Kun Epic Games (Unreal Tournament, Gears of War) kertoo tekevänsä XBLA-pelin, pelimaailma on kuulolla. Kun sen yhteistyötekijäksi kerrotaan Epicin nykyään omistama Chair, jonka edellistä Arcadepeliä jaettiin välillä ilmaiseksikin, pelikansa kohauttelee olkiaan. Kun pelistä näytetään ensimmäiset pelivideot, pelimiehet alkavat odottaa sitä kiinnostuneena. Shadow Complex ilmestyy Xbox Live Arcadeen huomenna ja Epic + Chair -yhdistelmä on synnyttänyt ehkäpä laadukkaimman latauspalvelupelin koskaan.




Peli alkaa lyhyellä johdannolla, jonka aikana ohjauksen perusmekaniikat käyvät selville - samoin kuin salaliiton ainekset: varapresidentti murhataan, maailma aiotaan valloittaa. Sitten tarina siirtyy kuitenkin päähenkilömme Jasonin ja hänen tyttöystävänsä metsäretkeen, johon tulee dramaattinen mutka, kun tutkimusmatka luolaan muuttuu tyttöystävän kaappaukseksi ja Jasonin matkaksi maanalaisessa tukikohdassa täynnä sotilaita, robotteja ja valvontakameroita. Salskea, Unchartedin Nathania hieman muistuttava könsikäs ei keinoja säästele, kun armas on pulassa.

Jo ennakkovilkauksissa Shadow Complexia on verrattu Super Metroidiin, enkä minäkään aio tätä yhtäläisyyttä sivuuttaa. 3D-grafiikalla toteutetuissa tunneleissa ja huoneissa räiskitään, loikitaan, kiipeillään sekä samoillaan ja tutkitaan tiukan kaksiulotteisella tasolla luoteja lukuunottamatta ja 90-luvun retromiehet ovat täpinöissään. Peli tarjoaa kuitenkin roppakaupalla pelielämyksiä niillekin, joilta Super Nintendo -aika on jäänyt väliin. Shadow Complexin tunnelma on erinomaisen koukuttavasti toteutettu ja jotkut vedenalaiset kohtaukset ovat suorastaan mykistävän kauniita.

Jason sukeltaa salaliiton maailmaan taskulampulla, pienillä keuhkoilla ja nasevilla nyrkeillä varustettuna, mutta pitkin pahisten pöytiä on siroteltu aseita ja eräänlaisen cyberhaarniskan palasia. Ensin saadaan pidempi jetpack-loikka, sitten tehokkaammat aseet, sukellusvarusteet ja niin edelleen. Vaikka pelialue onkin kohtuullisen suuri, mikä käy selväksi sokkelomaista karttakuvaa tarkastellen, sitä myös kierrätetään runsaasti. Isoon osaan tutkimisessa ja etenemisessä tulevat ovet ja luukut, jotka aukeavat vain tietyillä aseilla - ja niitä aseita ei saakaan aivan heti. Jos jokin ovi taskulampun valossa hehkuu vaikkapa punaisena, pääsee siitä vasta, kun robottiasu osaa laukoa raketteja. Pelin loppuvaiheessa, varsinkin jos välillä onnistuu eksymään, jotkut maisemat alkavat tuntua liiankin tutuilta.




Pelin tarina on osittain järjetön, mutta silti kohtuullinen ja tekijämiehen (Star Trek -kirjoja ja useita sarjakuvia raapustanut Peter David) kirjoittama. Dialogista löytyy kaikenlaista pikkukivaa - hauskana jippona vihollissotilaat voivat jutella rauhassa vaikka pesäpallosta, kun sankarimme ryömii yläpuolella ilmastointiputkia pitkin. Ääninäyttely on myös vähintäänkin kohtuullista, ellei jopa hyvän puolelle lurpsahtavaa. Nämäkin molemmat asiat kertovat siitä pikkutarkkuudesta ja yksityiskohtien hiomisesta, jota tämän pelin suhteen on harrastettu. Moista ei löydy edes läheskään kaikista täysihintaisista peleistä. Mikäli Shadow Complex olisi ilmestynyt Xbox-aikana, sitä olisi varmasti kaupattu täyteen hintaan - ja silti se olisi menestynyt.

Shadow Complex on Xbox Live Arcade -peliksi, ja jopa peliksi yleensä, todella komea. Kun Epic osti Chairin, saivat miekkoset käyttöönsä Unreal Enginen ja talon sisällä sen käytön kanssa auttajia löytyy. Metsämaisemat, valoefektit, yksityiskohtia täynnä olevat tylsätkin käytävät, välinäytökset, pelihahmojen animaatiot ja vedenalaiset maisemat, oih, varsinkin vedenalaiset maisemat, ovat laatua, johon mikään XBLA-peli ole tätä ennen yltänyt. Rima on nostettu korkealle ja pikkutekijöiden puntit alkavat vipattaa, mutta eiköhän heillekin tilaa löydy. Maltillisesti tunnelmaa nostamaan käytetty musiikki viimeistelee paketin.

Pieniä bugeja on mukaan eksynyt, yhdellä pelikerralla en päässytkään enää räjäytetystä oviaukosta läpi, vaan jäin ruutujen väliin palloilemaan. Uudelleenlataus pelasti, eikä tämän luokan ongelmia onneksi tullut vastaan enempää. Ensimmäisellä pelikerralla Shadow Complexissa kuluu tavaroita tiiviisti keräillen kymmenisen tuntia, mutta uudelleenpelatessa tuskin kahta, kun paikat ovat tuttuja ja hahmon taidot kehittyneet. Aina tuntuu kuitenkin löytyvän vielä jotain kerättävää.




Shadow Complex nousee tuoreeltaan siihen harvalukuiseen joukkoon, johon lasketaan todella hyvät latauspalveluiden pelit. Sen retrovaikutteet eivät varmasti häiritse uutta sukupolvea, mutta herättävät pelihinkua veteraanipelaajissa. Pelin tekninen toteutus on ykköslaatua joka osa-alueella ja erinomainen tunnelma kiskaisee koukun syvälle pelaajien leukaperiin.