Viime vuonna ilmestynyt Immortals: Fenyx Rising (V2.fi arvio 3.5/5) on kaikin puolin pätevä avoimen maailman toimintaroolipeli, jonka suurin ongelma oli, että se oli Ubisoftin kolmas valtava avoimen maailman peli suunnilleen yhtä monen kuukauden sisään.


Peli löysi kuitenkin ystävänsä ja myi hyvin, joten lisäsisällöt olivat itsestäänselviö. Paperilla ne myös kuulostivat hyvältä, sillä ”Fenyx Rising mutta Aasian mytologialla” on esimerkiksi mitä mainioin idea.

Mutta mainioinkaan idea ei auta, jos toteutus ei ole tarvittavalla tasolla, ja Myths of the Eastern Realm jää aika kauas siitä.



Ubisoftin Chengdu-toimiston kehittämä Myths of the Eastern Realm on itsenäinen laajennusosa Fenyx Risingiin. Sen sijaan että kehitystiimi olisi keksinyt jonkun hölmön tekosyyn, jonka varjolla Fenyx matkustaisi muinaisesta Kreikasta Kiinaan, tarinalla on kokonaan erillinen kokonaisuutensa. Hämmentävänä puutteena pelin pääosassa nähtävä Ku voi olla ainoastaan mies, mutta se ei ole suinkaan pelin ainoa laiskalta tuntuva oikopolku.

Idän ihmeiden suurin ongelma on, että koko paketti tuntuu lähinnä Fenyx Rising -grafiikkamodilta. Juu, teoriassa tarina on uusi, pelimaailma on uusi, Kulla on pino uusia kykyjä ja aseita … mutta käytännössä esimerkiksi kaikki kyvyt ja aseet ovat prikulleen samoja kuin Fenyx Risingissakin, mitä nyt nimet on vaihdettu.


Tarinakin on hyvin samanlainen. Taivaan ja maan välinen tasapaino on historiaa ja sen myötä kaikki ihmiset yhtä lukuunottamatta ovat muuttuneet patsaiksi. Jumalatkin tuntuvat olevan kateissa, joten jonkun pitäisi ehkä korjata tilanne.

Se ei lopulta kauheasti peliä tuuleta, että alamaailman luolastojen sijaan Ku nousee pilviin ratkomaan puzzleluolastoja, tai että peruspelistä tutuille hirviöille on suunniteltu uudet väripaletit ja vähän kiinalaisia koristeita sinne sun tänne. Tai että pomegranaattien sijaan juomien keittelyä varten kerätäänkin nyt persikoita.

Suurempi ongelma on, että Myths of the Eastern Realm sisältää vain murto-osan alkuperäisen Fenyx Risingin tunnelmasta, huumorista ja tyylistä. On tunnustettava, että Zeuksen sähellys ja pelin tarinan jatkuva jojottelu dramaattisen ja kornin välillä ärsyttivät minua, mutta lisälevyn tylsä tarina, yksiuloitteiset ja kliseiset hahmot sekä kaikenlainen charmin puute eivät todellakaan ole toimiva vaihtoehto.



Myths of the Eastern Realm on karu pettymys, joka tuntuu alusta loppuun lähinnä sieluttomalta kopiolta. Maisemat ovat kyllä komeita, mutta kun lisälevy ei oikeastaan lisää peruspeliin kuin pari uutta puzzlea ja hieman eri rytmillä toimivan – mutta lopulta silti miltei identtisen – taistelun, lopputulos ei herätä hirveästi hurraa-huutoja.


Niin tylyä kuin näin onkin sanoa, ehkä paras tapa kuvailla kokonaisuutta on tämä: tiedättekö ne kiinalaiset kopiopelit, joita kaikki suositut ja menestyneet pelit poikivat? Ne, joissa joku ottaa vaikka Diablon pelimoottorin, korvaa grafiikat teknisesti pätevillä mutta taiteellisesti kliinisillä korvikkeilla, ja lyö koko roskan myytäväksi Steamiin?

Sama lopputulos, mutta tällä kertaa kopion tilasi ja maksoi Ubisoft itse. "Tuntuu Fenyx Risingin laittomalta piraattikloonilta” ei ole ehkä se, mitä Fenyx Risingin lisäsisällöltä kaivattiin.



Hyvää:

• Komeita maisemia
• Fenyx Rising oli ihan hauskaa pelattavaa ja on se sitä edelleen

Huonoa:

• Tylsät hahmot
• Sisältö on suoraa kopiota alkuperäisestä
• Tympeä tarina
• Vanhat viholliset uusilla grafiikoilla
• Ei oikeastaan mitään uutta saati sitten omaperäistä