En ole intohimoinen F1-fani, ainakaan sitten Mika Häkkisen kunnian päivien, mutta useimmat kisat tulee edelleen tuijotettua, jotta on jotain isän kanssa juteltavaa seuraavana päivänä. Ehkäpä siksi olin pätevin V2.fi:n toimituksesta testaamaan tämän vuoden F1-pelin uutta tarinatilaa, Braking Pointia. F1-pelisarja päätyi EA:n omistukseen vuoden vaihteessa, kun pelijätti osti Codemastersin. Olin tästä kuviosta toki hyvin tietoinen, mutta silti formulapeliä käynnistettäessä tuntui oudolta kuulla sanat “EA Sports. It’s in the game”.


Uratilojen, peruskisailun, moninpelin ja esports-pelitilojen lisäksi mukana on ns. soolotila, tarinallinen yksinpeli, jossa loikataan F2-kisoissa menestyneen nuoren kuljettajan kyytiin. Jos voit kuvitella kolme hahmoa, jotka kilpaurheilu”elokuvassa” esiintyvät, ne olisivat varmaankin:

Vanha kettu, joka haluaa vielä kerran näyttää taitonsa
Uusi tulokas, jolla on liikaakin intoa
Niljakas haastaja, joka juonittelee kulisseissa

Kyllä, kaikki nämä kolme hahmoa ovat Braking Pointissa ja ne asettuvat tuttujen kuskien ja tallien sekaan riippuen siitä, minkä tallin aluksi valitsee. Räikköstä ei ole siis lähdetty istuttamaan veteraanin rooliin eikä vaikkapa George Russellia tulokkaaksi, vaan keksityt hahmot korvaavat esimerkiksi Williamsin kuskit sekä yhden kilpakumppanin. Aivan harrastajakesäteatteriksi touhu ei mene, mutta saippuaoopperan tontilla käydään sekä juonikuvioiden että joidenkin roolisuoritustenkin osalta.


Tästä huolimatta ainakin jossain tasolla Braking Point toimii. Ajelen huomattavasti mieluummin lyhyitä kisoja tiettyjä tavoitteita (ohita tallikaveri, sijoitu kymmenen joukkoon yms.) tavoitellen kuin jyrryytän täysimittaisia maratoneja keskijoukossa ilman ohituspaikkojen mahdollisuutta. Olen pelannut viimeisimpien viiden vuoden aikana NHL-sarjan Be A Pro -tiloja satoja tunteja ja vaikka uusimman myötä mukaan tuli myös juonta ja eloa, täytyy myöntää, että Braking Point on toteutukseltaan parempi. Toki suora vertailu on hankalaa lajien erilaisuuden vuoksi, mutta ainakin sitä tunsi olevansa enemmän vastuussa tapahtumista.


Mutta olinko? Jos yhtäkkiä muutaman yrityksen jälkeen saavutinkin tavoitteen, olinko kehittynyt paremmaksi vai vetelikö tekoälykäsikirjoittaja naruja, jotta sijoituin juuri oikealle sijalle juonen etenemiseksi? Jos tavoitteena oli saada paras kierrosaika tallin pisteiden kerryttämiseksi, onnistuinko minä siinä oikeasti, vai hidastiko peli muiden aikoja juuri sen verran, että tunsin saavuttaneeni jotain? Liian syvälle kulissien purkamiseen ei kuitenkaan ollut syytä mennä - ja toki sitä välillä epäonnistuikin. Pelasin konsolikapulalla, enkä muutenkaan ole hirmuisen hyvä virtuaalikuski, joten kun tavoitteena oli päästä palkintopallille ja 18 kierroksen kisan puolivälissä olin taistelemassa 10. sijasta Esteban Oconia vastaan tai seuraavalla yrityksellä lopussa viidentenä, kyllä sitä pisti konsolin taas yhdeksi illaksi kiinni ja yritti seuraavana uudestaan.

Pelattuani oman osuuteni katselin Youtubesta erään läpipeluusuorituksen nähdäkseni, vaikuttaako tallin valinta tai kisoissa hyvin/huonosti menestyminen juoneen. Lyhyt vastaus on että ei vaikuta (tubettajakuski oli itseäni huomattavasti parempi), mutta kyllä peli silloin tällöin vähän huomioi sitäkin, että menestyi paremmin kuin olisi tarvinnut. Joskus taas juoni kulki selkeästi omilla raiteillaan reagoimatta mitenkään kisatapahtumiin, korostaen niitä seikkoja, jotka johtivat draamaan, jopa epäloogisesti ja päälle liimatusti. Hieman fiilistä söi myös se, että iso osa tarinasta esitetään kuskin huoneessa lukemien sähköpostien tai puhelinsoittojen muodossa, eikä varsinaisissa välinäytöksissä.


Ehkä tärkeintä kuitenkin on, että ajaminen toimii ja on hauskaa. Vaikka nykyään formulakisoissa on suuri merkitys kisastrategioilla ja renkaiden säästämisellä, DRS-säätelyllä ja muulla sellaisella, ovat keskiössä tietenkin yhä myös kuskin taidot. F1 2021:n sutjakan huima vauhdin tunne (pelasin Xbox Series X:llä) sekä tekoälyn sinnikkyys ohitustilanteissa jopa hieman yllättivät minut aluksi, mutta nopeasti oikeita ajotaktiikoita oppi, jotta tarinan sai etenemään. Nyypille on toki tarjolla monenlaista helpotusta ja automaatiota, jopa se monista autopeleistä tuttu “kelaa vähän matkaa takaisin” -nappi. Uuden konsolisukupolven latausnopeudet sallivat myös kisan aloittamisen uudelleen muutamassa sekunnissa. Usein yllätin itseni etukenosta sohvan reunalta keskittyessäni ohituslinjaan lähestyvässä mutkassa. Voi ohjaimen tattiparkoja.


Kannattaako peli hankkia pelkästään Braking Pointin vuoksi? No… ei. Vaikka se oli tila, johon minä suunnistin, en pelkästään siitä olisi täyttä hintaa maksanut, enkä usko että kukaan F1-sarjaa pelannut sen vuoksi uutta peliä hankkii. Mukana on kuitenkin roppakaupalla muutakin sisältöä, joten faneille on tarjolla taas tuhti paketti.