Kiinan suunnalta tipahtelee myyntiin uusia taskukonsoleita käytännössä joka viikko. Ne ovat halpoja ja toisinaan jopa toimivatkin, mutta päivitysten ja ohjelmistotuen kyselijälle tarjoillaan eioota. OpenDingux-yhteensopivat laitteet tarjoavat avoimemman vaihtoehdon.

Reilut kymmenen vuotta sitten, kun suuri yleisö oli vasta löytämässä Kaukoidän roinamarkkinat, kiinalainen Dingoo Digital -niminen yritys toi markkinoille Dingoo A320 -nimisen taskupelikonsolin. Se tarjoili varsin kohtuulliseen alle sadan dollarin hintaan suorituskykyä, joka riitti hyvin 8- ja 16-bittisten klassikkopelien emulointiin. Dingoon tarkoituksena oli tehdä koneesta myös julkaisualusta uusille peleille, mutta siihen paukut eivät oikein koskaan riittäneet, joten pelejä saatiin vain parikymmentä.

Yhteisö sen sijaan otti laitteen omakseen, sillä varsin pian sen havaittiin olevan hakkeriystävällinen. Koneelle tehtailtiin omia firmware-päivityksiä ja saipa sen jopa käynnistämään SD-kortilta kokonaan toisen käyttöjärjestelmän. Niinpä koneelle leivottiin oma Linux-kerneliin pohjautuva Dingux-jakelu, jolle käännettiin monia avoimen lähdekoodin pelejä ja emulaattoreita MAME4ALLista ScummVM:ään. Laite paistattelikin hetken suosiossa ja sitä arvioidaan myydyn jopa miljoona kappaletta, mikä on näin hajanaisilla markkinoilla hyvä saavutus. Dingoo esitteli sittemmin myös hieman edistyneemmät A330- ja A380-mallit, mutta ne eivät saavuttaneet A320:n kaltaista suosiota, ja firman toiminta onkin ollut viime vuodet hiljaista.



Game Consoles Worldwide -niminen firma käynnisti vuonna 2017 Kickstarter-kampanjan, jonka tavoitteena oli synnyttää raudaltaan avoin GCW Zeroksi ristitty käsikonsoli. Sen käyttöjärjestelmänä toimi OpenDingux, jatkokehitelmä A320:n Dinguxista. Kampanja ei ollut mikään jättimenestys, mutta laite saatiin aikaiseksi ja toimitettua tukijoille. GCW0:aa ei ole saanut enää vuosikausiin ostettua mistään, mutta sen dokumentaatio on edelleen saatavana Githubista.

Laitesuunnittelun ja ohjelmiston avoimuus ei jäänyt huomiotta Kiinassa, ja varsin pian markkinoille alkoi tippua erilaisia ”open source” -konsoleita. Ensimmäisiä enemmän huomiota saaneita oli Bittboy, vanhan Game Boyn näköinen mutta runsaasti sitä tehokkaampi laite, joka pyöritti sekin OpenDinguxia. Samannäköisiä konsoleita putkahteli myyntiin pian sieltä sun täältä, eikä edes asiasta kiinnostunut tahtonut pysyä kärryillä niiden keskinäisestä paremmuudesta. Samalla kun kuitenkin esiteltiin myös entisen kaltaisia, joko johonkin omaan viritykseen tai riisuttuun Android-käyttöjärjestelmään pohjautuvia purkkeja.




Hetken asiaa pähkäiltyäni päätin tilata testiin noin 60 euron hintaisen New PocketGon. Se on nimensä mukaisesti uusi versio Pocket Go -nimisestä konsolista, joka taas on pienennetty painos Bittboysta. Sekä Bittboy että Pocket Go ovat nekin edelleen myynnissä noin 30 euron hintaan. Lisähinnan vastineeksi New PocketGo tarjoaa tehokkaamman suorittimen (saman 1 GHz:n JZ4770 MIPSin kuin GCW Zero), kaksi microSD-korttipaikkaa ja ilmeisesti malliston parhaan IPS-näyttöpaneelin. Akkuna on Xiaomi-puhelimesta lainattu kenno.

Olisin toki voinut päätyä toiseenkin vaihtoehtoon, sillä muun muassa Game Kiddy GK350H ja Retro Game RG350 ajavat nekin jonkinlaista OpenDinguxia. GK:n suoritin on nopeampi, mutta siinä on vain 128 megatavun RAM, kun New PocketGossa muistia on 512 megaa. RG350 taas maksoi tilaushetkellä melkein kaksinkertaisesti, mutta sen hinta on sittemmin hieman laskenut. New PocketGon matka Suomeen asti nimittäin kesti liki kaksi kuukautta, eikä koronavirusepidemia varmasti ainakaan nopeuta toimituksia jatkossakaan.

Itse asiassa RG350 ja New PocketGo ovat raudan puolesta niin lähellä toisiaan (ja GCW Zeroa), että RG350:lle tehty ”Rogue custom firmware” on käännetty myös NPG:lle. Tästä onkin apua, sillä koneen mukana toimitetaan varsin vanha OpenDingux-versio ja päivittäminen ripeyttää laitteen toimintaa huomattavasti.




New PocketGo nojaa vahvasti OpenDinguxille käännettyihin avoimen lähdekoodin emulaattoreihin, joita löytyykin kattavasti. Vanhemmat, Sega Mega Driven ja Super Nintendon kaltaiset koneet pyörivät vaivatta täydellä vauhdilla, samoin suuri osa vanhemmista kolikkopeleistä, DOSBox mahdollistaa vaikka Stunts-sessiot reissun päällä ja jopa vanhempien PlayStation-pelien pelaaminen PSX4ALLin avulla onnistuu ilman frameskip-taikoja. Tässä tosin nousee haitaksi se, että NPG:ssä on vain yksi analogitikku, mikä tuntuu hieman oudolta ratkaisulta. RG350:ssä tatteja on kaksi.

Halpojen käsikonsolien markkinat elävät voimakkaasti, joten on vaikea antaa mitään sitovia ostosuosituksia. Joka tapauksessa olisin itse kallistuvainen hankkimaan jatkossakin OpenDingux-pohjaisia laitteita, sillä ne tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden pitää laitettaan ajan tasalla senkin jälkeen, kun valmistaja on (taas) kadonnut jäljettömiin.

Kuvat: Mitol Meerna

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi