On räiskintäpelejä ja sitten on The räiskintäpelejä. Näistä jälkimmäiseen kuuluu edelleen betatestissä oleva Battlestate Gamesin kehittämä Escape from Tarkov. Kyseessä on räiskintää, selviytymistä ja MMO-elementtejä yhdistelevä kokonaisuus, jossa kuolemalla ja selviytymisellä on enemmän merkitystä kuin saattaa arvatakaan. Tässä raportissa tutustutaan siihen, mistä pelissä on kyse ja miksi pelaajat ryntäävät servereille yhä uudelleen ja uudelleen.





Koska kaikki tätä raporttia lukevat eivät välttämättä tiedä, mistä Escape from Tarkovissa on kyse, käydään lyhyesti lävitse pelin idea. Kyseessä on realistinen selviytymispeli, jossa pelaajan tehtävänä on käydä eri alueilla saalisretkillä eli raideilla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään lomailusta, vaan alueilla liikkuu vaihteleva määrä toisia pelaajia sekä tappohaluisia bottisotilaita. Pelitapoja on käytännössä kaksi: Retkille voi lähteä omalla päähahmollaan (PMC) tai vaihtoehtoisesti scav-taistelijalla. Sotilaiden ero on siinä, että scav-hahmo latautuu käytettäväksi aina uudelleen ja uudelleen, mutta eri varustuksilla, kun taas päähahmon varustus tulee rakentaa itse niistä tavaroista, joita omasta varastosta (stash) löytyy. Kun pelin starttaa ensimmäisen kerran, saa pelaaja valita edustaako hän läntisten valtioiden sotilaista koottua USEC-tiimiä vai venäläisistä upseereista koottua BEAR -joukkoa. Tällä hetkellä joukkojen eroavaisuudet eivät ole kovinkaan suuria, vaan erot koskevat lähinnä sotilaiden puhekieliä sekä aloitusvarusteita.


Yksi scavien ja PMC:n eroista on, että scav-kierrokset eivät kerrytä edistymistä, joten näillä raideilla kerätään erilaisia tarvikkeita omaan varastoon. Homman juju kaikissa raideissa on, että mikäli pelaaja kuolee ryöstöretkellään pelaajien tai AI-bottien toimesta, menettää pelaaja kaikki sillä hetkellä mukana olevat tavaransa. Jos taas pelaaja selviytyy alueelta hengissä, saa pelaaja pitää kaiken löytämänsä ja asettaa ne talteen omaan varastoonsa. Mutta miksi tämä on niin merkittävää? Mitä väliä sillä on jos kypärä, luotiliivi ja pari pyssyä jäävät matkan varrelle? Tarkovissa kaikella tavaralla on hinta ja mikään ei ole ilmaista, eikä kaikki ole halpaa. Jokaisen pelaajan käyttämät tavarat tulee hankkia alueilta itse keräämällä tai vaihtoehtoisesti ostamalla kirpputoreilta, joilla myös omat ylimääräiset tavarat voi pistää myyntiin hyvällä hinnalla. Usein tavaroiden hinta määräytyy tarjonnan perusteella. Mitä enemmän yksittäistä härpäkettä on tarjolla, sitä vähemmän arvoa esineellä on. Rahaa ja tavaroita ei siis ilmesty tyhjästä. Pahimmillaan pelaajan kuollessa raidilla, voi menetettyjen tavaroiden arvo olla kymmeniä tai satojatuhansia ruplia tai jopa miljoonia. Sellaisen menettäminen harmittaa ihan aidosti. Toisaalta arvokkaiden tavaroiden raahaaminen repussa pitkin kenttää tuo ihania adrenaliinipiikkejä.


Escape from Tarkov ei kuitenkaan ole pelkkää tavaran etsintää, vaan kartoissa tulee suorittaa kauppiaiden antamia tehtäviä. Nykyisin mukana on myös aikaan sidottuja haasteita kuten päivätehtäviä. Usein käskynä on pelaajien tai scavien tappamista, tiettyjen paikkojen löytämistä, tarvikkeiden kuljettamista tai antamista kauppiaille. Mikäli pelaaja suorittaa haasteet, on palkintona usein rahaa ja kokemuspisteitä sekä tarvikkeita. Saalisretkien ja tehtävien lisäksi pelaajan tulee päivittää hideout-luolaansa, jossa voi valmistaa esimerkiksi erilaisia tarvikkeita tai harjoitella ampumista.



