On kulunut kohta lähes 20 vuotta siitä, kun ensimmäinen Call of Duty -pelisarjan osa näki päivänvalon. Sarjan osat ovat käsitelleet vuosien varrella modernia sotaa, kylmää sotaa sekä toista maailmansotaa ja peliä on myös kritisoitu suuntaan jos toiseenkin. Osa pelaajista haluaisi sarjan jo uudistuvan, mutta samalla peli myy kuin häkä. Call of Duty onkin edelleen maailman myydyimpien videopelisarjojen kärkipäässä. Tänä vuonna Call of Duty: Vanguard vie pelaajansa osaksi toista maailmansotaa, tarkemmin sanottuna seikkailemaan päästään Tyynenmeren sotaan, Itä- ja Länsirintamille sekä Pohjois-Afrikan rintamalle.



Yleensä odotan uutta Call of Dutya kuin kuuta nousevaa, näin myös tänä vuonna. Vuonna 2017 julkaistu Call of Duty: WWII oli mieleeni ja olenkin kaivannut samanhenkistä peliä jo tovin. Vanguard saattaa olla ratkaisu toiveeseeni, mikäli Sledgehammer Games saa korjattua betatestiä vaivanneet ongelmat. Testijakso keräsi runsaasti negatiivista palautetta pelaajilta ja olen heidän kanssaan samaa mieltä: Esimerkiksi sotatantereiden äänet olivat ala-arvoisia, sillä ne olivat hiljaisia ja koko äänimaailma oli vailla tietynlaista “sodan tunnetta”. Myös grafiikoissa oli melkoisia ongelmia, sillä esimerkiksi osa rakennusten grafiikoista hajosi, jolloin tietyt alueet olivat pelikelvottomia. Lisäksi ongelmia aiheutti joissain kartoissa auringonpaiste, joka sokaisi pelaajan näkökentän kokonaan. Nämä kaikki ongelmat Sledgehammer Games on luvannut korjata, mutta kieltämättä jännittää, ehtiikö kehitystyö valmiiksi ennen marraskuun julkaisua.


Onneksi ongelmien lisäksi mukana oli myös mukavia ja mielenkiintoisia lisäyksiä. Mielenkiintoisin päätös lienee koskee kuitenkin aseistusta, sillä aseisiin saa tällä kertaa jopa 10 lisäosaa kiinni. On tietenkin mukavaa, että pyssyihin saa nykyisin laajasti kilkkeitä kiinni, mutta aika näyttää miten päätös näkyy taistelukentillä. Myös aseet kaipaavat hieman ääntä ja tunnetta, sillä nyt niillä ampuminen ei tunnu miltään. Ollaanhan kuitenkin nyt toisessa maailmansodassa, eikä missään takapihan NERF-taistelussa.


Mielenkiintoinen lisä on myös Combat Pacing -järjestelmä, josta pelaajat voivat valita, minkä kokoisiin taisteluihin he haluavat ottaa osaa. Mukana ovat Tactical, Assault ja Blitz, jotka tarkoittavat käytännössä pelaajamääriä. Esimerkiksi Tactical tarkoittaa taktisia taisteluita, joissa vastakkain ottelevat kaksi kuuden hengen joukkuetta, kun taas Blitz tarjoaa kaoottista taistelua jopa 48 pelaajan kesken. Tavallaan on mukavaa, että pelaajat saavat valita, minkä tyylisiä otteluita he haluavat pelata, mutta järjestelmässä on myös ongelmia.


Mukana on nimittäin isompia ja pienempiä karttoja, eivätkä kaikki pelimuodot sovi kaikille alueille. Esimerkiksi iso Stalingradiin sijoittuvat Red Star -kartta on naurettavan huono pelattavuudeltaan, jos ottelussa on vain 12 pelaajaa, mutta myös silloin jos alueella on 48 taistelijaa. Kuuden hengen joukkueet katoavat alueelle, mutta varsinkin kill confirmed -pelimuodossa 48 pelaajaa tekee matsista liian intensiivisen ja useimmat tuntolevyt jäävät kokonaan keräämättä. Tuntolevyjen jääminen kentälle häiritsee myös pelaamista, sillä välillä pelikuvassa ei näy mitään muuta kuin kymmeniä tuntolaattoja. Kehittäjien on syytä pohtia tarkemmin, mitkä pelimuodot ja joukkueiden koot sekä kartat sopivat yhteen. Pelkonani on, että mikäli pelaajien annetaan valita Combat Pacingissa taistelujen koot, saattaa esimerkiksi Blitz jäädä valitsematta eikä näin ollen kaikkiin pelitiloihin riitä pelaajia.


Suosikkipelimuodoksi Vanguardin betatestissä nousi uusi pelimuoto Patrol, jossa joukkueiden tehtävänä on pitää liikkuvaa aluetta hallussaan. Pelimuoto ei ole kovin kummoinen, varsinkaan, kun alue liikkuu aina samaa reittiä. Patrol on myös hyvin kiihkeätempoinen, kun kuolemia tulee solkenaan perä perää yksi toisensa jälkeen. Siitäkin huolimatta kyseessä on mielestäni varsin kiva höntsäily pelitilavalikoimaan. Uusi Champion Hill ei taas onnistunut vieläkään sulattamaan sydäntäni. Kyseessä on myös alphatestissä nähty pelimuoto, jossa kasa joukkueita ottaa toisistaan mittaa 1 vs. 1 -tyylillä hieman battle royale -henkisesti niin kauan, kunnes yksi joukkue on jäljellä. Champion Hill oli minulle liian taktinen, enkä vielä löytänyt nautintoa taisteluista, vaikka testijaksolla pääsin parini kanssa kolmen parhaan joukkoon.


Odotan Call of Duty: Vanguardilta paljon, mutta betatesti ei onnistunut vakuuttamaan minua, sillä varsinkin pelitilat ja kartat kaipaavat tasapainotusta. Siinä missä Call of Duty: WWII tuntui toiselta maailmansodalta, tuntuu Vanguard joltain aivan muulta, eikä se missään nimessä ole positiivinen asia. Haluaisin jo nyt rakastaa Vanguardia, mutta tällä kertaa en ole niin innoissani kuin yleensä olen. Sledgehammer Gamesilla riittää runsaasti töitä, jotta pelistä saadaan tasapainoinen ja pelattava. Tulossa on vaikea syksy ja kilpailu tulee olemaan kova, sillä DICE tuo markkinoille samaan aikaan myös uuden Battlefieldin. Aika näyttää miten pelaajat jakautuvat räiskintäpelien pariin.