Suomalaisen pelistudio 10tons Entertainmentin postapokalyptiseen maailmaan sijoittuva Dysmantle ehti olla vuoden verran Early Accessissa, mutta marraskuun puolivälissä tämä avoimen maailman toimintaroolipeli sai virallisen julkaisunsa. Zombieista ja maailmanlopusta selviämisestä on pelejä piisannut viime vuosina, joten minua kiinnosti päästä kokeilemaan kuinka omaperäisen lähestymisen Dysmantle on tähän saanut.



Ylhäältä kuvatussa pelissä ohjataan nimetöntä maailmanlopun selviytyjää, joka aloittaa taipaleensa pelkän sorkkaraudan kanssa. Tekemistä, taisteltavaa, keräiltävää ja ennen kaikkea hajotettavaa löytyy maailmasta yllin kyllin. Pelin luuppi koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan näiden toteuttamisesta kohtalaisen vapaavalintaisessa järjestyksessä. Maailma on täynnä laatikoita, köynnöksiä, pöytiä, esineitä ja vaikka mitä hajotettavaksi, jotta pääsee keräilemään materiaaleja. Materiaalit täyttävät reppua, jota täytyy aika ajoin käydä tyhjentämässä nuotioiden vierestä löytyviin laatikoihin. Nuotiolla materiaaleista pääsee luomaan uusia aseita sekä apuvälineitä ja parantamaan jo kehitettyjä. Kokemuspisteitä saa lähes kaikesta mitä pelissä tekee.


Peli tarjoaa löyhän tehtävärakenteen, mutta ei ohjaa pelaajaa muuten kovin paljoa kädestä pitäen, joten rakenteluputkeen voi uppoutua haluamakseen ajaksi taisteluiden välissä. Välillä kuitenkin pelaajan vähäinen ohjeistus johti siihen, että ei ollut oikein mitään ideaa mihin päin menisi seuraavaksi ja laajassa maailmassa juoksenteli turhaan paikasta toiseen.

Taisteluakin pelissä piisaa, mutta allekirjoittaneelle se ei oikein tarjonnut mielekästä tai palkitsevaa pelikokemusta. Varsinkin alussa tappeleminen on hyvin yksinkertaista lyöntiä sekä väistöä ja kaikesta tuntuu puuttuvan responsiivisuus ja palaute. Animaatioiden hitaus ja lyöntien osuminen vain yhteen kohteeseen kerrallaan turhauttivat aluksi, mutta pidemmälle pelatessani sain huomata, että moni näistä alkupelin muistiinpanoistani osoittautui asioiksi, joita sai kehitettyä taitopuun ja uusien aseiden kautta. Silti taistelu ei noussut erityisen koukuttavaksi pidemmällekään pelattuani, joten olisin toivonut, että Dark Soulsin henkeen nuotiokäynnin johdosta jatkuvasti uudelleen spawnaavista vihuista olisi päässyt hieman aiemmin eroon. soulslike-peleistä on mukana myös ominaisuus, jossa kuoleman jälkeen voi käydä keräämässä menetetyt materiaalit kuolinpaikalta. Materiaalien keräys ja niillä rakentelu kolahtivat pelimekaniikoista itselle parhaiten Dysmantlessa ja onneksi sitä sai tehdä paljon.



Pidin siitä, että Dysmantlen tarina ei ota itseään liian vakavasti. Vastaavan juoniasetelman sisältävää viihdesisältöä on tarjolla niin runsaasti, että jos siihen haluaa tuoda tarinallisen kerroksen päälle, on sen oltava todella vahva. Tätä ei olla lähdetty tavoittelemaankaan, vaan tarinallinen sisältö on pidetty pienenä, antaen tilaa pelaamiselle.


Dysmantle on grafiikoiltaan kohtalaisen näyttävä indie-peliksi, mutta pieniä harmituksia löytyy. Näytön reunojen jatkuva sumennusefekti on omaan makuuni turhan hallitseva ja keräilypainotteisen pelin kaikki keräiltävät objektit olivat vain kaksiulotteisia kuvia sijoitettuna pelimaailmaan. Kasvusto ja puut ovat pelissä näyttäviä, 3D-mallit kohtalaisia ja hahmomallit animaatioineen melko keskinkertaisia. Äänimaailma tarjoaa tunnelmaan sopivia biisejä ja yllättävän laajaa ääniefektien kirjoa. Graafinen ulkoasu läpi valikoiden ja käyttöliittymien on melko yksinkertainen ja toiminnallisuudeltaan aavistuksen tönkkö.


Dysmantle kerää pelin sisäistä analytiikkaa pelaajalle esiteltäväksi todella kiitettävällä tasolla — olen itse aina erittäin mielissäni, jos saan tämänlaisissa laajemmissa avoimen maailman peleissä seurata edistymistäni mahdollisimman monen numeron avulla. Valikoista löytyy kivasti informaatiota, siitä kuinka paljon on matkaa taittanut tai kutakin vihollista kukistanut.



Täysin mullistavan uutta zombie-peliä tai maailmanlopun kertomusta emme saaneet, mutta peli tarjoaa pieneen kehitystiimiinsä nähden paljon sisältöä ja pelattavaa. Suuri avoin maailma pitää sisällään rutkasti tuhottavaa ja kerättävää, mutta maltillinen budjetti paistaa monesta osa-alueesta läpi peliä pelatessa ja Dysmantlessa on panostettu enemmän määrään kuin laatuun. Suositushinta on kuitenkin sisältöön nähden maltillinen, joten tällä hetkellä vain PC:lle julkaistua Dysmantlea voin 20 euron suositushintaan suositella tämän genren ystäville.

Arvostelussa käytetyn PC:n tiedot: Nvidia GTX 1070, Intel Core i5-7600K, DDR4 2666 MHz 16 Gt



Lyhyesti: Postapokalyptiseen maailmaan sijoittava peli tarjoaa selviytymistä, rakentelua, taistelua ja runsaasti sisältöä, mutta laatu ei yllä määrän tasolle.

Hyvää

• Tekemistä ja sisältöä piisaa
• Avoin maailma on laaja
• Hajottamisen, materiaalien keräämisen ja rakentelun kiertokulku on mukavaa puuhaa
• Tarina ei ota itseään liian vakavasti
• Pelinsisäisiä tilastoja esitellään kattavasti

Huonoa

• Taistelu on tönkköä
• Käyttökokemus on hieman kankea
• Kaikki on aluksi varsin hidasta
• Toistavuus saattaa alkaa tympimään