V2.fi pelasi: Humankind - Cultures of Africa Pack (PC)
I bless the rains down in Africa
Loppukesästä ilmestynyt Humankind (arvio) teki minuun vaikutuksen: Amplitude Studiosin kehittämä strategiapeli ei ollut täydellinen, mutta Humankindin sosiaalipoliittiset pohdinnat ja raikas ulkoasu tekivät pelaamisesta hyvin miellyttävää. Nyt, puolisen vuotta myöhemmin, peliin on ilmestynyt lisäsisältö Cultures of Africa. Millä tavoin etiopialaiset, nigerialaiset ja maasait lähtevät maailmanvalloitukseen?
Cultures of Africa on varsin tavanomainen ja yllätyksetön DLC. Vajaan 10 euron hintainen paketti sisältää 6 eri kulttuuria, eli yhden jokaiselle aikakaudelle. Uusien arikkalaiskulttuurien lisäksi peliin on lisätty itsenäisiä kansoja, skriptattuja tapahtumia sekä ihmeitä. Suoranaisesti “uutta” ei siis ole tarjolla, ennemminkin uusia variaatioita vanhasta.
Jokainen kansa tuntuu onneksi omanlaiseltaan, mielenkiintoisine ominaisuuksineen. Ensimmäisen aikakauden bantut ovat pelissä varsin eriskummallinen kulttuuri: kansan erikoisyksikkö bagendi pioneer tuntuu jatkeelta ensimmäistä kulttuuria edeltäneille nomadeille. Bantuilla laajentuminen tapahtuu tyystin eri rytmillä, sillä outpostien, eli etuvartioasemien, rakentaminen vaatii neljä bagendi-yksikköä. Toisaalta ruuantuotannosta ei ole suoranaista pulaa kansan Mupia fields-ominaisuuden ansiosta – joskin on muistettava, että lisätuotanto katoaa kulttuuria vaihtaessa kuin suolistokaasu Saharaan. Berbereistä ja paimentolaisista kehittyneet garamantit astuvat peliin toisella aikakaudella. Garamantit ovat myös ruokapainotteinen kansa: foggaroiden, eli maanalaisten akveduktien ansiosta garamantit pystyvät tuottamaan ruokaa myös karuissa ympäristöissä. Garamanteilla pelaamisesta saa myös pysyvän bonuksen vaikutusvaltaan.
Kolmas aikakausi tuo mukanaan swahilit. Swahilit hyötyvät rannikkokaupungeista, ja keskittyvät kaupantekoon. Rahaa tulee mm. mahdollisimman laajasta resurssivalikoimasta, jonka lisäksi sataman ympäristö tuottaa bonusta. Maasait keskittyvät jälleen ruokabonuksiin, vähentämällä ruuantarvetta neljänneksellä. Etiopialaiset tuntuvat keskittyvän sodankäyntiin, saaden bonuspisteitä garrison-linnoituksista. Etiopialaisten uudet amba-linnoitukset myös esimerkiksi hidastavat vihollisia. Nykyaikaiset nigerialaiset taas saavat bonuksia ruuantuotannosta, ja pystyvät luomaan öljyä jalostamossa.
Uusien kulttuurien lisäksi merkittävin lisä on ihmeet. Ihmeet jakautuvat rakennettaviin ja luonnonihmeisiin. Rakennettavia on tarjolla vain yksi, uskontoa ja fame-pisteitä tuottava Djennen suurmoskeija. Luonnonihmeisiin taas kuuluu muun muassa Kilimanjaroa sekä Victorian putouksia. Skriptatuissa tapahtumissa taas pohditaan, tulisiko esimerkiksi työtapaturmista hermostuneet työläiset rauhoitella ihmisuhreilla, ruoskinnalla vai lahjuksilla.
Cultures of African suurin ongelma on myös Humankindin perusongelma: peli tuntuu edelleen jollakin tapaa hieman pintapuoliselta ja viimeistelemättömältä, eikä lisäosa tuo tilanteeseen parannusta. Kaltaiselleni humanistille Humankind tarjosi hauskoja pohdintoja yhteiskunnasta, mutta pelillisesti esimerkiksi kansan sodanjanoa kuvaava “war support” -systeemi on edelleen turhan monimutkainen ja ajoittain epälooginen, eivätkä kaikki systeemit ja kulttuurit toimi kuten niiden olettaisi toimivan.
En kuitenkaan voi väittää, etteivätkö Cultures of African uudet kulttuurit olisi mielenkiintoinen lisä peliin. Kaikkien afrikkalaiskulttuurien yhteensovittaminen kävi kovin haastavaksi yhden pelikerran aikana, mutta onneksi tavallisessa pelailussa kulttuuripakkaa voi sekoittaa vanhoilla tutuilla. Varsinkin swahilien bonukset ovat varsin varteenotettavia, kunhan valtakunta on levittäytynyt myös rannikoille; vastaavasti garamantit pystyvät kääntämään karunkin maaperän voitokkaaksi. Kymmenen euroa on kuitenkin varsin korkea hinta muutamasta ihmeestä ja kuudesta kulttuurista, kun emopelissäkin niitä oli jo kymmenkertainen määrä.
Tiivistettynä Humankindin lisäosa on lisää Humankindia. Laatu ja sisältö on yhtäläistä emopeliin, joten jos kaipaat lisäkulttuureja, ihmeitä ja tapahtumia ilman merkittäviä muutoksia, Cultures of Africaa voi suositella helposti. Arvosana myötäilkööt emopeliä.
Saharasta Kapkaupunkiin
Cultures of Africa on varsin tavanomainen ja yllätyksetön DLC. Vajaan 10 euron hintainen paketti sisältää 6 eri kulttuuria, eli yhden jokaiselle aikakaudelle. Uusien arikkalaiskulttuurien lisäksi peliin on lisätty itsenäisiä kansoja, skriptattuja tapahtumia sekä ihmeitä. Suoranaisesti “uutta” ei siis ole tarjolla, ennemminkin uusia variaatioita vanhasta.
Jokainen kansa tuntuu onneksi omanlaiseltaan, mielenkiintoisine ominaisuuksineen. Ensimmäisen aikakauden bantut ovat pelissä varsin eriskummallinen kulttuuri: kansan erikoisyksikkö bagendi pioneer tuntuu jatkeelta ensimmäistä kulttuuria edeltäneille nomadeille. Bantuilla laajentuminen tapahtuu tyystin eri rytmillä, sillä outpostien, eli etuvartioasemien, rakentaminen vaatii neljä bagendi-yksikköä. Toisaalta ruuantuotannosta ei ole suoranaista pulaa kansan Mupia fields-ominaisuuden ansiosta – joskin on muistettava, että lisätuotanto katoaa kulttuuria vaihtaessa kuin suolistokaasu Saharaan. Berbereistä ja paimentolaisista kehittyneet garamantit astuvat peliin toisella aikakaudella. Garamantit ovat myös ruokapainotteinen kansa: foggaroiden, eli maanalaisten akveduktien ansiosta garamantit pystyvät tuottamaan ruokaa myös karuissa ympäristöissä. Garamanteilla pelaamisesta saa myös pysyvän bonuksen vaikutusvaltaan.
Kolmas aikakausi tuo mukanaan swahilit. Swahilit hyötyvät rannikkokaupungeista, ja keskittyvät kaupantekoon. Rahaa tulee mm. mahdollisimman laajasta resurssivalikoimasta, jonka lisäksi sataman ympäristö tuottaa bonusta. Maasait keskittyvät jälleen ruokabonuksiin, vähentämällä ruuantarvetta neljänneksellä. Etiopialaiset tuntuvat keskittyvän sodankäyntiin, saaden bonuspisteitä garrison-linnoituksista. Etiopialaisten uudet amba-linnoitukset myös esimerkiksi hidastavat vihollisia. Nykyaikaiset nigerialaiset taas saavat bonuksia ruuantuotannosta, ja pystyvät luomaan öljyä jalostamossa.
Humanistien hömpötyksiä
Uusien kulttuurien lisäksi merkittävin lisä on ihmeet. Ihmeet jakautuvat rakennettaviin ja luonnonihmeisiin. Rakennettavia on tarjolla vain yksi, uskontoa ja fame-pisteitä tuottava Djennen suurmoskeija. Luonnonihmeisiin taas kuuluu muun muassa Kilimanjaroa sekä Victorian putouksia. Skriptatuissa tapahtumissa taas pohditaan, tulisiko esimerkiksi työtapaturmista hermostuneet työläiset rauhoitella ihmisuhreilla, ruoskinnalla vai lahjuksilla.
Cultures of African suurin ongelma on myös Humankindin perusongelma: peli tuntuu edelleen jollakin tapaa hieman pintapuoliselta ja viimeistelemättömältä, eikä lisäosa tuo tilanteeseen parannusta. Kaltaiselleni humanistille Humankind tarjosi hauskoja pohdintoja yhteiskunnasta, mutta pelillisesti esimerkiksi kansan sodanjanoa kuvaava “war support” -systeemi on edelleen turhan monimutkainen ja ajoittain epälooginen, eivätkä kaikki systeemit ja kulttuurit toimi kuten niiden olettaisi toimivan.
En kuitenkaan voi väittää, etteivätkö Cultures of African uudet kulttuurit olisi mielenkiintoinen lisä peliin. Kaikkien afrikkalaiskulttuurien yhteensovittaminen kävi kovin haastavaksi yhden pelikerran aikana, mutta onneksi tavallisessa pelailussa kulttuuripakkaa voi sekoittaa vanhoilla tutuilla. Varsinkin swahilien bonukset ovat varsin varteenotettavia, kunhan valtakunta on levittäytynyt myös rannikoille; vastaavasti garamantit pystyvät kääntämään karunkin maaperän voitokkaaksi. Kymmenen euroa on kuitenkin varsin korkea hinta muutamasta ihmeestä ja kuudesta kulttuurista, kun emopelissäkin niitä oli jo kymmenkertainen määrä.
Tiivistettynä Humankindin lisäosa on lisää Humankindia. Laatu ja sisältö on yhtäläistä emopeliin, joten jos kaipaat lisäkulttuureja, ihmeitä ja tapahtumia ilman merkittäviä muutoksia, Cultures of Africaa voi suositella helposti. Arvosana myötäilkööt emopeliä.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti