Jos jotain Ubisoftin kunniaksi pitää sanoa, niin ainakin se, että firma ei pelkää välillä tehdä erikoisia ratkaisuja. Jokin aika sitten arvostelemamme Myths of the Eastern Realm -lisälevy tuntui Immortals: Fenyx Risingin kehnolta AliExpress-piraattikopiolta, mutta pelin viimeinen lisäsisältö, The Lost Gods, tuulettaa kunnolla.


Myths of the Eastern Realmsin suurin ongelma oli, että kaikki tuntui vain modatulta perus-Fenyxiltä, sillä kaikki voimat, puzzlet ja viholliset olivat ennestään tuttuja, mitä nyt hieman eri näköisiä. The Lost Godsissa taas eron huomaa välittömästi, sillä olan takaa tarkastellun pelimaailman sijaan seikkailua ohjataan nyt yläperspektiivistä. Uudistukset eivät suinkaan lopu siihen, joten ainakin jotain erilaista on nyt tarjolla, mutta pelkkä erilaisuus ei itsessään ole mikään hyve.



Aiempien Fenyx Rising -lisäsisältöjen tavoin myös The Lost Gods hyppii pelin tapahtumien aikajanassa vähän miten sitä huvittaa. Tällä kertaa lisäsisältö sijoittuu ajallisesti peruspelin loppuun, sillä Fenyxin tarina on selvästi saavuttanut dramaattisen päätöksensä ja rauha on olevinaan palannut maan päälle.

Paitsi ettei se tietenkään ole, sillä kaikki muinaiset jumalat eivät suinkaan suostu palaamaan ruotuun vain, koska heitä käsketään. Hadeksen ja Poseidonin johtamat karkurit juonivat jotain aivan omia juttujaan, joten muinaiset jumalat nakittavat tekemistä Ashille, sympaattiselle mutta kuolevaiselle ihmiselle, joka lähtee palauttamaan karanneita jumalia ruotuun.


Kun tarina on miltei suoraa jatkoa alkuperäiselle Fenyxille, on ihan luontevaa, että tyylikin on tuttu. Alkuperäisen pelin huumori ja kepeä meininki ovat taas päivän sana, eivätkä ne dramaattiset ja vakavat hetket vieläkään toimi superhyvin, kun niiden ympärillä on isi-vitsien koottujen teosten kaksi osaa. Mutta hei: parempi näin kuin Myths of the Eastern Realmsin tarinassa.

Jos tarina ja tapahtumapaikka ovat tuttuja, niin pelattavuus onkin sitten jotain aivan uudenlaista. Kameran tempaisu pelaajan olalta taivaille ei ole vain kosmeettinen ratkaisu, sillä The Lost Gods tuntuu pelinä vähemmän modernilta toimintaseikkailulta ja enemmän vaikkapa joltain unohdetulta The Legend of Zeldan jatko-osalta.

Tämä ei ole pelkkä hihasta kiskaistu laiska vertaus, sillä myös pelisuunnittelu on hyvin Zelda-henkistä. Koko pelialue ei ole suinkaan pelaajan tutkittavana heti alusta alkaen, vaan suurin osa siitä täytyy avata keräämällä muualta maailmasta jos jonkinlaista roipetta, jota vastaan jumalat sitten päästävät pelaajan temmeltämään aina uusille lääneille. Samainen kaman keräily on muutenkin päivän sana, sillä jos jonkinlaista keräiltävää kilkettä löytyy joka nurkasta, ja sille on myös käyttöä.

Pelin alussa pelaaja on miltei kyvytön raakile, jolle voi seikkailun edetessä opettaa jos jonkinlaisia kykyjä, mutta vain kerättäviä esineitä vastaan. Kykyjä voi myös modata useilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Ehkä tätä asetta haluaisi käyttää myös hyppyjen aikana? Tai ehkä olisi kiva, jos se tekisi enemmän vahinkoa? Kerää ensin pari kassillista muinaisen Kreikan vastineita tyhjille tölkeille, niin puhutaan asiasta!



The Lost Gods todellakin tuntuu erilaiselta ja jopa rohkealta paketilta, jossa kehitystiimi on selvästi saanut kokeilla dramaattisen erilaisia ideoita. Tästä iso peukku Ubisoftille ja kehitystiimille.

Mutta pelkkä erilaisuus ei tosiaan ole yksistään mikään hyve, vaan kokonaisuuden pitäisi toimia. The Lost Godsin tapauksessa näin ei aivan ole, sillä ymmärrettävästi rajallisella ajalla ja budjetilla varustettu tiimi ei ole saanut väännettyä Fenyx Risingia miksikään vuoden 2021 Hadekseksi. Perspektiivi on erilainen ja pelattavuutta on säädelty, mutta tämä on selvästi yhä Fenyx Rising, mutta samalla kuitenkaan ei oikeastaan.

Kuulostaako oudolta? Ehkä, mutta tämä on se totuus: The Lost Gods ei tunnu miltään omaperäiseltä ja täysimittaiselta peliltä, jossa kaikki ratkaisut oltaisiin voitu vapaasti miettiä toimimaan mahdollisimman hyvin tässä nimenomaisessa pelissä, vaan modilta, jossa joku on yrittänyt vääntää Fenyx Risingin toimimaan isometrisenä toimintaroolipelinä. Eikä kokonaisuus ihan toimi.


Kun lisäsisältöjen jälkeen kaikki julkaistut paketit ovat olleet enemmän tai vähemmän pliisua kamaa, on vaikea välttyä siltä ajatukselta, että ehkä hieman rauhallisempi tahti ja vähäisempi lisäsisältöjen määrä olisi ollut parempi idea. Ehkä näin tiimi olisi voinut panostaa yhteen tai kahteen lisäsisältöön hieman enemmän ja tuloksena olisi ollut oikeasti pelaamisen arvoista sisältöä.



Lyhyesti: Uusi perspektiivi on rohkea idea, mutta kun lopputulos tuntuu puolivillaiselta Fenyx-modilta, lopputulos jättää parantamisen varaa.

Hyvää:

• Kykyjen availu ja tuunailu on aluksi hauskaa puuhaa
• Tunnelma on taas ainakin lähellä alkuperäisen pelin menoa
• Tutut elementit tuntuvat hetken aikaa tuoreilta uuden perspektiivin ja uusien mekanismien ansiosta

Huonoa:

• Tarina on paljon pinnallisempi kuin Fenyxissä…
• ja lisäksi tuntuu melkein alkuperäisen pelin uudelleenkerronnalta
• Jatkuva roippeen keräily muuttuu tympeäksi kauan ennen pelin päättymistä
• Uudet ideat ovat lopulta sangen pinnallisia, kuin modia pelaisi
• Valtaosa peliajasta menee taistellessa, eikä taistelu ole hirveän syvällistä puuhaa