Alkuperäinen Actraiser on Super Nintendon legendaarisimpia pelejä, ainakin meikäläisen kirjoissa. Todella haastavaa tasohyppelyä ja kevyttä strategiaa yhdistellyt peli asetti pelaajan itsensä jumalan rooliin, ohjaamaan kansaansa läpi vaarojen ja vaikeuksien. Aikaisekseen komea ulkoasu ja pelihistorian parhaisiin kuuluva soundtrack viimeistelivät paketin.


Selkeästi en ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä eräs Nintendon syyskuun lopussa pidetyn Direct-streamin suurista yllätyksistä oli Actraiser Renaissance, pelin uusintaversio, joka ilmestyi samana päivänä.



32 vuotta vanhaa kulttiklassikkoa ei lähdetä tuosta vain uusiokehittelemään ilman jonkinlaista suurempaa visiota, joten ei olekaan yhtään yllättävää, kun Actraiser Renaissance lisäilee alkuperäiseen kaavaan jos jonkinlaisia elementtejä. Valitettavasti uudistukset eivät ole aina onnistuneita tai kaivattuja.


Ensimmäinen silmiin iskevä uudistus on tietenkin grafiikka, joka on pistetty kokonaan uusiksi. Todella outona ratkaisuna Actraiser Renaissancen grafiikkatyylin esikuvaksi on valittu ”Sega Saturnin 2D-peli”, sillä kaikki grafiikat ovat todella rosoista pikselitaidetta, aivan kuin joku olisi 90-luvun puolivälin tyyliin tehnyt komeita 3D-malleja ja sitten napsinut niistä matalan resoluution pysäytyskuvia pelin spriteiksi. Todella erikoinen ja aika karun näköinen ratkaisu.


Myös se legendaarinen soundtrack on kokenut uuden tiimin käsissä kovia. Alkuperäiset melodiat on kyllä pidetty ohjenuorana, mutta niihin on lisäilty kaikkea tarpeetonta. Tuloksen tasoa kuvannee ehkä parhaiten se, että olin helpottunut, kun pelin asetuksista pystyi valitsemaan kuunneltavakseen myös ne alkuperäiset versiot biiseistä.

Pelin rakenne on suurilta linjauksiltaan sama kuin aiemminkin. Pelaajan tehtävänä on palauttaa kuri ja järjestys alueille, joissa pahan voiman kätyrit ovat jyränneet ihmiskunnan sukupuuton partaalle. Ensin laskeudutaan taivaista jumalaisen esitaistelijan rooliin tasohyppelemään ja mätkimään pahan kätyreitä turpaan. Tasohyppelyosiot ovat armottoman vaikeita osittain sen takia, että originaalikin oli. Mutta osittain myös sen takia, että kontrollit ovat todella liukkaat. Niinpä tarkka tasohyppely, jota vaadittaisiin jatkuvasti, on todella hankalaa ja turhauttavaa.


Kun vihdoin on kellistänyt alueen pomon, on aika leikkiä jumalaa. Kepeässä strategiaosiossa ohjastetaan seuraajia rakentamaan kyliään haluttuihin suuntiin, poistellaan ihmeiden avulla ylimääräisiä puskia ja kiviä ihmisten tieltä, sekä suojellaan näitä alueella lenteleviltä demoneilta.

Kokonaan uutena ideana näihin strategiaosioihin on lisätty paljon uutta tarinaa ja tower defence -henkisiä puolustusosioita, joissa pelaajan täytyy etukäteen rakennettujen puolustuslinnoitteiden ja komennettavan sankarin avulla torjua hirviöiden aallot. Ihan kiva idea, mutta tower defence -pelien perusideana olisi, että pelaajan tulisi tietää, mistä ne hyökkäykset tulevat, jotta voi rakentaa jonkinlaiset järkevät puolustukset. Nyt hirviöt paukahtelevat esiin mistä sattuu, joten hyvin rajallisilla puolustusrakennelmilla jää väistämättä suuria alueita kokonaan suojaamatta. Kehitystiimi on itsekin tajunnut tämän, joten puolustusosiot ovat todella hidastempoisia ja helppoja… ja täten myöskin aika tylsää pelattavaa.



On epäselvää, onko tiimi halunnut uudistaa Actraiseria ulkoisten paineiden vai omien päätöstensä johdosta, mutta pelaajan kokemukseen se ei tietenkään vaikuta. Lopputulos kun on, että Actraiser Renaissance ei ole parannus verrattuna alkuperäiseen, vaan miltei joka osa-alueella vaisumpi pelikokemus. Outo graafinen ilme, alkuperäiselle häviävä soundtrack ja tarpeettomat uudistukset itse pelisilmukkaan eivät todellakaan lisää peliin mitään.


Niinpä olemmekin tilanteessa, jossa Actraiserista kiinnostuneet voivat maksaa 30 euroa vaisummasta kokemuksesta, tai pelata alkuperäistä ilmaiseksi Switchin SNES-pelikokoelmassa, tai emulaattoreiden avulla missä tahansa.



Lyhyesti: Actraiser Renaissance sisältää tietenkin hyvän pelikokemuksen, mutta sitä vesitetään liikaa turhilla lisäyksillä ja hämmentävällä ulkoasulla.

Hyvää:

• Alkuperäinen Actraiser on yhä erinomainen peli, joten tässäkin on erinomaisen pelin jyvänen
• Osa uusista sävellyksistä kuulostaa meneviltä
• Sai muistelemaan sitä alkuperäistä peliä

Huonoa:

• Tasohyppelyn liukkaat kontrollit
• Turha torninpuolustus strategiatilassa
• Turha resurssienhallinta strategiatilassa
• Turhat ja vaisut tarinalliset lisäykset strategiatilassa
• Näyttää kehnolta Saturn-peliltä
• Valtaosa soundtrackin sovituksista on esikuviaan kehnompia
• Oudot töksähtelyt