Indietiimi Astral Pixelin Super Magbot saapui Steamiin team17:n julkaisemana demoversiona. Demo sisältää 15 kenttää kokeiltavaksi, sekä lopuksi valikoiman haasteita, jossa vieraillaan pelin myöhemmissä, vaikeammissa kentissä 15 lisäminuutin verran. Pelattavaa materiaalia ei siis tässä vaiheessa ole kovin paljon, mutta sen verran, että hyvää esimakua Super Magbotista kuitenkin saa.


Magnetian aurinkokunnassa on epätavallinen tähti, jonka synty on lennättänyt planeetoille voimakkaita, magneettisia sirpaleita. Niinpä koko galaksi on vaarassa, kun iso, paha asteroidi uhkaa vallanhimossaan syödä nuo sirpaleet ja tuhota samalla kaiken tieltään. Neuvokkaat MagTekin asukkaat lähettävät matkaan rakentamansa Super Magbotin, jonka tehtävä on kerätä kaikki sirpaleet ennen vihollista. Super Magbot on kuitenkin painava robotti, eikä voi hypätä. Sankarimme on kuitenkin varusteltu magneettisilla voimilla, joita hyödyntäen tämä liikkuu ketterästi ohi esteiden.


Peli on ehtaa sivusta kuvattua tasoloikkaa, ilman sitä “loikkaa”. Idea ei sinänsä ole uniikki, mutta toteutus sen sijaan on. Kenttiin on ripoteltuna eri tavoin toimivia sinisiä ja punaisia magneettista polariteettia esittäviä kappaleita. Magbot käyttää jonkinlaista magneettitykkihanskaa, jolla se ampuu vastaavasti punaisia tai sinisiä säteitä. Säteiden kesto on lyhyt ja käyttökertoja on lyhyen ajan sisällä vain kaksi. Säteet ladataan maadoittumalla eli koskettamalla maata, joten liikkeensä saa miettiä huolellisesti. Saman väriset säteet ja kappaleet tietysti hylkivät toisiaan ja eriväriset pyrkivät tarttumaan yhteen. Tähän ajatukseen perustuen hahmon saa hyppäämään ilmaan ja vetämään itsensä reunojen yli.

Tempo on todella nopea ja toistoilta on vaikea välttyä. Painon tuntu on saatu hyvin hahmon liikkeisiin, sillä se putoaa herkästi tuhoonsa, jos ohjauksen mokaa. Liikkeiden ketjuttaminen, erityisesti ilmalennon aikana, on ehdottomasti vaikein osa pelaamista, sillä polariteetteja vaihdetaan välillä tiuhaan tahtiin, puolelta toiselle. Kun liikkumisen sisäistää, ovatkin vuorossa heti väisteltävät ansat ja sen jälkeen taidokkaampi sirpaleiden keruu vaikeistakin paikoista, mikä on haastavampia tasohyppelyitä suurkuluttaville pelaajille varmasti sopiva kehityskäyrä.


Jokaisen kentän alussa alkaa aika juosta kellossa. Parhaille ajoille luvataan pääsy yhteisille listoille, joita ei ainakaan tätä ennakkoa kirjoittaessa vielä löytynyt. Ajatus kilpailullisesta pelaamisesta on mielestäni kiva, vaikka tuskin löydän itseäni koskaan noilta listoilta.

16-bittinen värikäs pikselityyli on indiepeleissä jo kovin tavallinen juttu, mutta toteutus on siitä huolimatta kivan näköinen ja söpö, erityisesti taustoissa ja hahmosuunnittelussa. Musiikkikin on menevää ja oikein kuunneltavaa chiptune-tavaraa, joten peukku sille.


Tähänastinen pelattava materiaali ja julkaisijan nettisivu antavat vahvasti ymmärtää, että mekaniikka kasvaa pelin mukana, kenttien edetessä. Se kuulostaa hyvältä, sillä pelin perusidea on niin yksinkertainen, että sisällölle jää enemmän painoa kannateltavakseen. Pelin varsinainen julkaisu on luvattu tälle vuodelle, mutta ajankohdasta ei ainakaan tätä kirjoittaessa löytynyt enempää viitteitä.

Testattu versio: PC (Steam)
Kone: CPU: Ryzen 7 2700x 4.2 GHz
RAM: G.Skill Trident Z 32Gb 3200 MHz
MSI X470 Gaming Pro Carbon
MSI GeForce RTX 3070 Ventus 3X OC