Heroes of Might & Magic on pelisarja, jolla riittää paljon ystäviä, mutta moniko tietää, että se sai alkunsa aivan toisenlaisen nimen alla? Alkuperäinen Jon van Caneghemin vuoropohjainen roolipeli - jonka voisi väittää aloittaneen koko vuoropohjaisten taktiikkapelien genren - kulki nimellä King’s Bounty.


Syitä sille, että pelisarja vaihtoi yllättäen nimeä, voimme vain arvailla. Todennäköisesti se liittyy siihen, että Might & Magic oli 1990-luvulla tunnetumpi nimi kuin King’s Bounty, joten julkaisijat saattoivat ajatella, että Heroes of Might & Magic myy paremmin kuin King’s Bounty Mikälie. Heroes-sarjan miljoonatason myynnit huomioiden he eivät välttämättä olleet väärässä.

King’s Bounty ei kuitenkaan kuollut, sillä pelimaailman oikeusruletin seurauksena sen oikeudet päätyivät venäläisen 1C Companyn haltuun ja vaikka Jon van Caneghem ei kuulunut kauppaan, 1C lähti paukuttamaan King’s Bounty -pelejä markkinoille melkoisella tahdilla.

Useiden julkaisujen jälkeen 1C:n kehittäjät ovat vihdoin huomanneet, että järjestysnumero II on myös olemassa, joten aika on vihdoin kypsä vuonna 1990 ilmestyneen pelin jatko-osalle. Mitä sitä turhaan hätäilemään, hitaasti hyvä tulee!



Pääsimme osallistumaan pelin kehitystiimin järjestämään esittelytilaisuuteen, jossa 1C Companyn toimitusjohtaja Nikolaj Barysnikov itse demosi peliä lehdistölle. Perinteet ovat olleet selvästi tiimin muistissa, sillä King’s Bounty II on yhä selkeästi King’s Bounty -sarjan peli, vaikka aluksi ei ehkä siltä vaikuttanutkaan.


Pelaaja ohjastaa sankaria, joka ajautuu keskelle koko valtakuntaa ravistelevaa vaaraa. Epäkuolleet nousevat haudoistaan samalla kun portit toisiin ulottuvuuksiin avaavat oven jos jonkinlaisille demoneille. Kuka on kaiken takana? Miten invaasion voi pysäyttää? Siinä sitä selviteltävää yhden sankarin harteille!

Tässä kohtaa tuleekin ensimmäinen dramaattinen yllätys, sillä King’s Bounty on nyt myös kolmannen persoonan roolipeli, jossa pelaaja juoksentelee tai ratsastaa pitkin maita ja mantuja, tutkii luolastoja ja hautaholveja, keskustelee milloin minkäkin sheriffien ja prinssien kanssa, sekä suorittaa jos jonkinlaisia tehtäviä. Ratkaisu tuntui aluksi hyvin erikoiselta, mutta pienen sulattelun jälkeen enemmänkin tutun idean jatkokehitykseltä kuin vallankumoukselta.


King’s Bounty ja Heroes of Might & Magic ovat aina sisältäneet tämän kaltaisia elementtejä, mutta yleensä niitä on tarkasteltu kaukaa yläilmoista, kun pelaajan joukkoja ja sankareita kuvaavat yksiköt liikkuvat pitkin suurta karttaa kukin vuorollaan. King’s Bounty II:n tosiaikainen seikkailu ei toki ole identtistä puuhaa, sillä kokonaisuus vaikutti ainakin sivusta seurattuna skriptatummalta kuin aiemmin. Tämä on toki väistämätöntä seurausta siitä, että tarinalla tuntuu olevan suurempi rooli pelissä kuin ennen.

Uusi perspektiivi toi mukanaan myös hauskoja hyötyjä siihen peliaterian varsinaiseen pihviin, vuoropohjaiseen taktikointiin. Aikanaan taistelut tapahtuivat hyvin geneerisillä taistelukentillä, jotka eivät juuri olleet yhteydessä siihen, miltä sen isomman kartan ympäristö näytti. Nyt on toisin. Kun pelaaja kohtaa pusikoissa samoillessaan vaikka ryhmän bandiitteja tai epäkuolleiden ammattijärjestön paikallisen jaoksen, kamera vain liikkuu olan takaa hieman korkeammalle ja maastoon ilmestyy heksaristikko. Tämä tuo taistelukenttiin paljon enemmän vaihtelua ja taktista syvyyttä, koska niissä on nyt paljon korkeuseroja, näkökenttiä katkaisevia esteitä ja muita elementtejä, joiden ansiosta liikkumisella ja sijoittumisella on suuri rooli.


Taistelut vaikuttivat jälleen tutuilta. Käytössä on aluksi vain pieni valikoima erilaisia ihmisten yksiköitä, mutta tarinan edetessä ja pelaajan tehdessä valintojaan valikoima kasvaa dramaattisesti sisältämään jos jonkinlaisia fantasiaelukoita ja hirviöitä. Kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joten kentälle marssivat soturit täytyy valita tilanteen mukaan. Baryšnikovin mukaan taktista syvyyttä on runsaasti, mikä tuntuu kyllä uskottavalta, mutta itse testaamatta on tietenkin paha sanoa, ovatko vaikka tulielementaalit ja jousimiehet lopulta käytännössä kovin erilaisia.



Hahmonkehitys ja armeijoita komentavat sankarit ovat aina olleet suuressa roolissa King’s Bountyn laajassa perheessä, eikä King’s Bounty II tunnu unohtaneen tätä. Sankareilla on omat kykynsä ja tehokkaat loitsunsa, mutta nyt myös monipuoliset kykypuut. Hauskana ideana kykypuut on jaettu neljään lohkoon, jonka molemmilta puolilta voi valita vain toisen haarakkeen käyttöönsä. Tämä johtuu siitä, että kykypuun haarat on sidottu pelimaailmaa asuttavien porukoiden mieltymykseen, joten jos lyö hynttyynsä yhteen vaikka ihmisten valtakunnassa riehuvien bandiittien kanssa, maan hallituksen kykypuu sulkeutuu sen pelisession ajaksi.


Jälleen itse näkemättä on paha pureutua systeemiin sen tarkemmin, mutta Baryšnikov mainosti, että kullakin kykypuulla on omat teemansa. Ihmishallituksen kyvyt buffaavat joukkojen kestoa ja selviytymiskykyä, kun taas bandiittien puu sisältää enemmän satunnaisia, mutta dramaattisia efektejä, kuten kriittisiä osumia.

Ja paljon enempää sitä ei sitten voikaan tunnin mittaisen videoesityksen jälkeen sanoa. King’s Bounty II jätti jälkeensä kiintoisat tunnelmat, joiden parissa ei tarvitse kauhean kauaa kärvistellä. Vaikka itse peli ilmestyy vasta syyskuussa, lehdistö pääsee itse tutustumaan sen ennakkoversioon jo kesäkuun aikana. Tulemme siis palaamaan asiaan jo muutaman viikon kuluttua.