Kun World of Warcraft julkaistiin marraskuussa 2004, se oli todellinen MMO-maailman vallankumous. Mikään aiempi peli ei ollut yhtä helposti lähestyttävä, yhtä viimeistelty tai yhtä paljon suurten massojen makuun suunniteltu. Tulokset olivat välittömät ja dramaattiset, kun World of Warcraft pisti kaikki MMO-pelien ennätykset uusiksi kertalaakista.


Hyvistä puolistaan huolimatta World of Warcraft ei ollut ongelmaton peli, sillä Blizzardilta loppui selkeästi aika kesken peliä kehittäessä, eikä tiimi onnistunut runsaista päivityksistä huolimatta korjaamaan perustason ongelmia, kuten sitä, että joillain hahmoluokilla tietyt kykypuut olivat täysin hyödyttömiä.

Suurempi korjausliike tapahtui pari vuotta myöhemmin pelin ensimmäisen maksullisen lisälevyn muodossa, sillä The Burning Crusade sisälsi valtavan määrän korjauksia ja uudistuksia, jotka tuntuivat aikanaan miltei yhtä vallankumouksellisilta kuin alkuperäinen peli ennen uutuudenviehätyksen haihtumista.

Nyt palava ristiretki leimahtaa uudelleen liekkeihin, sillä menestykseksi osoittautunut World of Warcraft Classic saa jatkokseen, tai oikeammin rinnalleen, The Burning Crusade Classicin. Oliko se sittenkään niin dramaattinen parannus aiempaan kuin muistelimme?



The Burning Crusade Classic julkaistiin aivan eri tunnelmissa kuin se ei-klassinen versio 15 vuotta sitten, sillä siinä missä aikanaan lisälevyä odotettiin kuin kuuta nousevaa, nyt reaktiot olivat jakaantuneempia. Moni oli kyllä lisäsisällöstä innoissaan, mutta moni myös oli sitä mieltä, että kun kerran retroillaan niin retroillaan sitten kunnolla ja pysytään sillä alkuperäisellä World of Warcraft Classicin hiekkalaatikolla.


Niinpä siirtyminen The Burning Crusaden tunnelmiin ei ole automaattista tai pakollista, vaan pelaajat saavat itse valita, siirtävätkö World of Warcraft Classic -hahmonsa The Burning Crusade Classiciin vai eivät. Jos uudet jutut eivät kiinnosta, voi pysyä vaikka maailman tappiin asti Onyxian ja Naxxramasin maailmoissa. Kokonaisuutena The Burning Crusade tuntuu kansaa kiinnostavan, sillä pelimaailma on ensimmäisten parin viikon aikana ollut täpö täynnä pelaajia, eikä vain niillä uusilla, 60. tason jälkeisillä pelialueilla.

The Burning Crusaden suuri juttu on tietenkin se, että Horde saa paladinit ja Alliance shamaanit. Osapuoliin lisätyt uudet rodut, eli verihaltiat ja draeneit, tuovat mukanaan aiemmin vain vihollisille auki olleet ammatit. Niinpä myös matalilla tasoilla riittää runsaasti uusien rotujen ja ammattien edustajia, sekä myös muita urhoja, jotka tilanteen kunniaksi päättivät levelöidä uusia hahmoja. Jos levelöinti siis kiinnostaa, aika on juuri nyt sille hyvin otollinen.

Uudistuksia riittää muutenkin miltei jokaisella osa-alueella. Hahmoluokka on tuunattu isolla kädellä ja esimerkiksi paladin-tankit ovat vihdoin pelikelpoisia, eikä huntereiden survival-kykypuu tunnu enää jonkun kesäapulaisen viime sekunnilla arpomalta huonolta vitsiltä. Nostankin hattua sille, että pelaajat voivat vihdoin pelata hahmojaan ainakin useammilla tavoilla kuin ennen.


10 uutta kokemustasoa tuovat mukanaan myös uusia pelialueita ja tehtäviä, uusia luolastoja, uusia raideja (jotka on nyt suunniteltu 10 tai 25 pelaajalle aiempien 40 hengen megaraidien sijaan), PVP-pelaajille tiukat 2v2- tai 3v3-areenamatsit ja ties mitä muuta. Uutta sisältöä on siis tarjolla runsaasti ja myöhempien päivitysten myötä peliin tullaan lisäämään vielä enemmän sisältöä.

Jos klassinen World of Warcraft kiinnostaa, The Burning Crusade Classic on siis melkoinen pakkaus, kuten toki oli 15 vuotta sittenkin. Mutta entä jos ei ole ihan varma asiasta? Sitten on ehkä hyvä palata taas vanhaan oppituntiin teemalla ”aika kultasi pelaajan muistot”.



The Burning Crusade oli aikanaan todellakin iso harppaus eteenpäin perus-WoWin ongelmista, jopa siinä määrin, että itsekin muistelin yhä, että sen myötä World of Warcraftista tuli oikeasti hyvä peli. Kun palasin verestämään muistoja, huomasin, että aika monet niistä kaipaamistani uudistuksista ja parannuksista lisättiinkin peliin vasta Wrath of the Lich Kingin myötä ja uudistuksistaan huolimatta The Burning Crusade on vielä sangen kankea peli.


Se on jälleen hyvä juttu, että Blizzard selvästi seurasi World of Warcraftin parin ensimmäisen vuoden käytännön kokemuksia ja reagoi niihin fiksusti. Pelaajat huomasivat, että esimerkiksi loitsijoille pelkkä intelligencen tankkaus ei riittänyt, joten peliin lisättiin varusteita, jotka suoraan paransivat loitsujen tehoa. The Burning Crusadessa tällaiset uudistukset sitten ulotettiin muuallekin kuin vain raideista putoaviin varusteisiin, joten satunnaisemmatkin pelaajat pääsevät niihin käsiksi.

Uudistukset ja parannukset ovat tervetulleita, mutta ne eivät kanna maaliin saakka. On kiva, että paladinit pystyvät nyt oikeasti tankkaamaan, tai että shamaanien ei tarvitse olla automaattisesti vain parantajia. Olisi kuitenkin kiva, jos esimerkiksi se paladin-tankkaus ei olisi pitkään niin uskomattoman ärsyttävää ja tuskallista. Ai miksi näin?

Ne kaksi muuta The Burning Crusade Classicin tankkiluokkaa, warriorit ja druidit, keräävät automaattisesti tarvitsemaansa resurssia kun viholliset pätkivät näitä käkättimeen. Paladinit taas käyttävät omien kykyjensä polttoaineena manaa, joka on kuluva ja taistelun aikana hyvin hitaasti palautuva resurssi. Niinpä paladinilla tankkaus tarkoittaakin vielä sinne myöhemmille raideille saakka sitä, että mana loppuu joka käänteessä ja jokaisen matsin jälkeen saa istua 20 sekuntia lattialla juomassa palautusvettä.


Kehittäjät eivät olleet myöskään vuonna 2007 vielä hyväksyneet sitä, että tankilla tai parantajalla pelaamisen ei tarvitse olla tuskallisen hidasta. Niinpä jälleen jos ei lähde The Burning Crusade Classiciin Naxxramas-tason varusteissa, tankki- tai healer-specillä pelaava pelaaja saa oikeasti tappaa yhtä hirviötä reilut puoli minuuttia, ja niitä tapettavia hirviöitä riittää hyvin runsaasti.

Tämä ei tietenkään ole mitenkään uutta. Tätä se The Burning Crusade oli vuonna 2007, joten tietenkin tätä se on myös vuonna 2021. Esitän kuitenkin, että jos pelin pariin ei hyppää jo tietäen, että haluaa nimenomaan tämän vanhanaikaisen ja kankean pelikokemuksen, pelikokemus tuntuu todennäköisesti yllättäen… no, vanhanaikaiselta ja kankealta.



Toisin kuin nopeasti voisi kuvitella, The Burning Crusade Classic ei suinkaan pyöri 15 vuotta vanhan pelimoottorin päällä, vaan se on todellinen pelikoodauksen Frankensteinin hirviö, joka on kyhätty jo ennestään huteran ja liitoksistaan natisevan modernin WoW-moottorin päälle. Tämän seurauksena pelistä on löytynyt tasaista tahtia uusia ja eksoottisia bugeja, joista ei aikanaan päästy nauttimaan.


Kehitystiimi on liiskaillut bugeja ihan kiitettävään tahtiin, mutta ärsykkeitä ja ongelmia riittää edelleen. Näiden joukkoon laskettaneen myös se, että Blizzard on päättänyt rahastaa The Burning Crusade Classicilla hieman tavallista enemmän. Peli kyllä edelleen on perusmuodossaan ilmainen kaikille World of Warcraft -tilaajille, mutta jos haluaa itselleen erikoisen ratsun ja lemmikin, tai mahdollisuuden ostaa itselleen 58. tason hahmon, saa pulittaa useamman kympin oikeaa rahaa.

Hetkinen, 58. tason hahmon? Kyllä, Blizzard myy The Burning Crusade Classiciin hahmoboosteja, joilla voi aloittaa haluamallaan hahmolla suoraan Hellfire Peninsulan porteilta. Draenei- ja verihaltia-hahmot eivät ole kelvollisia ja pelaajat voivat boostata vain yhden hahmon pelitiliä kohti, mutta ratkaisu on silti saanut runsaasti kritiikkiä, ihan ymmärrettävistä syistä.


Vaikka The Burning Crusade Classic ei olekaan millään mittarilla vaikea peli, varsinkin parantajien ja tankkien opetteleminen 58. tasolta lähtien on osoittautunut pelaajille haastavaksi, joten rutiininomaisesti pelaajien seuranhakuilmoituksissa sanotaankin, että boostaajien ei sitten kannata vastata. Osittain tämä voi selittyä myös sillä, että boostattujen hahmojen varusteet ovat aivan naurettavan kehnotasoiset ja huonosti budjetoidut, ja esimerkiksi boostattu paladin-tankki on miltei pelikelvoton kokemus ennen kuin saa raavittua päälleen semikelvolliset varusteet useiden tuntien aikana.



The Burning Crusade Classic on taas niitä pelejä, joissa yli 1000 sanan arvostelu tuntuu hyvin turhalta, sillä paljon vähempikin olisi riittänyt: jos tiedät haluavasi nimenomaan lisää tätä, tässä sitä on. Jos taas et, kannattaa odotella varmasti parin vuoden päästä tuloillaan olevaa Wrath of the Lich King Classicia.


The Burning Crusade Classic on monellakin tavalla merkittävä askel eteenpäin pelin pitkällä ja historiallisella uralla, mutta se ei ole se askel, joka tekee pelistä nykysilmin sujuvan kokemuksen. Vaikka itsekin aikanaan kulutin sen maisemissa useita päiviä elämästäni puhtaana peliaikana mitattuna, vuonna 2021 The Burning Crusade ei koukuttanut.

Mutta silti: onhan se ihan hienoa, että nyt myös The Burning Crusade on saanut sen oman miltei museokelpoisen versionsa, jonka parissa kaikki halukkaat voivat aikamatkata 15 vuotta menneisyyteen. Nyt kun se vielä onnistuisi oikeassa elämässäkin.



Lyhyesti: The Burning Crusade oli aikanaan jättiharppaus eteenpäin, mutta nyt se tuntuu vanhanaikaiselta ja kankealta peliltä.

Hyvää:

• Kykypuut tuntuvat vihdoin ihmisten suunnittelemilta
• Raidien pelaajamäärien järkeistäminen
• Uusi sisältö on monipuolisempaa kuin perus-WoWissa
• Paladinit ja shamaanit kaikkien ulottuvilla
• PVP-areenat hardcore-mättäjiä varten
• Pelaajia riittää runsaasti, joten peliseuran löytäminen ei ole mahdotonta

Huonoa:

• Grindit ovat yhä turhan eeppisiä
• Hahmoboostien myyminen avaa oven arveluttaville jutuille
• Jotkut specit muuttuvat pelikelpoisiksi vasta aivan liian myöhään
• Yhä monilta osiltaan äärimmäisen kankea pelikokemus
• Tankeilla ja parantajilla pelaaminen luolastojen ulkopuolella on yhä täyttä tuskaa