pystyy säätämään erikseen peliäänien, pelichatin sekä mikrofonin ominaisuuksia. Ohjelmistosta löytyy useita erilaisia esiasetuksia - valmiiksi jopa eri peleille, mutta kattavaa 10 taajuusalueen (band) taajuuskorjainta voi säätää myös itse, mikä korjaa myös edellisessä kappaleessa mainitsemiani musiikin toiston heikkouksia.

Mikrofonin osalta voi myös säätää taajuusalueita, kohinanvaimennusta ja niin edelleen. Sonarista löytyy myös virtuaalinen 7.1-surround-äänitoiminto. Toki tämä kaikki toimii vain Windows-PC:llä, mutta olin joka tapauksessa vaikuttunut säätömahdollisuuksien määrästä, enkä voi kieltää, etteikö niistä sopivasti twiikkailemalla olisi hyötyä myös virtuaalisilla taistelukentillä. SteelSeries ei yritä edes väittää, että heillä on joku superkikka, jolla viholliset kuuluvat kilometrien päästä, vaan kaikki on rehdisti kiinni taajuuskorjaimen asetuksista. Peukku tälle.

200 euron hintaluokassa on monenlaista kuuloketta ja moneen käyttötarkoitukseen ja Arctis 7+W:t ovat mainio yleistyökalu, joilla pärjää monessa tilanteessa (tietyin rajoituksin) ja monen laitteen kanssa (tosin PC:llä parhaimmin). Mikäli et tarvitse kaikkia niiden ominaisuuksia, voi 200 euroa toki käyttää täsmällisemminkin. Windows-ympäristössä 7+W:iden säätömahdollisuudet ovat pelikuulokkeiden monipuolisimpia, mutta täysiä tähtiä kokonaisuudelle en voi antaa.



Steelseries Arctis 7+ Wireless
Hintaluokka: 199 eur
Lisätietoa: Steelseries