Lähes kaikilta pelikeräilijöiltä löytyy komeroistaan joko Commodorea tai Nintendoa, mutta paljon on niitäkin, jotka haalivat talteen monille tuiki tuntematonta kamaa. Manu kaappasi komerostaan jälleen kaksi vallan kummaa vekotinta.



Vuosi 1995 oli Sony PlayStationin ja Sega Saturnin aikaa. Virtual Boy kävi markkinoilla ja Nintendon seuraavasta konsolista huhuiltiin. Taiwanissakin saatiin markkinoille uusi pelikonsoli - eikä kyse ollut mistään piraattikloonista, vaan aivan omalaatuisesta pelikonsolista, Super A’Canista. Taiwanin ensimmäisen oman pelikonsolin rakensi ja julkaisi firma nimeltä Funtech (Dunhuang Technology), joka oli tunnettu lähinnä toimistotarvikkeistaan.

Super A’Can -nimen voisi kuvitella viittaavan Super Nintendoon ja joitain pieniä yhtäläisyyksiä löytyykin, muun muassa ohjaimen painikkeet ja pelimoduulien ulkomuoto. Laite oli myös nimenomaan 2D-pelien pelaamiseen, vaikka muut saman vuoden isot konsolit olivatkin jo siirtyneet 3D-aikaan. Sisäisesti oltiin kuitenkin aivan eri linjoilla: laitteen sisuksissa sykkii vähän alle 11 MHz:n taajuudella Motorola 68000 -prosessori, joka on tuttu muun muassa Commodore Amiga 500:sta, Neo-Geosta sekä Sega Mega-Drivesta. Lisäprosessorit, muistimäärät ja grafiikkajipot olisivat riittäneet pyyhkimään kilpailijoilla lattiaa... mikäli olisi ollut vielä vuosi 1990.

Funtechin konsolille julkaistiin kaikkiaan 12 peliä, joista vain yksi, Sango Fighter, oli jossain määrin tunnettu, sillä kyseistä tappelupelisarjaa julkaistiin myös PC:lle (DOS). Se julkaistiin myös länsimaissa, tosin ilman alkuperäisen kehittäjän lupaa. Super A’Can -käännöksen teki perimätiedon mukaan yksi ainoa Panda Entertainmentin työntekijä, mikä myös näkyy. Erikoisuus tasoloikka-, rooli- ja urheilupelien joukossa oli myös African Adventures, eli Monopoli-lautapelin versiointi Monopoly: Adventure in Africa, jonka pelihahmoksi voi valita muun muassa Madonnan, Sherlock Holmesin tai Adolf Hitlerin. Tottakai.


CD-pohjaiset pelilaitteet olivat tehneet tuloaan koko 90-luvun alun ja 1995 aika oli kypsä, mikä oli Funtechillakin huomattu, vaikkakin ehkä hieman jälkijunassa. Super A’Canin laatikko nimittäin mainostaa (myös englannin kielellä) lisälaitetta, joka näyttää huomattavan paljon Segan 32X:ltä. Sen yhteydessä listataan lisäpalikan ominaisuudet hyvinkin tarkasti, muun muassa 28 MHz:n DSP, kymmenen erillistä taustatasoa, 640 “animaatio-yksikön” hahmot, tekstuurimäppäys, polygonilaskutehoja, “kristallipalloefekti” ja ties vaikka mitä muuta. Laite ei tiettävästi koskaan tullut markkinoille.

Manu-muisto: Koska Super A’Can oli täydellinen epäonnistuminen, Funtech dumppasi myymättömät konsolit ‘varaosina’ USA:n markkinoille. Muistan niitä 2000-luvun vaihteessa itsekin nähneeni internetin retropalstoilla myynnissä muutaman kympin hintaan, mutta jostain syystä moista ei tullut koskaan tilattua - ja myöhemmin harmitti. Onneksi muutama vuosi sitten Suomen pelimuseon kävijäjoukosta löytyi ystävällinen kerääjätoveri, joka suostui omastaan luopumaan kohtuuhintaan.




Barbie- ja Hot Wheels -firmana enimmäkseen tunnettu Mattel saapui pelimarkkinoille ensimmäisen kerran jo vuonna 1979 haastamaan Ataria Intellivision-pelikonsolillaan. Kenet Mattel haastoi vuonna 2006 HyperScan-pelikonsolillaan? Ei yhtään ketään! Markkinoilla jylläsivät PlayStation 3, Xbox 360 sekä Nintendo Wii ja Mattel häipyi hyvin nopeasti takaisin takavasemmalle.

Mattelin ajatuksena oli yhdistää videopelit sekä 2000-luvulla varsin suositut keräilykorttipelit. Pieni, kannettavan CD-soittimen kokoinen pelikonsoli tuli kaupasta X-Men-tappelupelin ja kuuden X-Men-kortin kanssa. Pelatessaan kortit pystyi skannaamaan konsolilla ja näin saamaan hahmoilleen lisäominaisuuksia. Ideana oli, että peliä pelaavat muksut tyhjentäisivät kauppojen korttihyllyt etsiessään parasta mahdollista pelihahmoa. Muita HyperScanille julkaistuja pelejä olivat muun muassa Ben 10, Spider-Man ja Marvel Heroes, eli lisenssihankinnassa ei oltu säästelty. Muussa sitten olikin.

Selkeästi halvalla tehdyn laitteen sisältä löytyi CD-asema, SunPlus SPG290 SoC (system-on-a-chip) -piiristö, 16 megaa muistia ja RFID-skanneri. Vaikka sen pelit olivatkin ihan kohtuullisen näköisiä ja pelikorttiskannaus jossain määrin järkevähkö idea, eivät ne pelattavuudellaan tai pelimekaniikoillaan tajuntaa räjäyttäneet. Peliarvostelut olivat tyrmääviä, eikä ostava kansa katsonut kahdesti Mattelin ‘leluun’ päin kun paljon parempiakin pelikonsoleita oli tarjolla.

Mattel HyperScan julkaistiin 23. lokakuuta 2006 liki naurettavan halpaan 69 dollarin hintaan, mutta kauppa ei käynyt ja reilua vuotta myöhemmin sen valmistus lopetettiin - loppualennuksissa laitetta sai jo kymmenellä dollarilla. Julkaistun viiden pelin lisäksi suunnitteilla oli muutama muukin animaatiosarjoihin perustuva peli, jotka eivät liittyneet Marveliin. Avatar: The Last Airbender -peli saatiin valmiiksi, mutta sen virallisesta julkaisusta ei ole saatu vahvistusta, vaikka joitakin kappaleita peliä on myyntiin asti päätynytkin.

Viimeinen virallinen Hyperscan-pelijulkaisu Spider-Man oli myynnissä ainoastaan Toys’R Us -liikkeissä.

Manu-muisto: Kuulin laitteesta Retro Rewindin numerossa 1-2019 haastatellulta Michael Thomassonilta hyvinkin niihin aikoihin, kun se oli jo tuoretta pelihistoriaa. Siitä syystä laite matkusti eBaylta koto-Suomeen muistaakseni noin 30 euron hintaan postikuluineen. Pari matsia X-Meniä yhdessä nörttikokoontumisessa oli sillä hinnalla aivan riittävä HyperScan-elämys. Tällä hetkellä (syksyllä 2019) HyperScan-konsolia näyttäisi saavan eBaylta 10-50 euron hintaan - ja onpa joku hurja ilmeisesti kerännyt kaikki laitetta varten julkaistut keräilykortitkin!

Kuvat: Evan Amos / Wikimedia Commons, Manu Pärssinen, Mattel

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2019
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi