Voi niitä aikoja, kun Dynasty Warriors -pelisarja oli vielä kohtalaisen tuore ja uudenlainen juttu. Kiinan historiaan sijoittuvissa peleissä mytologiset kiinalaissankarit kepittivät turpaan tuhansia mosureita – kirjaimellisesti tuhansia – ja kaksintaistelivat koko maan hallinnosta.

Sittemmin Dynasty Warriors -pelejä on julkaistu ties miten monta, ja kun sekään ei riittänyt, saman musou-pelimekaniikan varaan on rakennettu lukemattomia lisenssipelejäkin. Niistä esimerkiksi Hyrule Warriors -pelit ovat keränneet paljonkin positiivista huomiota.


Tuorein yrittäjä on Segan ja Atluksen erinomainen Persona 5, jonka Omega Force -tiimi on kääntänyt musou-peliksi. Suurena Persona-fanina olin ennakkoon hyvin skeptinen, sillä ideat eivät tuntuneet hirmuisen yhteensopivilta. Mutta onneksi aina voi olla myös väärässä, sillä pelin ennakkoversio muutti mieleni.



Näin jälkikäteen ei olisi pitänyt olla hirveän yllättynyt siitä, että Persona 5 Strikers ei olekaan täysi katastrofi, sillä Omega Force on viime vuosien aikana hionut kaavansa aika hyvään kuntoon. Useat lisenssipelit ovat opettaneet tiimille, miten sekä musou-peleistä että lisenssin kohteesta lainaillaan mekanismeja ja ideoita, joita yhdistelemällä tulee sitten toivottavasti musou-peli, joka tuntuu esikuvalle uskolliselta.


Näin on käynyt myös Strikersille, sillä vaikka peruspelattavuus on yhä sitä, että Joker, Skull ja kumppanit pätkivät turpaan kymmeniä, joskus jopa satoja, vihollisia kerrallaan, peli tuntuu Personalta. Tarina on suoraa jatkoa Persona 5:n tarinalle, ja siinä pelin päähenkilö palaa puolen vuoden tauon jälkeen Tokioon moikkaamaan entisiä Phantom Thief -kumppaneitaan kesäloman merkeissä. Lomasuunnitelmat menevät kuitenkin jäihin, kun paikallinen teini-idoli osoittautuu varjomaailman superhirviöksi, joka houkuttelee lukemattomia sivullisia kauhujen maailmaan varastaakseen näiden tunteet. Perusmenoa, siis.

Persona-pelien keskeisenä houkuttimena on aina ollut se, että pelien hahmot ovat erinomaisen hyvin kirjoitettuja. Tarinaan pääsee hyvin mukaan, kun hahmojen persoonallisuudet ovat näkyvästi mukana ja tarjoavat pelaajalle tarttumapintoja. Persona 5 Strikers tajuaa myös tämän, sillä välianimaatioita ja keskustelua on runsaasti. Olisi kiinnostava nähdä, miten paljon Persona Teamin jäsenet ovat osallistuneet kehitykseen, sillä kirjoitus ja hahmot tuntuvat esikuvilleen uskollisilta.

Mukana on luonnollisesti runsaasti uusiakin hahmoja ja voin jo ennakkoon veikata, että muutamat näistä tulevat jakamaan mielipiteitä aika voimakkaasti. Itse tykkäsin, mutta olenkin aina ollut helppoa saalista kaikenlaiselle Persona-aiheiselle sisällölle.



Persona 5 Strikersin pelaaminen tuntuu kuin tosiaikaiselta Persona 5:n luolastoseikkailulta, jossa vihollisia on paljon enemmän kuin normaalisti. Parin tunnin demo sisälsi pienen kaistaleen pelin alusta ja suuri osa peliajasta meni tietenkin taistellessa.

Omega Team on onnistuneesti yhdistänyt sen musou-peruspelattavuuden – eli ”nyt tuli taistelu, missä kentällä on 150 parista iskusta kellistyvää lantsaria” – Persona-ideoihin. Hahmot taistelevat kuin Persona 5:ssäkin, ja mukaan on lainattu paljon elementtejä roolipeliklassikosta. Kaikilla tiimiläisillä on ne omat Personansa, eli varjomaailmassa materialisoituvat versiot heidän salaisesta minästään, joiden avulla voi sitten tehdä jos jonkinlaisia erikoishyökkäyksiä.


Kuten Persona-peleissäkin, myös nyt päähahmomme pystyy mahduttamaan sydämeensä useita Persona-olentoja, joten taisteluista pystyy vähän väliä vangitsemaan käyttöönsä uusia omakuvia. Tästä on hyötyä, sillä Personan tyylille uskollisesti taistelut voitetaan hyödyntämällä vihollisten heikkouksia. Jos joku on altis vaikka sähköhyökkäyksille, niitä käyttämällä saa tehtyä paljon ilmaisia lisäiskuja ja näin kellistettyä kovemmatkin kelmit kerrasta.

Kokonaisuus siis toimii, mutta luonnollisesti mukana on yhä paljon kysymysmerkkejä. Parin tunnin mittainen demo oli enimmäkseen tutoriaaleja ja peliin totuttelua, joten on kiinnostava nähdä, miten vaikeustaso esimerkiksi nousee lopullisen pelin myötä. Nyt touhu oli kokonaisuutena turhan helppoa, jolloin peli voi ajan myötä muuttua vähän turhan tympeäksi.

Harmillisesti sitä Persona-pelien keskeistä juttua, eli sosiaalisten suhteiden rakentamista ja ylläpitämistä jos jonkinlaisten kavereiden kanssa, ei tunnu myöskään olevan pelissä lainkaan. Kyse ei ole demoversion rajoituksesta, sillä näin pelin PR-tiimi antoi ymmärtää jo sen julkistustilaisuudessa. Odotankin siis hieman pelonsekaisin tuntein sitä, miten hyvin nämä sosiaaliset piirteet ovat lopulta edustettuna pelissä. Jos loppuversiossa ensituntien ajan on paljon keskustelua ja tarinaa, mutta valtaosa pelistä menee vain tappelun merkeissä, kyseessä ei ole ehkä meikäläisen makuun tehty Persona-kokemus.


Odottavan aika ei tule olemaan suunnattoman pitkä, sillä Persona 5 julkaistaan länsimaissa helmikuun 21. päivänä. Kyse on todellakin vain länsimaiden julkaisusta, sillä japanilainen versio lanseerattiin tarkalleen vuotta aiemmin. Lokalisointi luonnollisesti vei kuitenkin aikansa, ja se puoli on ainakin tehty hyvin. Alkuperäiset Persona 5 -ääninäyttelijät ovat edelleen mukana menossa, joten ei tarvitse pelätä sitä, että Morgana kuulostaa yllättäen ihan vääränlaiselta.

Persona 5 Strikers julkaistaan Nintendo Switchille, sekä PlayStation 4:lle ja Windows-tietokoneille. PlayStation 4 -versio pyörii myös PlayStation 5:llä, mutta ainakaan toistaiseksi peliin ei ole julkaistu mitään next gen -päivitystä, joten myös PlayStation 5 -pelurit joutunevat valitsemaan karun, mutta pehmeästi pyörivän ulkoasun, tai tarkemman resoluution ja matalan ruudunpäivitysnopeuden välillä.

Palaamme asiaan helmikuussa lopullisen arvostelun myötä!