Kun Plants vs. Zombies: Garden Warfare 2 julkaistiin vuonna 2016, sai minun kohdallani Call of Duty väistyä nurkkaan. Ryntäsin innoissani kasvien ja zombien kanssa kohti pelikenttiä ja rakastuin sarjaan ensisilmäyksellä, vaikka taistelutoverini olivat hieman eri mieltä pelin laadukkuudesta. Maaliskuussa Nintendo Switchille julkaistu Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville näki päivänvalon muille alustoille jo 2019, joten tulee äkkiseltään mieleen, onko pelikentillä enää ketään, kun kyseessä on jo “vanha julkaisu”





Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville on kolmas P vs. Z: Garden Warfare -sarjaan kuuluva teos, eli yksi alkuperäisen Plants vs. Zombies -sarjan spinoffeista. Perinteiseen tapaan erilaisten pelimuotojen parissa vastakkain taistelevat kasvit ja zombiet. Battle for Neighborville tarjoilee tekemistä niin onlinessa kuin offlinessakin, mikä varmasti miellyttää pelaajia, jotka eivät aina ole internetin päässä kiinni. Vakituisesti tarjolla olevia verkkopelimuotoja on kaksi: Turf Takeover ja Garden & Graveyard Ops. Lisäksi mukana on Weekly Event, jossa nimensä mukaisesti on viikon kerrallaan pelattavissa jokin valikoiman pelimuodoista, kuten esimerkiksi 4v4 Battle Arena tai Gnome Bomb. Lisäksi mukana on kolme PvE-aluetta, joissa pelaaja taistelee yksin suorittaen erilaisia tehtäviä. Weirding Woods, Mount Steep ja Neighborhoodville tarjoavat tekemistä juuri erityisesti niille, ketkä pelaavat offline-tilassa. Täytyy kuitenkin myöntää, että PvE-puoli tuntui lähinnä pitkältä tutoriaalilta, vaikka tehtävät itsessään olivat ihan hauskoja. Ne eivät kuitenkaan pitäneet mielenkiintoani yllä, jotta olisin jaksanut vaellella naapurustossa tehden, milloin mitäkin hanttihommia.


Plants vs. Zombies: Garden Warfare 2:n koukku oli siinä, että tarjolla oli vakituisesti useita erilaisia pelimuotoja. GF2:n jälkeen Battle for Neighborville tuntuu hieman vajavaiselta. Ei sillä, kahta vakituista pelimuotoa on ihan mukava pelata, mutta ne eivät tarjoa kovinkaan paljon haasteita. Erityisesti Turf Takoverissa voittoja tulee solkenaan, kun viholliset kaatuvat tantereelle kuin vilja syksyisin pelloille. Viikoittain vaihtuvat pelimuodot tarjoavat hetken hupia, sillä omia suosikkipelimuotoja tarjoillaan mukaan vain harvoin viikkosyklistä johtuen. Toki, jos löytyy pelikavereita, on mahdollista tehdä yksityisiä huoneita, joissa Weekly Eventin pelimuotoja voi valita vapaasti tahkottavaksi. Julkisia pelihuoneita ei kuitenkaan pysty luomaan, mikä on harmillista, sillä minulta ei pelikavereita löydy. Räiskintä ja battle royale -pelien suurena ystävänä oloni tuntuu hieman petetyltä.



Räiskintäpelien tapaan taistelijat ovat jaettu perinteisiin hahmoluokkiin. Sotureita on tarjolla hyökkäykseen, puolustukseen ja parantamiseen. Lisäksi mukana on pelinsisäisellä valuutalla ostettava swarm-luokka, johon kuuluu uusi hahmo Wildflower. Hahmojen ulkoasulliset kustomointimahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja Nintendo Switch -versiossa erilaisista vaatteista ja päähineistä nauttiminen onnistuu kätevästi, sillä pelinsisäistä valuuttaa on jaossa runsain määrin otteluista ja muista tehtävistä. Jo muutaman matsin jälkeen rahapussi pullistelee rahaa, jota voi käydä tuhlaamassa. Mikäli vaatteita löytyy tarpeeksi, voi rahalla nostaa rajoitetusti hahmon tasoa paremmaksi.


Myös sotureiden kykyjä on mahdollista päivittää. Valikkojen kautta voi säätää sotureille seitsemän kykypisteen edestä taitoja. Taitoja löytyy laidasta laitaan aina nopeammasta XP:n keruusta rivakampaan parantumiseen. Plants vs. Zombies: Battle for Neighborvillen hahmovalikoima on myös hieman erilainen kuin aiempien osien, sillä mukaan on saapunut uusia taistelijoita. Esimerkiksi kasvien rivistössä taistelevat tuoreina tulokkaina Night Cap -sieni, Snapdragon ja Acorn sekä Oak. Näistä hauskin on ehdottomasti yhdessä työskentelevät Acorn ja Oak, sillä tammenterho voi halutessaan muuttua tankkina toimivaksi tammeksi. Tammenterho voi lisäksi nousta toisen pelaajan Oak muodossa olevan hahmon päälle, jolloin kaksi pelaajaa muodostava yhteistyössä korkean kaksiosaisen tankin. Hahmokavalkaadi on kuitenkin hieman epätasapainoinen, sillä osa taistelijoista ovat heikompia kuin toiset, jonka vuoksi kentillä pyörivät usein samat sotilaat taistelemassa.



Nintendo Switchin versio eroaa hieman muiden alustojen versioista ja muutoksia on niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvänä muutoksena on, että Nintendo Switch -versiossa ei ole lainkaan mikromaksuja. Kyllä, kuulit oikein. Ei mikromaksuja. Hurjaa, eikö vain! Kaikki ulkoasut ja muut härpäkkeet voi ansaita pelaamalla. Myös kaikki tähän mennessä julkaistut DLC:t kuuluvat pakettiin mukaan. Huonona puolena on, ettei sohva-co-op, alustojen välinen ristiinpelaaminen tai edistymisen siirtäminen alustalta toiselle ei kuulu pakettiin. Näitä ominaisuuksia haluavien kannattaa kääntyä kannoillaan välittömästi.


Nintendo Switchin ohjausmekaniikka on hieman erilainen, sillä käytössä on halutessaan liiketunnistusohjaaminen. Mielestäni se ei tuntunut kovinkaan luontaiselta ja tähtääminen muuttui liian epätarkaksi. Käsikonsoli-tilassa räiskintä oli oikein mukavaa ja usein iltaisin kävin ottamassa muutaman ottelun ennen nukkumaanmenoa. Parhaiten taistelut kuitenkin sujuivat Pro Wireless -ohjaimen avustuksella, jolle annan vahvan suosituksen. Erikoisuutena mukana on myös kosketusnäytön hipelöintimahdollisuus. Esimerkiksi PvE-puolella kartan zoomaaminen onnistuu ruutua hipsuttamalla. Mikäli kuitenkin keskittyy PvP-taistoihin, jäävät kosketusnäytön tuomat lisäominaisuudet melko turhiksi.

Graafisesti sotatantereet näyttävät kohtuullisen hyvältä. Hetkittäin jotkut ruudussa möllöttävät elementit, kuten hahmot näyttävät hieman rosoisilta ja epätarkoilta. Varsinkin isolta televisioruudulta katsottuna, kuva näyttää hetkittäin jopa ala-arvoiselta. Käsikonsoli-tilassa kokonaisuus näyttää huomattavasti laadukkaammalta. Mikäli pieni rosoisuus ei haittaa, on perinteiseen tapaan tarjolla värikästä räiskintää, jossa nopeat liikkeet ja räjähtävät ammukset sekä myrkkypilvet luovat hyvää sotatunnelmaa.


Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville on tiivis paketti, joka sisältää runsaasti erilaista tekemistä, mutta silti se tuntuu lässähtäneeltä sarjan osalta. Toisaalta Nintendo Switchillä ei ole tarjolla liikaa toiminnallisia räiskintäpelejä, varsinkaan K7-leimalla, joten luultavasti tämä uppoaa joihinkin pelaajiin. Perheen vähän vanhemmalle väelle Switchillä on kuitenkin tarjolla maksuton Apex Legends, joka saattaa hieman syödä pelikansaa pois kasvien ja zombien parista. Lasken toivoni sen varaan, että vielä saamme tulevaisuudessa markkinoille loistokkaan Plants vs. Zombies: Garden Warfare -sarjan osan, joka imaisee mukaansa oikein kunnolla.



Lyhyesti: Kasvien ja zombien välinen taistelu tarjoaa tällä kertaa tekemistä niin onlinessa kuin offlinessakin. Sopinee erityisesti perheen pienemmille ja kaveriporukoille.

Hyvää

• Ei mikromaksuja
• Online- ja offline -pelimuodot
• Runsaasti PvE-sisältöä
• Uusia hahmoja

Huonoa

• Ei sohva-co-opia
• Ei crossplayta eikä cross-savea
• Räiskinnän suurkuluttaja tuntee olonsa petetyksi