Huomio, huomio! Avaruusasema on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Käynnistäkää suojakilvet muuttamalla meloampiaisten keräämät melodiat quantaksi! Konehuoneen marjoilla ruokittu avaruusvatsainen jeti odottaa ohjeistustanne! … Hetkinen, siis mitä?



Growbot on kuvittaja Lisa Evansin perustaman Wabisabi Playn surrealistinen point-and-click -seikkailupeli. 90-luvun naksuseikkailuja mukaileva peli kertoo pienestä robotista, joka yrittää korjata hyökkäyksen kohteeksi joutuneen avaruusaseman. Premissi ei vielä kohota pelaajan kulmakarvoja, mutta Growbotin mielikuvituksellinen maailma onnistuu yllättämään, kerta toisensa jälkeen.


Growbotin audiovisuaalista tyyliä on vaikea kuvailla, mutta upeasti väritetty, robottien huoltama avaruuskasvihuone muistuttaa menneiden vuosikymmenten satukirjoja, tai eurooppalaisia lastensarjoja. Mukana on lisäksi steampunkia (joskin pelintekijät kategorisoivat Growbotin ennemmin biopunkiksi) jolloin kokonaisuus muistuttaa vahvasti vuosikymmenen takaista Machinariumia. Visuaalinen tyyli ei ole pelottava – päinvastoin, Growbotin maailma ja hahmot ovat sakkariinisen ällösöpöjä – mutta tummat värisävyt sekä eriskummallinen maailma luovat tarinaan hyvin omintakeisen ja surrealistisen pohjavireen.


Growbot on malliesimerkki siitä, mitä menestyksekkään indiepelin tulisi tehdä. AAA-tuotantojen ja puhkikuluneiden genrejen sijaan Growbot pyrkii rakentamaan mahdollisimman uniikin pelikokemuksen resurssiensa rajoissa. Lopputulos ei ole millään muotoa täydellinen, mutta kaikista vioistaan huolimatta Growbotin rintakehässä sykkii vahva robottisydän.



Satukirjamaisesta ajattomuudestaan huolimatta Growbotin pelillinen sisältö myötäilee varsin orjallisesti 90-lukua. Nuori growbot-robotti Nara tutkii ympäristöjä, täyttää inventaariota irtoesineillä sekä selvittelee puzzleja, jotka vaihtelevat simppeleistä vipu-puzzleista psykedeelisempiin pulmiin. Aivopähkinät ovat pääosin varsin helposti ymmärrettäviä, mutta pelimaailma heittää surrealistisia kapuloita aivojen logiikkakeskukseen. Ymmärrän, että hilloa tehdään sekoittamalla kuumennettavaan purnukkaan marjoja, sokeria ja vettä – mutta yritäppä sisäistää, että eteenpäin pääseminen vaatii avaruusmarjahillon kokkaamista avaruusvatsaisen Starbelly-jetin ohjeistama, joka on hänkin paikalla vain hologrammina, vaatien näin ollen hillon lähettämistä teleportilla aseman konehuoneeseen.


Growbotin mielikuvitukselliset olennot ja avaruusasema pelastavat paljon, sillä pelinä Growbot on jossakin turhauttavan ja hieman tylsistyttävän välimaastossa. Aiemmin mainitun Starbellyn jälkeen nuori growbot törmää muun muassa kehittyvinä aivoina toimivaan brainapilla-olentoon sekä mekaaniseen koralliriuttarobottiin, joka kärsii masennuksesta. Kukkasista lähtevät soinnut luovat melodia-avaimia, ja robottien sisuksissa kasvaa hiljalleen itävä kasvi. Kun maailmaa luodaan näin värikkäällä sudilla, yhdeksän kertaa kymmenestä lopputulos on täysin käsittämätöntä ja tonaalisesti ristiriidassa olevaa sillisalaattia; Growbot onnistuu kuitenkin luomaan maailmastaan yhtenäisen kokonaisuuden, jonka eriskummalliset asukkaat tuovat tarinaan omia, erilaisia puoliaan. En tiedä mitem näin erilaiset osat on saatu nivoutumaan näinkin hyvin yhteen, mutta niin vain on käynyt.

On myös mainittava lyhyesti, että Growbot on häkellyttävän lempeä peli. Empaattinen ote on selvää jo ensimmäisestä pulmasta alkaen, ja pelin aikana kohdatut hahmot vain vahvistavat lämpimästi hehkuvaa tunnelmaa. Ns. feel good -pelit ovat sen verran harvinaisia, että tällaiset tapaukset ovat aina positiivinen yllätys.



Pari iltaa kestävä seikkailu on varsin hyvin suunniteltu. Toistoa on vältetty parhaimman mukaan, eikä pelaajaa kiusata turhalla ramppaamisella. Ajoittain ohjeistus on kylläkin niin hataraa, ettei oikea suunta ole oikein selvillä – toisinaan oikea suunta taas on selvä, mutta suoritustapa täysin hämärässä. Pääosin logiikka on sentään ymmärrettävää, eikä esimerkiksi inventaariossa ole ikinä kymmeniä sattumanvaraisia esineitä sekoittamassa pakkaa. Nykyaikana netti on tietysti täynnä läpipeluuoppaita, jos ohjeistus on unohtunut tai suunta on muuten epäselvä.


Upeasta tunnelmastaan huolimatta Growbot ei ole koko kansalle luotu elämys. Peli on selkeästi suunnattu pelaajille, jotka tuntevat entuudestaan genren mekaniikat, eivätkä näin eriskummalliset maailmat ole muutenkaan jokaisen mieleen. Hyvänä puolena Growbot sopii nuoremmillekin pelaajille, vaikka pulmanratkonnassa saatetaan kaivata vanhempien apua.

Lopulliset fiilikset jäivät hieman haaleiksi, jolloin suuremmat tähtimäärät jäävät saamatta. Lajityypin fanien kannattaa silti pitää mielessään akvarellimaisesti väritetty avaruuspuutarha.



Lyhyesti: Audiovisuaalisesti upea Growbot tarjoaa surrealistisen maailmansa lisäksi mukiinmeneviä puzzleja.

Hyvää

• Audiovisuaalisesti upea teos
• Hyvin värikäs maailma, joka toimii
• Herttainen ja lempeä tunnelma

Huonoa

• Puzzlejen taso hyvin vaihtelevaa
• Välillä oikea suunta voisi olla selkeämpi