Escape from Tarkov on edelleen kehityksessä, mikä tarkoittaa, että noin pari kertaa vuodessa pelin servereille saapuu wipe eli puhdistus. Wipen tarkoituksena on nollata kaikki saavutukset sekä poistaa pelaajan keräämät kamat. Wipen jälkeen kaikki pelaajat aloittavat homman alusta. Usein wipen aikana saapuu myös uusia ominaisuuksia ja muita isompia päivityksiä. Käytäntö on hyvä pitää mielessä, jotta ei hermostu, kun jonain iltana kirjautuu tunnuksillaan sisään ja ihmettelee, kun kaikki tavarat ovat kadonneet. Viimeisin nollaus tapahtui joulukuussa 2021, ja sen jälkeen pelaajia hemmoteltiin useamman päivän kestävällä Twitch Drop -tapahtumalla, jossa valikoitujen striimaajien lähetyksiä katsomalla pystyi ansaitsemaan erilaisia tarvikkeita. Kyseiset eventit nostavat usein Escape from Tarkovin suosiota ja niin kävi tälläkin kertaa. Tapahtuma järjestetään usein joululomien aikaan, jolloin pelaajia on eniten servereillä. Tällä kertaa serverit ruuhkautuivat pahoin ja pahimmillaan halukkaiden oli odotettava kentille pääsyä useiden tuntien ajan.



Mutta miksi ihmeessä Escape from Tarkov kerää ympärilleen intohimoisia pelaajia “ikuisesta betatestistä” huolimatta? Räiskintä, joka ei ole edes saatavilla mistään tunnetusta kauppapaikasta? Ja jos tosissaan puhutaan, peli ei ole edes halpa ottaen huomioon, että esimerkiksi kallein ja käytännössä myös paras versio maksaa noin 110 euroa, minkä lisäksi hintaan lisätään maakohtaisesti lisäkulut kuten arvonlisävero. Reilu satku ei ole pieni summa pelistä, jota ei ole virallisesti edes julkaistu.


Kiinnostavuutta on vaikea selittää lyhyesti, sillä pelaajat kokevat intohimoa peliin eri tavoilla. Osa pelaajista tykkää marssia alueella kunnon tamineissa ja ampua kaiken mitä löytyy. Toiset juoksevat tehtävien perässä, kun taas osa pelaajista haluaa pelata ainoastaan scav-kierroksia. Minä puolestaan olen pelaaja, joka ei ole kovin hyvä ampumaan, mutta tykkää seikkailla ryhmässä eri alueilla etsien tarvikkeita ja suorittaen tehtäviä silloin kun huvittaa. Jos pitäisi luonnehtia itseään, olen ennemminkin se tyyppi, joka haluaisi rauhanomaisesti kuljeksia alueella ja kerätä tarvikkeita ja myydä ne kirpputorilla eteenpäin.

Nykyisin Tarkov mahdollistaa kyseisen elämäntavan, sillä viime päivityksen mukana peliin saapui äänichat, jonka kautta taistelijat voivat kommunikoida toisilleen lyhyesti. Mutta minkälaisia keskusteluita äänikanavalla sitten käydään? Usein pelaajat saattavat kysyä esimerkiksi tiettyjen tarvikkeiden perään. Lisäksi joskus toivotaan kainosti, ettei toinen pelaaja tappaisi, sillä käynnissä saattaa olla haastavan tehtävän tekeminen. Kaikki pelaajat eivät kuitenkaan välttämättä ole rauhanomaisella linjalla, vaan saattavat iskeä pahaa-aavistamattoman tunnollisen pelaajan päälle lupauksista huolimatta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi scavina toisen scavin ampuminen ei ole järkevää, vaan tuottaa tappiota ja saa muut scavit käyttäytymään aggressiivisesti. Mielestäni äänichatin lisääminen peliin oli erittäin tervetullut uudistus, sillä se mahdollistaa rauhanomaisen temmeltämisen, mutta myös toisten sotureiden auttamisen.


Yksi syy Escape from Tarkovin suosioon on realistinen sodankäynti. Pahimmillaan ja parhaimmillaan yksi kuti oikeaan paikkaan tappaa vastustajan. Erilaiset aseet ja niiden osat sekä ammukset ovat merkittävässä asemassa, kun puhutaan siitä, miten taistelukentillä pärjää. Esimerkiksi huonot ammukset eivät läpäise vahvoja suojuksia, mutta toisaalta raskaasti varustautuneen pelaajankin voi kaataa helposti, mikäli ammus osuu kriittiseen kohtaan. Samoissa raideissa tallustelee eri tasoisia pelaajia, jotka ovat varustautuneet hyvin erilaisilla tarvikkeilla. Tarkovin hienous piilee siinä, että käytännössä on mahdollista tappaa vahvemminkin varustautuneet pelaajat, jos ajoitus on oikea. Realistisuutta tuo myös aseiden kustomointi, sillä aseisiin voi vaihtaa tähtäimiä, lippaita ja muita osia. Täydellisesti modatut pyssyt ovat usein kalliita ja niiden menettäminen toisille pelaajille tuo jännitystä. Kädet hikoavat helposti, mikäli kädessä on useita satoja tuhansia ruplia maksava pyssy.

Tietokoneohjausta tottelevat botit ovat jaettu neljään kategoriaan: normaalit scavit, raiders scavit, cultistit ja roguesit. Näistä helpoimpia vastustajia ovat normaalit scavit, jotka kestävät vastarintaa vähiten. Pahimpia vastuksia ovat scav-pomoihin kuuluvat cultistit, joiden tappaminen on hieman haastavampaa. Raiders scavit puolestaan ovat ryhmässä liikkuva tapporyhmä, jonka listiminen on melko helppoa, ellei joudu joukon piirittämäksi. Erikoisimpia ovat rogues-joukot, jotka koostuvat ex-USEC -sotilaista. He ovat usein melko ystävällisinä toisia USEC-sotureita ja scav-pelaajia kohtaan, paitsi jos tiimissä on BEAR PMC -sotilas. Siinä tapauksessa rogues-joukot pitävät koko tiimiä vihollisena. Yksi Escape from Tarkovin hyvistä puolista onkin erinomaiset tietokonehahmot. Tavallisen pelaajan on aivan mahdollista kuolla botille, joten tantereille lähtevän ei kannata suhtautua AI-pelaajiin ylimielisesti.



Seuraavaksi muutama pieni lyhyt tunnelmakuvaus siitä, millaisia raideja olen pelannut scav- ja PMC -hahmoilla.

Automaattisesti valikoidulla scav-hahmolla voi olla varustuksena mitä tahansa. Kädessä voi olla kämänen pistooli tai kymmeniä tuhansia ruplia maksava hyvä ase, josta rakentamalla saa loistokkaan tappovälineen PMC-raideille. Viime aikoina olen seikkaillut scav-kierroksilla Lighthousessa ja kauppakeskus-kartta Interchangessa. Varsinkin Interchange on hyvä alue alussa, sillä sieltä löytyy paljon perustarvikkeita, joita tarvitaan tehtävien suorittamiseen. Sälää on tarjolla laidasta laitaan, sillä kauppakeskuksen hyllyt notkuvat rompetta. Isoimpia liikkeitä ovat paikallinen Ikea eli Idea, rautakauppa Oli sekä päivittäistavarakauppa Goshan. Lisäksi kauppakeskuksessa on runsaasti pieniä putiikkeja, joiden uumenista löytyy jos jonkinmoista. Millaisia tarvikkeita sitten olen viime päivinä etsinyt? Viimeksi metsästin Tushonka-lihasäilykkeitä, porakoneita ja lääkintätarvikkeita. Yritän kovasti etsiä tarpeellisia kamoja, jotta saisin suoritettua kauppiaille tehtäviä sekä päivitettyä hideout-kotia, jotta voisin esimerkiksi rakentaa hieman harvinaisempia tarvikkeita.

Olen melko helposti hermostuvaa sorttia ja aiempina kertoina Escape from Tarkovin pelaaminen on jämähtänyt siihen, että olen kyllästynyt kamojen kokoaikaiseen menettämiseen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Tarkoviin kuuluu myös menettäminen. Kaikki raidit eivät pääty voittoon, eivätkä voisikaan, sillä pelaajan tavaravarasto eli stash täyttyisi muuten ääriään myöten. Nykyisin olen oppinut jo hillitsemään kiukkuani ja voin todeta, että joulukuun wipen jälkeen olen oppinut ajattelemaan, että “kamaa tulee, kamaa menee, aina ei voi voittaa”.


Viimeaikaiset PMC-kierrokset ovat keskittyneet Custom-, Woods- ja Factory -karttoihin, sillä näille kolmelle alueelle minulla on parhaimmillaan tehtäviä käynnissä. Viimeksi hiippailimme Woodsissa ystäväni kanssa piilottaen vettä ja ruokapaketteja bunkkereihin. Kävimme myös etsimässä Customin kerrostaloista salkkua, joka piti palauttaa kauppiaalle. Vielä pitäisi löytää dokumenttikansio, jota tarvitsen kipeästi hideoutin päivittämiseen. Isoimpana tehtävänä minulla olisi tappaa alueilla temmeltäviä scav-hahmoja. Onneksi scaveja voi tappaa muiden tehtävien tekemisen lomassa.

Viimeisin PMC-kuolema pisti hieman harmittamaan, sillä kuolin ulosmenoportille, kun ulospääsyä merkkaavaa aikaa laskevassa mittarissa oli enää 3 sekuntia jäljellä. Kierroksen onnistuminen oli ainoastaan kolmesta sekunnista kiinni. Kolme sekuntia ja keräämäni tavarat olisivat olleet minun. Naurua kuitenkin toi Factoryssa tapahtunut huvittava tilanne, jossa käynnissä ollut käsikranaatti-sota päättyi minun, ystäväni ja tuntemattoman sotilaan kuolemaan. Sodassa ystäväni tappoi vihollisen, mutta minä kuolin vihollisen viimeisillä voimilla heitettyyn kranaattiin ja minä puolestaan tapoin vahingossa ystäväni omalla kranaatilla. Escape from Tarkovissa kannattaa pitää huolta siitä, ettei tapa omia ystäviään. Välillä joukkuetovereiden havainnointi on vaikeaa. Haastavuutta tuo olematon HUD sekä se, ettei ystäviä ole merkitty mitenkään. Ainoa keino välttyä ystäviensä tappamiselta, on pitää yllä hyvää kommunikaatiota. Tuppisuita ei näille servereille nimittäin kaivata.



Escape from Tarkovin kehitystä on ollut hieno seurata. Kyseessä ei ole valmis teos, vaan kehitystyötä riittää runsaasti. Toki paljon on jo tapahtunut ja viimeksi tullut päivitys oli minun mieleeni. Pidin siitä, miten äänichat muutti pelaamista ja pelin kulkua. Toisaalta pidän esimerkiksi PUBGista pöllitystä airdrop-laatikosta, joka laskeutuessaan kentälle imee sotilaita puoleensa tarjoten samalla järjettömän määrän erilaisia tarvikkeita. Toisaalta en malta odottaa sitä, että mukaan tulisi uusia pelialueita kuten Street of Tarkov, jonka saapumisesta on kiusoiteltu jo pitkään.

Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan Tarkov seuraavaksi suuntaa ja milloin virallinen julkaisu nähdään. Betatestiä on jatkunut heinäkuusta 2017 lähtien, joten toivoisi, että pikkuhiljaa peli olisi julkaisukuntoinen. Toisaalta nykyisessä peliteollisuudessa on lähes normaalia, että pelit hengailevat betatestivaiheessa vuosien ajan. Näin teki esimerkiksi suosittu battle royale Fortnite. Minulla on kuitenkin aina pelko, että liian pitkään kehitystyössä oleva tekele ei näe ikinä virallista julkaisupäiväänsä. Olenkin pohtinut, että onko Battlestate Games oikeasti halukas julkaisemaan Escape from Tarkovin itse vai onko kehitteillä jotain muuta, minkä voisi myydä eteenpäin? Pelistudion kehittämä AI-systeemi on omalaatuinen ja toimiva, joten en yllättyisi, jos sen yhtiö haluaisi myydä sitä osaamista joskus eteenpäin.


Kenelle suosittelisin Tarkovia? Kaikille niille, jotka pitävät hc-räiskinnästä sekä selviytymisestä. Pelaajille, jotka haluavat käyttää aikaansa aseiden rakenteluun, mutta toisaalta myös erilaisten tarvikkeiden etsimiseen. Parhaimmillaan Escape from Tarkov on yhdessä pelattuna, mutta servereille voi lähteä soolona. Mitä isompi kaverilauma on kasassa, sitä enemmän tiimillä on tulivoimaa. Toisaalta isommassa tiimissä tiivistyy kommunikoinnin tärkeys, ettei lahtaa omia ystäviään.

Loppuun vielä sananen pelin eri versioista. Myynnissä on yhteensä neljä versiota, joista halvin on 35 euroa ja kallein 110 euroa. Näiden lisäksi hintaan lisätään muut pakolliset maakohtaiset kulut. Isoin ero eri pakettien välillä on pelaajan omistaman tavaratilan eli stashin koko. Halvimmassa paketissa varaston koko on ainoastaan 10 x 28 ruutua, kun taas isommassa paketissa koko on huikeat 10 x 68 ruutua. Halutessaan pelaaja voi kasvattaa hideoutissa stashin kokoa ilman oikeaa rahaa tai päivittää peliversionsa myöhemmin toiseen. Näin minä tein, sillä ystäväni osti minulle halvimman version, mutta jo muutaman päivän päästä päätimme sijoittaa kaikista kalliimpaan versioon. Syy oli yksinkertainen: 10x28 ruudukko ei enää riittänyt ja halu pelata oli järkyttävä. Lisättäköön tähän loppuun siis pieni varoituksen sana: tämä peli koukuttaa!