Lienenköhän boomeri jos mainitsen olleeni hieman ennakkoluuloinen Jurassic World Evolution 2 -strategiapelin suhteen paristakin asiasta. Olen sitä ikäluokkaa, joka muistaa vielä varsin hyvin sen ajan, kun elokuvalisenssiin perustuviin peleihin oli lupa suhtautua erittäin varauksella, koska suurin osa niistä oli enemmän tai vähemmän kaameaa tuubaa. Toisekseen vuonna 2018 julkaistu Jurassic World Evolution sai aikoinaan melko ristiriitaista palautetta. Ennakkoluulot ovat onneksi tehty rikottaviksi.



Pelin tapahtumat perustuvat Jurassic World: Kaatunut valtakunta -elokuvan tapahtumien jälkimaininkeihin. Kantavana ideana on rakentaa ja ylläpitää dinosaurusteemapuistoa. Pelin maailmassa muinaisia sauruksia on onnistuttu herättämään henkiin, ja niitä jolkottelee jo siellä täällä. Pelissä on määrä vangita näitä uljaita liskoja hallittuun ja mahdollisuuksien mukaan turvalliseen ympäristöön, jossa niitä voidaan myös esitellä suurelle yleisölle. Turistien avulla on tarkoitus rahoittaa vielä DNA-asteella olevien liskojen tuominen jurakaudelta takaisin nykypäivään tutkijoiden avulla. Tämä onkin pelin kiehtovampia piirteitä, sillä liskojen käytökseen ja muihin ominaisuuksiin voidaan yrittää eri tavoin vaikuttaa, mutta lopputulos on kuitenkin aina jännä yllätys.


Strategiapelinä Jurassic World Evolution 2 on melko kevyt, eikä sisällä juurikaan niin sanottua mikromanagerointia. Pelaajan ei tarvitse miettiä lippujen hintoja, eikä puiston vieraiden mieltymyksiä ole tarpeen tutkia. Rahaa ropisee kassaan, tai sitten ei ropise. Ainoa henkilökunta, joiden värväämisestä pelaajan tulee huolehtia, ovat tutkijat, joilla on jopa nimet ja joille on kehitetty jopa kevyet taustatarinat. Loput puiston väestä ilmestyvät anonyymisti paikalle tarvittaessa.

Pelin tuotantoarvot ovat varsin kohdallaan. Ääninäyttelijöinä kuullaan muiden muassa Jeff Goldblum tohtori Ian Malcolmin roolissa, sekä Bryce Dallas Howard Claire Dearinginä. Lyhyehkön kampanjan lisäksi tarjolla on myös hiekkalaatikkotila, jossa dinojen hoitamista voi leikkiä ilman sen tarkempia tavoitteita. Sinänsä mälsää, että kaikkia pelitiloja on käytännössä pakko pelata, mikäli haluaa enemmän karttoja auki hiekkalaatikkoon. Mikäli en olisi arvostelemassa tätä peliä, olisin todennäköisesti itse halunnut pelata lähinnä juuri tätä pelitilaa. Tarjolla on lisäksi haastetila, jossa pelaajan on selvittävä erilaisista kiperistä tilanteista. Jännittävässä Chaos Theory -tilassa pääsee kokeilemaan, mihin suuntaan Jurassic Park ja World -leffoista tutut tilanteet olisivat voineet edetä, jos tilanne olisikin ollut toisenlainen.


Saurusten ääntely on muuten valtavan hienoa. Voisin kuvitella, että murinat on saatu Jurassic Park-leffojen äänikirjastosta lainaan. Visuaalisesti peli ihan miellyttävää katseltavaa, jos kohta ei mitenkään maatajärisyttävää. Saurusten käyttäytymistä ja liikehdintää on ihan yllättävän viihdyttävää seurata. Niiden tekoälyyn on tässä jatko-osassa keskitytty aiempaa enemmän. Niiden lauma- ja reviirikäyttäytymisessä on ripaus realismia. Pelaajan onkin oltava tarkkana sijoittaessaan elukoita aitauksiin, sillä kaikki lajit eivät tulevat keskenään lainkaan toimeen ja puolustavat omia alueitaan mahdollisesti verissäpäin. Aitausten elinolot täytyy niin ikään rakentaa sellaisiksi, että hirmuliskot ovat ja pysyvät tyytyväisinä. Hieman vesilammikkoa vedessä viihtyville otuksille, oikeanlaista kasvisravintoa vege-liskoille ja kiviä kovempaan maastoon tottuneille paksunahkoille. Erilaisia esihistoriallisia sauruslajeja pelistä löytyy peräti 75 erilaista. Tähän joukkoon mahtuukin jos jonkinlaista otusta, niin lentäviä liskoja kuin vedessä viihtyviä mörköjäkin.

Eikä siinä vielä kaikki, että elikoilla olisi kaikki hyvin, mutta pahus sentään, kun henkilökunnastakin tulee pitää hyvää huolta, jotta puisto pyörisi turvallisesti. Tyytymättömät, ylityöllistetyt työntekijät saattavat jopa sabotoida puistoa. Myös erilaiset luonnonilmiöt saattavat muodostaa puistonhaltijalle vaikeuksia. Hiekkamyrsky voi rikkoa aitauksen ja verenhimoiset saurukset pääsevät täten vapaalle jalalle. Eräs aitauksestaan pakosalle pötkäissyt terävähampaisempi lihansyöjä riipi viattoman turistin kappaleiksi silmieni edessä. Hetkeä myöhemmin kun tilanne saatiin taas hallintaan ja lisko takaisin ruotuun, innokas asiakaslauma rynnisti jälleen ihastelemaan näitä upeita otuksia välittämättä siitä, että turistin maalliset jäänteet lojuivat edelleen groteskisti aitauksen vieressä.



Testilaitteena toimi tällä kertaa Playstation 4 Pro. Tattikontrolleri ei ole koskaan ollut aivan parhaimmillaan tämän tyyppisten strategiapelien pelaamiseen, eikä ole sitä tälläkään kertaa. Ei pelaaminen nyt mitenkään neulojen kynsien alle työntämistä ole, mutta todella paljon mielummin tätä pelaisi hiirellä ja näppiksellä. Olosuhteet huomioon ottaen ohjastaminen kuitenkin onnistuu jokseenkin niin hyvin kuin odottaa sopii. Oletuksena ohjaimen herkkyys tosin on paikoin hieman turhan herkkä, mikä aiheuttaa tien ja aidan rakentamisessa hieman hankaluuksia.


Manageroinnin lisäksi pelaaja pääsee likaamaan itsekin käsiään varsinaisessa toiminnassa esimerkiksi lentämällä helikopterilla ja ammuskelemalla liskoja nukutusnuolilla. Pelin mekaniikassa on hieman outojakin ratkaisuja. Esimerkiksi tarpeettoman kankeaa on se, että pelaajan pitää samaan aikaan ohjata kopteria ja tähdätä kiväärillä. Hankalaksi koin myös sen, että peli ei liiemmälti neuvo pelaajaa. Etenkin pelin alkupäässä pelaajan on itse kaivettava tehtävien vaatimat toiminnot valikoista. Eipä tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta voisi se jotenkin pelaajaystävällisempääkin olla.

Joitakin ihan rehellisiä bugejakin pelissä tuntuu olevan. Olin hetkisen äimänä, kun täysin suljettuun aitaukseeni ilmestyi yhtäkkiä jokin vieras sauruslaji, jolle ei voinut tehdä mitään. Aitauksen vakioasukaskaan ei sinänsä tuntunut olevan millänsäkään uudesta yllätyskaveristaan. Erittäin raivostuttavaa oli myös se, että saurukset tuntuvat karkailevan aitauksistaan aivan jatkuvasti. Vaikka kuinka yrittäisi parantaa niiden elinolosuhteita, niin ne ampaisevat alati vapauteen ilmeisen tehottomien sähköaitojen läpi. Kenties tein jotain väärin, mutta sitä peli ei minulle kertonut. Myös auton, jolla voi myös itse huristella, fysiikkamoottorissa olisi kehittämisen varaa. Tällaisenaan se tuntuu niin sanotusti hiukan päälleliimatulta.


Jurassic World Evolution 2 on aivan viihdyttävä peli, mutta jollakin tapaa se tuntuu hiukan torsolta. Se on tavallaan huvipuistosimulaattori, mutta hallinnoitavaa saisi olla paljon enemmän. Mukana on hiukan suoraa toimintaakin, mutta nekin hetket jäävät hieman lapsipuolen asemaan toteutuksensa osalta. Paperilla peli vaikuttaa kieltämättä todella kiehtovalta, mutta käytännössä pelintekijät ovat ehkä yrittäneet haukata liian monta palasta samaan aikaan, minkä johdosta lopputuloksesta on tullut hieman sieluton, eikä pelin mikään osa-alue oikein nouse mainitsemisen arvoiseksi. Luulenpa silti, että jos pelaaja on erityisen kova Jurassic Park fani tai ylipäätään meikäläistä huomattavasti innokkaampi saurusharrastaja, pelistä saa ihan varmasti vielä enemmän irti.



Lyhyesti: Erityisesti hirmuliskoharrastajille suunnattu kevyehkö huvipuistosimulaattori, joka viihdyttää aikansa, mutta vetovoima puuttuu.
Hyvää: Kattava valikoima hirmuliskoja, kiehtova konsepti
Huonoa: Kolkohko kokonaisuus, kehnonlaiset kontrollit konsolilla, neuvoja kaivattaisiin