Olen kirjoitellut aiemmissa Retro Rewind -numeroissa japanilaisista kotimikroista, joita harrastetaan lännessäkin ainakin jonkin verran. Sekä Sharp X68000 että Fujitsu FM Towns olivat kuitenkin varsin eksklusiivisia laitteita jopa kotimaassaan. Tällä kertaa kurkistetaan siihen, mitä muuta nousevan auringon maassa oli tarjolla.

Esiteltävät kotimikrot eivät ole välttämättä merkittäviä tai kiinnostavia teknisen edistyneisyytensä vuoksi, vaan siksi, että ne olivat Japanin markkinoilla kohtalaisen suosittuja. Tämän vuoksi niille on julkaistu myös monia kiinnostavia ja suorastaan klassisia pelejä, jotka voi kokea aidoimmillaan vain näillä laitteilla.




Japanin oma kirjoitusjärjestelmä antoi paikallisille valmistajille merkittävän kotikenttäedun henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoilla. Eri valmistajilla oli käytössä erilaisia tapoja piirtää kuvamerkkejä, eikä asiasta päästy oikein sopuun ennen kuin Windows 95 -aikakaudella. Siihen asti markkinoilla oli vahvasti IBM PC -henkisiä laitteita, jotka eivät kuitenkaan olleet täysin IBM-yhteensopivia. Vuodesta 1982 aina vuoteen 2000 asti valmistettu NEC PC-9800 -sarja oli perusraudaltaan lähellä IBM:n tuotteita, mutta erosi siitä etenkin grafiikkaominaisuuksiltaan kuvamerkkien esittämisen vuoksi. Myös koko laajennusarkkitehtuuri poikkeaa täysin teollisuusstandardista. Ensimmäisen mallin suorittimena toimi 5 MHz:n Intel 8086, mistä edettiin lopulta aina 433 MHz:n Celeroniin asti. Viimeiset mallit toimitettiin Windows-käyttöjärjestelmällä, sitä ennen PC-9800 käytti omia MS-DOS-versioitaan.

Juuri MS-DOS-yhteensopivuus auttoikin NECiä pääsemään niskan päälle Fujitsusta, joka tarjosi FM-16?-toimistomikroaan vanhahtavalla CP/M-käyttöjärjestelmällä. PC98 myi alusta asti hyvin ja nousi pian hallitsemaan Japanin PC-markkinoita yli 50 prosentin markkinaosuudella. Epson jopa valmisti omia PC-98-kloonejaan. Kaikkiaan koneita myytiin 18 miljoonaa kappaletta, joten niitä on edelleen mahdollista löytää kohtuulliseen hintaan.


Pelaajia PC-98 kiinnostanee juuri siksi, että markkinoiden suosituimpana laitteena se sai oman versionsa todella monista peleistä. Osa on tietenkin käännöksiä länsimaisista MS-DOS-peleistä, eikä niillä sikäli ole kuin lähinnä kuriositeettiarvoa, mutta koneelle tehtailtiin myös paljon omaa tuotantoa. Esimerkiksi räiskintäpelien ystävien tunteman Touhou-sarjan viisi ensimmäistä peliä on julkaistu vain PC-98:lle, samoin kuin kenties tunnetuimman eroottisen räiskintäpelin Steam-Heart’sin sensuroimaton versio (Saturn- ja PC Engine -versiot on siistitty välianimaatioista). Luonnollisesti myös strategiapelejä ja visual noveleita löytyy joka lähtöön, mutta ne vaativat jonkin verran kielitaitoa.

Länsimaisiin PC-yhteensopiviin verrattuna myös PC-98:n audiovisuaaliset ominaisuudet ovat mielenkiintoisia, vaikka se jääkin selvästi jälkeen Sharpin ja Fujitsun lippulaivakoneille. Koneen grafiikkaa on osassa malleista nopeutettu mm. blitter-piirillä ja varsin pian mukaan lisättiin myös Yamahan YM-äänigeneraattori. Monet pelit tukevat normaaleita MSX-peliohjaimia.


PC-98:n vaikeus länsiharrastajalle onkin juuri sen mallien moninaisuudessa ja vaadittavan tiedon määrässä. NEC näki paljon vaivaa pitääkseen laitteet yhteensopivina, mutta käytännössä suorituskykyero ensimmäisten ja viimeisten mallien välillä on niin suuri, että kaikki ohjelmistot eivät mitenkään voi toimia kaikissa koneissa sujuvasti. Monella harrastajalla onkin alkupään 80286-tasoinen laite vanhempia pelejä varten ja uudempi Pentium-aikakauden tuote, vaikkapa näppärän kokoinen 98NOTE-läppäri, myöhempien julkaisujen pelaamiseen. Netistä löytyy tuoreemmille malleille valmis levykuva, joka CF-kortille siirrettynä sisältää aimo kasan pelejä kokeiltavaksi. Vanhempien mallien kanssa on yleistä käyttää pelkkiä levykkeitä, vaikka SCSI-laajennuskorttejakin oli myynnissä kiintolevyn asennusta varten.



NECillä oli pullat varsin hyvin uunissa 1980-luvulla, sillä samaan aikaan kun ammattikone PC-9800 dominoi hyötymikrojen markkinoita, kodinelektroniikkaosaston PC-8800-sarja oli kasibittisten markkinajohtaja. Sille julkaisivat pelejään muun muassa Sega, Square ja Konami, eikä tule unohtaa, että peräti Nintendo antoi Hudson Softille luvan kääntää kasan Famicom-pelejä PC-88:lle. Niiden joukossa oli peräti kolme Mario-peliä, joista tunnetuin on Super Mario Bros. Special. Erikoisversio eroaa alkuperäisestä pelattavuudeltaan, sillä sen ruutu ei vieri.


NECin omaan Z80-versioon pohjautunutta PC-88:aa valmistettiin sitäkin pitkään, vuodesta 1981 aina vuoteen 1989. Ensimmäiset mallit olivat luonnollisesti tekniikaltaan karuja, mutta vuoden 1985 PC-8801mkII SR lisäsi mukaan ripauksen multimediaa: se tarjosi monofonisen FM-äänisynteesin sekä Atari-peliohjainliitännän. Värejä laite pystyy esittämään 8 erilaista 512 värin paletista. Myöhemmin suorittimen kellotaajuus tuplattiin neljästä kahdeksaan megahertsiin ja vuonna 1988 nähtiin vielä PC-88 VA2, joka kykenee jopa 65536 eri väriin. Sillekin on saatavana muutama erikoisominaisuuksia tukeva peli.


On oikeastaan ihme, miten tuntematon PC-88 on lännessä etenkin merkittävyyteensä nähden. Laite on toki meikäläisiin kotimikroihin nähden suorastaan vaatimaton, mutta sillä saivat alkunsa monet kuuluisat sarjat kuten Ys ja Hideo Kojiman Snatcher.

PC-88:n hankkiminen ei ole erityisen vaikeaa tai kallista, sillä mallin yleisyyden vuoksi niitä on edelleen kaupan paikallisissa huutokaupoissa. Pelaajan kannattaa tosin konsultoida Wikipedian malliluetteloa ja varmistaa, että tulee hankkineeksi V2-grafiikkatiloja tukevan laitteen, sillä se on käytännössä minimivaatimus suurimmalle osalle koneen peleistä. Erikoisjokerina mainittakoon vuonna 1989 julkaistu PC-9801DO, joka käärii samaan pakettiin sekä PC-98:n että PC-88-yhteensopivuuden. Valitettavasti nämä mallit ovatkin sitten varsin harvinaisia ja haluttuja, mikä heijastuu niiden hintaan.



Hieman lyhyemmän käsittelyn saavat PC-88:n pahimmat kilpailijat. Sharpin X1 oli firman televisio-osaston kehittämä Z80-pohjainen mikro, joka on etenkin lännessä jäänyt seuraajansa X68000:n varjossa lähes tuntemattomaksi – eikä ehkä syyttä, sillä Ekkusuwan oli tekniikaltaan melko tavanomainen. Alkuperäinen X1 ilmestyi 1982, turbo-päivitys 1984 ja vielä turbo Z -malli vuonna 1986, mutta mikään niistä ei noussut valtavaksi hitiksi. Myös X1:lle julkaistiin seitsemän NES-peliä Hudson Softin kääntämänä, sekä muun muassa varsin uskollinen Galaga-versiointi. Kuten lännessäkin, Japanissa oli tuohon aikaan hyvin yleistä, että suosituimmat pelit saivat käännöksen kaikille myydyimmille alustoille.


Fujitsu FM-7, joka päivittyi myöhemmin FM-77:ksi ja sitten vielä FM-77AV:ksi, pohjautui Motorolan 6809-suorittimeen ja käytti niitä itse asiassa kaksin kappalein. Sen OS-9-käyttöjärjestelmä oli yhteensopiva TRS-80 Color Computerin (ja sitä myöten brittiläisen Dragonin) kanssa. Pelaajan kannalta kiinnostavin painos on kuitenkin juuri FM-77AV, joka kykenee esittämään näytöllä amigamaiset 4096 väriä kerralla. Äänipuolesta vastaa kolme FM- ja kolme PSG-kanavaa. Myös FM-7:llä saatiin nauttia kaikista merkittävistä julkaisuista, mutta erityisesti Silpheed keulittelee komeasti FM-77AV:n multimediaominaisuuksilla.



Japani-räiskintää kasarilta: Galaga X1:llä (ylempi kuva) ja Silpheed FM-7:llä.

Kuvat: BlackSquirrel/NECretro, Darklanlan, Marus, phreakindee, JCCyC/Wikimedia Commons, MobyGames

Jutun laitteet Pelataanpa-sarjassa:
Pelataanpa: 5-vuotisspesiaali - NEC PC 8801
Pelataanpa: NEC PC-9801, Japanin uuttera perusmikro
Pelataanpa: Ensi kertaa suomeksi - Sharp X1
Pelataanpa: Sharp X1 -jatkot





Kun japanimikrokärpänen puree eikä emulaatio auta oireisiin, huomaa pian selailevansa verkkohuutokauppojen tarjontaa kiinnostavan roinan toivossa. Valitettavasti tässä artikkelissa mainittuja mikroja tai niiden ohjelmistoja ei juuri eBayn puolelle eksy, tai jos eksyykin, kyseessä ovat jälleenmyyntitarkoituksessa listatut kohteet, joiden hinnassa on usein reilusti ilmaa. Japanilaiset käyvät keskenään kauppaa toisilla alustoilla, joista suosituimpia ovat Yahoo! Auctions sekä Mercari.

Satunnainen selailija törmää kuitenkin nopeasti siihen, että myyjät eivät ole kiinnostuneet tavaran lähettämisestä ulkomaille ja länsimaiset maksutavat eivät kelpaa. Kielimuuriakaan ei sovi sivuuttaa. Markkinat ovat sen verran sisäänlämpiävät, että niille pääsyn helpottamisesta on muodostunut kokonainen toimiala. Japanissa toimii useita yrityksiä, jotka tekevät asiakkaan puolesta tarjouksia huutokaupoissa, maksavat tuotteet ja lähettävät ne edelleen ulkomaille. Suosituimpia näistä lienevät Buyee.jp ja Jauce.com, joita molempia olen itsekin käyttänyt tavaran hankkimiseen.

Aloitin Jaucen asiakkaana ja siirryin sittemmin Buyeelle sen hieman joustavamman maksukäytännön vuoksi: Jauce vaatii, että käyttäjä lataa sivustolle valmiiksi rahaa ennen tarjouksen tekemistä. Jos huutokauppaa ei voita, rahat jäävät makaamaan tilille, ja niiden palauttaminen on oma prosessinsa. Buyeelle riittää PayPal-veloitusvaltuutuksen antaminen, jonka jälkeen se voiton osuessa veloittaa käyttäjän tililtä tarvittavan summan. On makuasia, kumpaa lähestymistapaa suosii, sillä molemmat palvelut toimivat muuten samalla tavoin ja varsin luotettavasti.



Japanin Yahoossa, kuten nettihuutokaupoissa yleensäkin, on kahdenlaisia kohteita: perinteisiä huutokauppoja sekä osta heti -kohteita. Ja kuten huutokaupoissa yleensä, perinteisissä kohteissa tapahtuu eniten liikehdintää parin viimeisen vuorokauden ja etenkin viimeisen tunnin aikana. Ainakin Buyee tarjoaa ostajan käyttöön Jauce ja Buyee – bulvaanin siivellä Japaniin sekä snipe-toiminnon, jolla voi yrittää napata kohteen itselleen viime hetkellä, että mobiilisovelluksen, joka muistuttelee tarjouksen ylittämisestä ja mahdollistaa korotukset reissun päältä. Jaucen vastaava sovellus ei ainakaan Android-versiona ole juuri kehuja kerännyt.

Yahoo eroaa eBaysta sikäli, että huutokauppaan on mahdollista määrittää automaattinen jatkuminen. Yleensä tämä onkin käytössä, mikä muuttaa kaupan dynamiikkaa Huuto.netin suuntaan: jos kiinnostuneita on useita, nokittelu korotuksilla saattaa venyä pitkäksikin. Muuten perinteiset lainalaisuudet pätevät, eli edullisia kauppoja tehdäkseen kannattaa kyttäillä juuri sulkeutuvia kohteita sekä hieman epäselviä listauksia – ja väistellä piraattituotteita, joita paikalliset saattavat kutsua nimellä ”overseas product”. Tarjousta syöttäessään on syytä huomata, että Buyee tarjoaa ostajalle lisäpalvelua liittyen ostettavan kohteen tarkastukseen, ja se valitaan jo tarjousvaiheessa eikä valintaa voi myöhemmin muuttaa. Laajuudesta riippuen palvelun hinta on muutamasta sadasta jenistä ylöspäin. Henkilökohtaisesti olen tehnyt sen päätöksen, että moinen tarkastus ei anna minulle mitään lisäarvoa, kun ostamani tavara on kuitenkin vähäarvoista ja usein jopa kuvauksen mukaan toiminnaltaan vajavaista. Tähän mennessä olen vain kerran saanut aivan eri tavaran kuin luulin ostaneeni, ja tuolloin kyse oli 300 jenin hintaisesta pelistä.



Kun kamaa sitten on onnistuneesti voitettu, päästään näiden välityspalveluiden ehkä parhaaseen ominaisuuteen: ne säilyttävät ostoksia asiakkaan puolesta (Buyeessä 30 päivää maksutta) ja mahdollistavat lähetysten yhdistämisen. Tämä helpottaa merkittävästi Japani-ostosten suurinta kipupistettä, hyvin korkeita postikuluja. Jopa edullisimpaan kahden kilon pakettiin saa yhdistettyä aika monta CD- tai ROM-kasettipeliä, ja edut vain kertautuvat kun päästään kokonaisiin kotimikroihin ja niiden lisävarusteisiin. Lentorahti on painavalle tavaralle kovin kallista, joten harrastajien keskuudessa yleinen tapa on kerätä usean kilon laatikko ja lähettää se sitten rahtilaivan kyydissä Suomeen. Palvelu varoittelee jopa 90 päivän toimitusajasta, mutta käytännössä omat havaintoni kertovat tavaran saapuvan noin 1,5 kuukaudessa. Huomioiden, että laivarahdin hinta voi olla kolmanneksen vastaavasta lentopaketista, tämä on varsin houkutteleva vaihtoehto.

Laivarahtinakin toimituskulut helposti moninkertaistavat kohteen hinnan, mikä kannattaa pitää mielessä tarjouksia tehdessään. Usein kauppatavara kuitenkin on jo luonteeltaan sellaista, että sitä on muualta turha etsiä, joten kulut ovat vain luonnollinen osa hankintaprosessia.


Kuvat: Jauce, Buyee


Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2019
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi