From Softwaren Souls-pelejä mukailevia souls-likejä tuntuu ilmestyvän tätä nykyä kuin sieniä sateella. Tällä kertaa V2.fi sai mahdollisuuden testata ensi vuonna ilmestyvää Dolmen-toimintapeliä. The Surge -pelisarjan tavoin Dolmen siirtää Souls-pelien mekaniikat scifimaisemiin: luurankoritarien sijaan hakataan avaruushämähäkkejä, ja tulipallojen sijaan ammutaan laseria. Miten hyvin Souls-pelien armoton tunnelma istuu tieteistarinan keskelle?



Brasilialainen Massive Work Studio on ottanut nimensä mukaisesti ison työtaakan: kotisivuillaan studio mainostaa Dolmenin lisäksi vain mobiilipeli Tap Hitziä, joten mittava 3D-toimintapeli on varsin iso askel. PC:n lisäksi Microsoftin ja Sonyn konsoleille ilmestyvän Dolmenin on tarkoitus saapua pelikauppoihin vuoden 2022 aikana. Testattavaksi tarjottu versio sisälsi parin tunnin pätkän sekä pelin alkupäätä, että keskivaihetta. Peliympäristöjen tutkimisen lisäksi testiversio antoi esimakua myös pomotappeluista.


Lyhyestä virsi kaunis: ennakkoversion perusteella Dolmen vaikuttaa Dark Soulsilta, mutta kokemattoman pikkutiimin kehittämänä. Koska mekaniikat on lainattu orjallisesti From Softwaren klassikosta, ne toimivat paperilla hyvin. Sekä lähi- että kaukotaistelusta löytyy nopeaa ja voimakasta varianttia, jonka lisäksi scifisoturi voi sekä väistellä että blokata. Ammuskelemaan pääsee myös olan takaa, mikä helpottaa tähtäilyä.


Testauksen yllättävin mekaniikka oli stamina- ja elinpalkkien ohesta löytyvä energiapalkki. Energia on Dolmenin vastine manalle, sitä kun voi käyttää sekä laserpyssyn ammuksena, että hahmon parantamiseen. Ero syntyy palkin latautumisessa: ammuskellessa energia palautuu hitaasti palkkiin, mutta parantamiseen käytettäessä energia kuluu lopullisesti. Energian tasapainottelu ja säästely tuntuu isolta osalta peliä. Kannattaako pelaajan kulkea vajaalla elinpalkilla, vai ammuskella puoliteholla? Palkkia saa toki myös täytettyä siihen suunnitelluilla pattereilla. Patterit ovat käytännössä Dolmenin vastine estus flaskeille tai manapulloille. Kun elinpisteet ovat vähissä, patterit piipittävät nollaa ja taskut ovat täynnä kokemuspisteitä, matkataan maailman resetoivalle nuotiolle. Eikun siis scifimajakalle.


Ongelmia kuitenkin on, erityisesti ideoiden toteutuksessa: vaikka jo testiversion toiminta tuntui varsin tarkkaan mietityltä esimerkiksi ajoitusten, lyöntien vahinkomäärien ja tallennuspaikkojen sijoittelun suhteen, Dolmen on perustavanlaatuisella tavalla halvan näköinen ja oloinen tekele. Maailma on ontto, animaatiot ovat tönkköjä ja ohjaus tuntuu kankealta. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää muistuttaa, että kyseessä on vasta pieni ennakkomaistiainen, eikä missään nimessä pelin lopullinen versio. Previkat ovat tällä tavoin turhauttavia: huolet ovat aitoja, mutta mitään varmaa ei uskalla sanoa.



Ongelmat eivät pääty pelimekaniikkoihin, vaan niitä löytyy myös tarinasta ja tunnelmasta. Souls-pelien suosioon on vaikuttanut merkittävästi niiden piinkova ja armoton tunnelma, mystinen maailma sekä poikkeuksellinen tarinankerronta. Dolmenissa tarina ja tunnelma vaikuttaisivat olevan jo valmiiksi puolivillaisen toimintapelin heikoimpia antimia. Esimerkiksi tarina on ennakkomaistiaisen perusteella puhdasta soopaa: kaukaisella planeetalla tiedemiehet ovat avanneet portaalin helv— eikun siis toiseen ulottuvuuteen, ja planeetta on täyttynyt ties mistä interdimensionaalisesta mörmelöstä.


Hämähäkit, laavahirviöt ja tuikuttimilla ammuskelevat alienit ovat aivan yhtä mielikuvituksettomia kuin oman universumimme hirviöt, ja tarinankerronta tuo mieleen Google translatella käännetyn, lukioikäisen raapustaman Event Horizon -fanficin. Kahta miekkaa käyttävä, harmaankurttuinen rusina-alien huutaa “minä tulen nauttimaan sinun tappamisestasi!”, mutta nautinto on kaukana.

Tunnelma on yhtä lailla kadoksissa. Äärimmäisen geneeriset scifi-ympäristöt, tylsät designit ja ankeat käyttöliittymät eivät herätä positiivisia tunteita, eikä taisteluiden ankaruus välity tunnetasolla; edes taistelun iskut ja osumat eivät välity pelaajalle asti, elinpalkin numerot vain tippuvat. Yksinäisyydestä ja eristäytymisestä ei ole tietoakaan, sillä pelaaja teleporttaa jatkuvasti itsensä ulkoavaruuteen parkkeeratulle avaruusalukselle. Aluksessa pelaaja voi rauhassa parannella hahmoaan ja varusteitaan, sekä höpötellä kavereilleen.


Jos olet odottanut Dolmenia kieli pitkällä, odotuksia kannattaa ehkä toppuuttaa. Peruspalikat tuntuvat olevan ajatustasolla kunnossa, mutta niiden saattaminen pelaamisen arvoiseen kuntoon herättää vähintään epäilyksiä. Ennakkoversiot eivät koskaan kerro koko totuutta, mutta tämä previkka ei herättänyt kiinnostustani – päinvastoin: lyhyt visiitti hirviöiden täyttämälle planeetalle osoitti, että Massive Work Studiolla on vielä töitä tehtävänä.