V2.fi pelasi: Kosmokrats (PC)
Vitsikästä tetristelyä avaruudessa
Kosmokrats on pienen puolalaisen indie-kehittäjäfirma Pixel Delusionin ensimmäinen peli. Se seuraa kosmonauttien virallisen perunankuorijan nousutarinaa avaruuslennokkien ohjaajaksi ja pelimekaniikkana on fysiikkapohjaista puzzlea, jossa yhdistellään palikoita yhteen avaruudessa. Kokemus on kieltämättä uniikki, ajoittain hauskakin, mutta kokonaisuus jää lopulta harmittavan kehnoksi ja tylsäksi.
On aina piristävää, kun simppelinkin puzzle-pelin ympärille pyritään rakentelemaan tarinankerrontaa, maailmanluontia ja kiinnostavia hahmoja. Hatunnosto pienelle kehitystiimille ensipeliä tehdessään sille, että tätä on lähdetty yrittämään! Neuvostoliiton 60-luvun avaruusseikkailujen kertominen avaruuslaivaston perunankuorijan näkökulmasta kuulostaa ensikuulemalta niin hullulta idealta, että se voisi jopa toimia. Käsikirjoituksen laatu ei valitettavasti vienyt ideaa aivan kuuhun saakka, eikä kehnohko käsikirjoitus saa apua oikein pelin muiltakaan sektoreilta.
Mielenkiintoni herää aina, kun videopeli tavoittelee komedian maailmaa - hauskoja videopelejä kun ei liikaa ole. Aivan timanttista avaruuskomediaa ei tämä peli kuitenkaan tarjoa. Kosmokratsin huumori lainaa tyyliään vahvasti 80-luvun kreisikomedioista ja vitsit pyörivät pitkälti vodkan ja muiden kliseiden ympärillä. Pahoihin mauttomuuksiin peli ei kuitenkaan sorru ja ihan hupaisaa taustakehystä perunankuorijan “työkavereiden” höpöttely pelille tuo. Tekijät ovat saaneet mukaan ääninäyttelemään myös tunnetun Hollywood-näyttelijä Bill Nighyn, mutta eipä hänkään uransa hienointa rooliaan nyt tehnyt.
Kosmokratsin pelillisen annin keskiössä ovat puzzlet, joissa yhdistellään avaruusluotaimien palasia toisiinsa työntelemällä niitä ympäriinsä pelaajan ohjaamalla avaruuslennokilla. Idea on tässäkin hauska ja alkuun toteutuskin tuntuu ihan kiinnostavalta, mutta turhan nopeasti puzzlejen vaikeustason noustessa koko haaste kasvaa harmittavan suureksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että fysiikkapohjainen lennokin liikuttelu ei tuo tarvittavaa kontrollia verrattuna siihen, mitä vaikeammat haasteet vaatisivat. Tämä ongelma on varsin läsnä, jos peliä yrittää pelata näppäimistöllä, mutta samoja ongelmia on myös ohjaimella pelatessa. Kenties systeemin ja ohjauksen tarkoitus on korostaa sitä, että nyt olemme avaruudessa tai jopa alleviivata pelin koomista vivahdetta, mutta itselleni mekaniikan toteutus ei tuntunut onnistuneelta.
Pelin visuaalinen ilme ja äänimaailma sen sijaan ovat oikein kelvolliset. Molemmat tukevat hyvin pelin teemaa ja kun budjettia ei loputtomiin ole ollut, niin tyylivalintana rosoisuus ja pieni kotikutoisuus ovat oikein hyviä valintoja. Näiden rajoissa on tehty miellyttävää ja yhdenmukaista grafiikkaa sekä tunnelmaan osuvasti sopivaa äänimaailmaa. Erityismainintana vielä hauskalla ajatuksella toteutetut valikot, joissa pelin asetuksia säädetään pelimaailman mukaisilla säätimillä!
Suosittelen tarkkailemaan Kosmokratsia erityisesti alennusmyynneistä, mikäli kevyen koomisella tarinalla höystetty avaruuspuzzleseikkailu kiinnostelee.
Arvostelussa käytetyn PC:n tiedot: Nvidia GTX 1070, Intel Core i5-7600K, DDR4 2666 MHz 16 Gt
Lyhyesti: Ihan sympaattinen indie-peli jää hieman tylsäksi kokemukseksi, kun kontrollit eivät tarjoa pelimekaniikan vaativaa tarkkuutta eikä tarinakaan vitseineen suuremmin säväytä.
Hyvää
Perunankuorijan tarina
On aina piristävää, kun simppelinkin puzzle-pelin ympärille pyritään rakentelemaan tarinankerrontaa, maailmanluontia ja kiinnostavia hahmoja. Hatunnosto pienelle kehitystiimille ensipeliä tehdessään sille, että tätä on lähdetty yrittämään! Neuvostoliiton 60-luvun avaruusseikkailujen kertominen avaruuslaivaston perunankuorijan näkökulmasta kuulostaa ensikuulemalta niin hullulta idealta, että se voisi jopa toimia. Käsikirjoituksen laatu ei valitettavasti vienyt ideaa aivan kuuhun saakka, eikä kehnohko käsikirjoitus saa apua oikein pelin muiltakaan sektoreilta.
Vitsit eivät aina lennä maaliin asti
Mielenkiintoni herää aina, kun videopeli tavoittelee komedian maailmaa - hauskoja videopelejä kun ei liikaa ole. Aivan timanttista avaruuskomediaa ei tämä peli kuitenkaan tarjoa. Kosmokratsin huumori lainaa tyyliään vahvasti 80-luvun kreisikomedioista ja vitsit pyörivät pitkälti vodkan ja muiden kliseiden ympärillä. Pahoihin mauttomuuksiin peli ei kuitenkaan sorru ja ihan hupaisaa taustakehystä perunankuorijan “työkavereiden” höpöttely pelille tuo. Tekijät ovat saaneet mukaan ääninäyttelemään myös tunnetun Hollywood-näyttelijä Bill Nighyn, mutta eipä hänkään uransa hienointa rooliaan nyt tehnyt.
Ohjausvaikeuksia avaruudessa
Kosmokratsin pelillisen annin keskiössä ovat puzzlet, joissa yhdistellään avaruusluotaimien palasia toisiinsa työntelemällä niitä ympäriinsä pelaajan ohjaamalla avaruuslennokilla. Idea on tässäkin hauska ja alkuun toteutuskin tuntuu ihan kiinnostavalta, mutta turhan nopeasti puzzlejen vaikeustason noustessa koko haaste kasvaa harmittavan suureksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että fysiikkapohjainen lennokin liikuttelu ei tuo tarvittavaa kontrollia verrattuna siihen, mitä vaikeammat haasteet vaatisivat. Tämä ongelma on varsin läsnä, jos peliä yrittää pelata näppäimistöllä, mutta samoja ongelmia on myös ohjaimella pelatessa. Kenties systeemin ja ohjauksen tarkoitus on korostaa sitä, että nyt olemme avaruudessa tai jopa alleviivata pelin koomista vivahdetta, mutta itselleni mekaniikan toteutus ei tuntunut onnistuneelta.
Pelin visuaalinen ilme ja äänimaailma sen sijaan ovat oikein kelvolliset. Molemmat tukevat hyvin pelin teemaa ja kun budjettia ei loputtomiin ole ollut, niin tyylivalintana rosoisuus ja pieni kotikutoisuus ovat oikein hyviä valintoja. Näiden rajoissa on tehty miellyttävää ja yhdenmukaista grafiikkaa sekä tunnelmaan osuvasti sopivaa äänimaailmaa. Erityismainintana vielä hauskalla ajatuksella toteutetut valikot, joissa pelin asetuksia säädetään pelimaailman mukaisilla säätimillä!
Suosittelen tarkkailemaan Kosmokratsia erityisesti alennusmyynneistä, mikäli kevyen koomisella tarinalla höystetty avaruuspuzzleseikkailu kiinnostelee.
Arvostelussa käytetyn PC:n tiedot: Nvidia GTX 1070, Intel Core i5-7600K, DDR4 2666 MHz 16 Gt
Lyhyesti: Ihan sympaattinen indie-peli jää hieman tylsäksi kokemukseksi, kun kontrollit eivät tarjoa pelimekaniikan vaativaa tarkkuutta eikä tarinakaan vitseineen suuremmin säväytä.
Hyvää
- Sympaattinen pikkupeli
- Simppeli pelimekaniikka, jonka ympärille on tuotu sisältöä pienellä tarinalla
- Audiovisuaalinen kokemus miellyttävä pienellä budjetilla tehdyksi peliksi
- 12 euron hinta ei päätä huimaa ja varmasti peli tulee pyörimään myös aleissa
- Kontrollit ovat epätarkat, liikuttelu pohjautuu liikaa fysiikkaan eikä miellyttävään pelattavuuteen
- Käsikirjoitus paikoitellen hyvin köykäistä, eivätkä hahmot ja tarina ole kovin mukaansatempaavia
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti