V2.fi ennakoi: Narita Boy (PC) - tulevaisuus-tasoloikkaa kasarilta
TEKNOMIEKKA KÄTEEN JA VIRUKSIA TAPPAMAAN
Narita Boy on yhtä aikaa sekä futuristinen että retrohenkinen 2D-tasohyppelypeli, jonka kehittäjänä toimii Studio Koba. Kyseessä on studion ensimmäinen teos, mutta julkaisijana toimii usean hittipelin takaa tuttu Team17. Narita Boy ei hiipinyt salaa markkinoille, vaan vauhtia tekemiseen haettiin helmikuussa 2017 startanneen Kickstarter-kampanjan kautta. Rahoitusta saatiin kerättyä noin 160 000 euron edestä. Vaikka kaikkia Kickstarterissa asetettuja tavoitteita ei täytetty, mesenointi oli silti kannattavaa, sillä Narita Boy ilmestyy PC:lle, PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja Nintendo Switchille 30. maaliskuuta.
Taustatarina on melko simppeli. Pelissä seikkaillaan 1980-luvun maisemissa, jossa markkinoille on saapunut Narita One -pelikonsoli Narita Boy -hittipelin kera. Valtavan suosion myötä laitteet ja pelit revitään kauppojen hyllyiltä. Konsolin ja pelin luonut The Creator ei kuitenkaan voi nauttia työnsä hedelmistä, sillä hän on joutunut HIM-pahiksen uhriksi ja kadottanut kaikki muistonsa. Pelaajan tehtävänä onkin kerätä Narita Boyna muistojen rippeitä ja ratkoa pulmia. Apuna työssä on Techno-sword-miekka sekä useita erilaisia kykyjä ja aseita, kuten vastustajat räjäyttävä Ultra Beam -säde ja haulikko.
Täytyy myöntää, että pelin tarinaan oli hieman hankala keskittyä, sillä visuaalisuus, musiikki ja yleinen teema saivat minut pauloihinsa. Ihastelin vain kaikkea näkemääni. Kehittäjät ovat kotiläksynsä tehneet ja virallisella sivustolla kerrotaankin, että innoittajina ovat olleet muun muassa Castlevania, Ready Player One ja He-Man. Ja se näkyy. Narita Boy uppoaa retropelejä arvostavalle henkilölle kuin veitsi sulaan voihin. En voinut olla ihailematta, miten 27-tuumainen IPS-näyttö näyttikin yhtäkkiä pelin grafiikan ansiosta kuvaputkitelevisiolta. Kasarin elektropoppi hiveli korvia ja ainoa mikä muistutti minua nykyajasta, oli kädessä nököttävä Xbox-ohjain.
Kun vihdoin pääsin irti nostalgiaryöpystä, osoittautui pelaaminen mukavaksi. Pelaajan tulee ratkaista pulmia, kerätä levykkeitä ja avata niillä kulkureittejä sekä taistella viruksia vastaan. Taistelun tiimellyksessä kyvyt kehittyvät melko jouhevaa vauhtia, eikä vastustajien taltuttaminen ole haastavaa. Pientä vaikeutta seikkailuun tuo alueen sokkeloisuus, ja pelaajan on pysyttävä hereillä muistaakseen missä mikäkin paikka sijaitsi. Jossain vaiheessa pelaajaa muistutetaan, että kynän ja paperin käyttäminen on ihan ok, mikäli omaan muistiin ei ole luottamista.
Pelaamamme versio oli ennakkoversio, joten mukana oli pieniä ongelmia, joista eniten ärsytti hahmon ohjaaminen. Narita Boyta pystyy liikuttelemaan näppäimistöllä tai ohjaimella, mutta käytännössä näppiksen käyttö aiheuttaa vain harmaita hiuksia. Ensimmäisellä kokeilukerralla säikähdin, että laitteeni on mennyt rikki, sillä hahmo ei reagoinut esimerkiksi hyppykomentoon. Tapani mukaan putsasin jo pölyt ja irrotin namiskat sekä käynnistin koneen uudelleen, jos vika poistuisi. Pian selvisi, että laitteeni on kunnossa ja pelissä on jotain vikaa. Kehittäjät ovat ilmoittaneet Steamin kautta helmikuun alussa korjanneensa näppäimistöä koskevan bugin, mutta ongelma ei näytä kadonneen. Xbox-ohjaimella pelaaminen onnistui kuitenkin moitteetta.
Jää nähtäväksi, onnistuuko Narita Boyn tarina kantamaan loppuun asti. Myös vihollisten erilaisuus ja taistelumekanismit mietityttävät, vaikka tähän asti vastaan tallustelleet pahikset ovat olleet hyvin monipuolisia ja uusia kykyjä on tipahdellut käyttöön tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä olen luottavaisin mielin liikenteessä, mutta silti toivon, että loppua kohden pulmat ja bossit vaikeutuisivat. Ei haittaisi, vaikka suusta pääsisi muutama ärräpää ja aivot käristyisivät kaikesta pohdinnasta, sillä mielestäni sellainen tunnelma kuuluu tämän genren peleihin. Ennakossa paalupaikalle nousi kasaritunnelma, kun taas pelilliset ominaisuudet jäivät vielä hieman paitsioon.
Pelimusiikki-intoilijana täytyy vielä todeta, että Narita Boyn soundtrackin takana hääräävä Salvinsky on mestari. Mikäli kasarimusa kiehtooe sinua, käy kuuntelemassa pelimusat jo ennakkoon esimerkiksi Spotifysta tai YouTubesta.
Nostalgista kasaria tarjolla
Taustatarina on melko simppeli. Pelissä seikkaillaan 1980-luvun maisemissa, jossa markkinoille on saapunut Narita One -pelikonsoli Narita Boy -hittipelin kera. Valtavan suosion myötä laitteet ja pelit revitään kauppojen hyllyiltä. Konsolin ja pelin luonut The Creator ei kuitenkaan voi nauttia työnsä hedelmistä, sillä hän on joutunut HIM-pahiksen uhriksi ja kadottanut kaikki muistonsa. Pelaajan tehtävänä onkin kerätä Narita Boyna muistojen rippeitä ja ratkoa pulmia. Apuna työssä on Techno-sword-miekka sekä useita erilaisia kykyjä ja aseita, kuten vastustajat räjäyttävä Ultra Beam -säde ja haulikko.
Täytyy myöntää, että pelin tarinaan oli hieman hankala keskittyä, sillä visuaalisuus, musiikki ja yleinen teema saivat minut pauloihinsa. Ihastelin vain kaikkea näkemääni. Kehittäjät ovat kotiläksynsä tehneet ja virallisella sivustolla kerrotaankin, että innoittajina ovat olleet muun muassa Castlevania, Ready Player One ja He-Man. Ja se näkyy. Narita Boy uppoaa retropelejä arvostavalle henkilölle kuin veitsi sulaan voihin. En voinut olla ihailematta, miten 27-tuumainen IPS-näyttö näyttikin yhtäkkiä pelin grafiikan ansiosta kuvaputkitelevisiolta. Kasarin elektropoppi hiveli korvia ja ainoa mikä muistutti minua nykyajasta, oli kädessä nököttävä Xbox-ohjain.
Kun vihdoin pääsin irti nostalgiaryöpystä, osoittautui pelaaminen mukavaksi. Pelaajan tulee ratkaista pulmia, kerätä levykkeitä ja avata niillä kulkureittejä sekä taistella viruksia vastaan. Taistelun tiimellyksessä kyvyt kehittyvät melko jouhevaa vauhtia, eikä vastustajien taltuttaminen ole haastavaa. Pientä vaikeutta seikkailuun tuo alueen sokkeloisuus, ja pelaajan on pysyttävä hereillä muistaakseen missä mikäkin paikka sijaitsi. Jossain vaiheessa pelaajaa muistutetaan, että kynän ja paperin käyttäminen on ihan ok, mikäli omaan muistiin ei ole luottamista.
Mitä ihmettä? Mikset sä liiku, hä!
Pelaamamme versio oli ennakkoversio, joten mukana oli pieniä ongelmia, joista eniten ärsytti hahmon ohjaaminen. Narita Boyta pystyy liikuttelemaan näppäimistöllä tai ohjaimella, mutta käytännössä näppiksen käyttö aiheuttaa vain harmaita hiuksia. Ensimmäisellä kokeilukerralla säikähdin, että laitteeni on mennyt rikki, sillä hahmo ei reagoinut esimerkiksi hyppykomentoon. Tapani mukaan putsasin jo pölyt ja irrotin namiskat sekä käynnistin koneen uudelleen, jos vika poistuisi. Pian selvisi, että laitteeni on kunnossa ja pelissä on jotain vikaa. Kehittäjät ovat ilmoittaneet Steamin kautta helmikuun alussa korjanneensa näppäimistöä koskevan bugin, mutta ongelma ei näytä kadonneen. Xbox-ohjaimella pelaaminen onnistui kuitenkin moitteetta.
Jää nähtäväksi, onnistuuko Narita Boyn tarina kantamaan loppuun asti. Myös vihollisten erilaisuus ja taistelumekanismit mietityttävät, vaikka tähän asti vastaan tallustelleet pahikset ovat olleet hyvin monipuolisia ja uusia kykyjä on tipahdellut käyttöön tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä olen luottavaisin mielin liikenteessä, mutta silti toivon, että loppua kohden pulmat ja bossit vaikeutuisivat. Ei haittaisi, vaikka suusta pääsisi muutama ärräpää ja aivot käristyisivät kaikesta pohdinnasta, sillä mielestäni sellainen tunnelma kuuluu tämän genren peleihin. Ennakossa paalupaikalle nousi kasaritunnelma, kun taas pelilliset ominaisuudet jäivät vielä hieman paitsioon.
Pelimusiikki-intoilijana täytyy vielä todeta, että Narita Boyn soundtrackin takana hääräävä Salvinsky on mestari. Mikäli kasarimusa kiehtooe sinua, käy kuuntelemassa pelimusat jo ennakkoon esimerkiksi Spotifysta tai YouTubesta.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti