Vuonna 2018 ilmestynyt Into the Breach oli vuoden suuria pelihittejä yksinkertaisella idealla: se poisti strategiapelistä satunnaisuuden. Pelaaja sai kaikessa rauhassa suunnitella vuoronsa ja näki reilusti ja selkeästi, mitä seurauksia hänen siirroillaan tulisi olemaan. Deterministinen pelisuunnittelu hurmasi pelaajat, toi Subset Gamesille pinon palkintoja ja takasi firman talouden seuraaviksi vuosiksi.


Syksyllä julkaistiin sitten se ensimmäinen peli, joka ottaa samasta ideasta kopin ja juoksee sen kanssa vähintään parikymmentä metriä eteenpäin, sillä Star Renegades sekoittelee determinististä pelisuunnittelua, roguelite-meininkiä ja kepeää roolipelailua paketiksi, joka tulee varmasti hurmaamaan myös strategiapelien ystävät.

Minut se nimittäin hurmasi täysillä.



Tulevaisuudessa kaikki on taas päin mäntyä, mikä on vuonna 2020 päivä päivältä aina vain helpompi uskoa. Äitinä tunnettu tekoäly on robottiarmeijansa kanssa valloittanut miltei koko tunnetun universumin, ja pelin introssa ne viimeisetkin rippeet jäävät robottijyrän alle. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetettyä, sillä nerokas tieteilijä onnistuu lähettämään itselleen aikaportin läpi viestin ja tehtävän: lähetä robottitiedustelijasi rinnakkaisiin ulottuvuuksiin auttamaan siellä Äitiä vastaan taistelevia sankareita, ja opi näin keinot pysäyttää myös oman maailmankaikkeutesi tuho. Jos taistelu jossain päättyy tappioon, opitut läksyt voi aina soveltaa seuraavassa yrityksessä ja näin päästä askel kerrallaan kohti voittoa.


Nokkelimmat ehkä haistavat jo tämän kuvauksen perusteella, millaisesta pelistä on kyse. Star Renegades on ajopohjainen kepeä taktiikkapeli, jossa pelaaja valitsee itselleen maksimissaan viiden taistelijan ryhmän alati kasvavasta seikkailijaporukasta, ja lähtee sitten putsaamaan yksi kerrallaan neljää Äidin armeijoiden alle jäänyttä planeettaa. Jokaisen planeetan lopussa odottaa Behemothina tunnettu jättimäinen sotakone, jota ei ole tarkoituskaan voittaa ensimmäisellä yrityksellä.


Matkalla Behemothin saappaan alle pelaajalla on rajoitettu määrä vuoroja, joilla liikkua pitkin planeetan pintaa kuvaavaa karttaa. Pienemmät sektorit sisältävät loottia, resursseja sekä vihollisia, joita vastaan pitää tietenkin sitten taistella. Ennen liikkumista näkee taas reilusti tarkalleen, mitä suunnitellusta siirrosta seuraa. Tuolla alueella on kone, joka palauttaa kaikkien ryhmäläisten kestot, arkku, jossa on eeppisen tason esine, sekä tällainen ryhmä neljännen kokemustason vihollisia. Haluankohan sittenkään mennä sinne?

Ryhmäläisten taistellessa kokemustasot karttuvat ja kukin avaa käyttöönsä uusia kykyjä, jotka entisestään tehostavat hahmon persoonallista tyyliä taistella. Yksi on tukihahmo, joka parantelee kavereitaan ja kiroaa vihollisiaan, toinen on etulinjan taistelija, joka kerää vahinkoa ottaessaan pyhää vihaa ja suojelee kavereitaan, kolmas takarivin tarkka-ampuja, joka kuolee, kun vähän katsookin sinne päin, mutta tekee itse suojeltuna kamalaa jälkeä.


Jutun jujuna on, että kaikki hahmonkehitys on yhden ajon aikaista. Kun kuolema korjaa porukan ja palataan takaisin jonnekin ajan toiselle puolelle, tasot nollautuvat, lootti häviää kuin virtuaalipieru digitaaliseen Saharaan ja edessä on taas tyhjä pöytä. Jokaisen ajon aikana kerätään kuitenkin valuuttaa, jolla voi sitten ostella itselleen uusia hahmoja ja parannella entisiään, tai avata loottipooliin uusia, entistä tehokkaampia esineitä odottamaan etsijäänsä. Lopulta se Behemoth kohtaa voittajansa, ja sitten on aika suunnata seuraavalle planeetalle entistä vaikeampaa yritystä varten.



Star Renegadesin selkärankana toimii sen erinomaisen viihdyttävä ja haastava taistelusysteemi, joka on todellakin täysin deterministinen. Tämä hienolta kuulostava sana tarkoittaa, että taistelussa ei ole mukana sattumanvaraisuutta, vaan pelaaja voi tarkalleen suunnitella oman vuoronsa ja ennen ”toteuta” -napin painamista nähdä tarkalleen, mitä seurauksia valituilla liikkeillä on.


Idea kuulostaa erikoiselta, varsinkin kun on tottunut vuosikausien ajan peleihin, joissa yllättävät kriittiset osumat tai ohilaukaukset ovat merkittävä elementti. Star Renegades ja Into the Breach ovat kuitenkin hyviä todisteita siitä, että sattumanvaraisuutta ei tarvita mihinkään, kunhan suunnittelijat osaavat puskea peliin haastetta ja syvyyttä muilla keinoin.

Taistelusysteemin selkärankana on ruudun ylälaidassa paistava aikajana, johon vihollisten portretit ilmestyvät näiden aina ilmaistessa vuoron alussa, millainen toimi on tulossa. Tuo tyyppi aikoo buffata kaverinsa suojia, tuo ampuu täyden sarjan parantajaan ja kolmas aikoo manata esiin apuvoimia. Pelaajan sotureilla on käytössään jos jonkinlaisia hyökkäyksiä, jotka tekevät eri tyyppistä vahinkoa ja voivat aiheuttaa lisäseurauksia, kuten saada viholliset vuotamaan verta tai säteilyttää ne.


Jutun jujuna onkin manipuloida tätä aikajanaa itselleen edullisemmaksi. Star Renegades sisältää myös kriittisiä osumia, mutta ne eivät ole satunnaisia. Jos johonkuhun osuu ennen kuin tämä on tehnyt oman toimensa, isku on kriittinen ja tekee jos jonkinlaista lisäikävää. Lisäksi ennen toimintoa tulleet iskut myös tönäisevät vuoroaan odottavaa soturia kauemmas aikajanalla, ja jos tönimistä tapahtuu tarpeeksi, koko vuoro voi jäädä väliin.

Peli näyttää jatkuvasti ja reilusti tarkalleen, mitä kulloinkin valittu liikeyhdistelmä tulee tuottamaan lopputuloksenaan. Nämä viholliset ottavat kriittisiä osumia, tuo sankari menettää kaikki kilpensä ja puolet kestopisteistään, tuo taas kuolee kokonaan. Ei hyvä, mitä voimme tehdä toisin? Voiko joku iskeä sarjatulta ampuvaa vihollista sen verran, että parantaja ehtii heittämään väliin oman loitsunsa ja pelastamaan kuolevan kaverinsa? Voiko tankki vetää jonkun huomion itseensä ja suojella näin kavereitaan? Mahdollisuuksia ja erilaisia yhdistelmiä on hirvittävästi, joten suunnitteluun ja pohtimiseen menee runsaasti aikaa.


Star Renegades lainaa myös Shadow of Mordor -pelisarjasta tutun Nemesis-systeemin. Jokaisella planeetalla palloilee puoli tusinaa kovaa pomohirviötä, joista kaikilla on omat persoonallisuutensa ja taistelutyylinsä. Joku saattaa esimerkiksi raivostua syttyessään liekkeihin tai tultuaan tönityksi ulos vuoroltaan, jolloin ne seuraavat iskut osuvatkin paljon kovemmin. Toinen taas saattaa pelätä tulta, jolloin ne tulihyökkäykset eivät olekaan enää itsemurha, vaan hyvä idea.

Tuloksena on taistelusysteemi, joka on valtavan syvällinen, haastava ja palkitseva. Tämä on erinomaisen hyvä juttu pelissä, joka on suunniteltu pelattavaksi uudelleen ja uudelleen. Jos taistelu muuttuisi tylsäksi puurtamiseksi, koko homma lässähtäisi käsiin alta aikayksikön.



Mikään peli ei ole täydellinen, ei myöskään Star Renegades. Oppimiskäyrä on kohtalaisen brutaali, sillä peli ei todellakaan tee itsestään helposti lähestyttävää. Esimerkiksi eri hahmojen hyökkäysten katselu on aluksi todella turhauttavaa puuhaa, sillä selkeän tekstin ja kuvausten sijaan tarjolla on vain pieniä kortteja, jotka ovat täynnä jos jonkinlaisia symboleita. Sitten arvotaan ja ihmetellään, mitä efektejä eri symbolit vastaavat. Tämän jälkeenkään ei ole aina selvää, mitä ne efektit aina tekevät. Onko se hyvä vai huono juttu, jos oma tiimi ”ionisoitui”? Mitä tarkoittaa, että vihollinen on säteilytetty? Mikä on tajuttoman ja rampautetun soturin käytännön ero?


On täysin mahdollista, että joku alavalikon alavalikko jossain pelin kulmassa selittää nämä asiat kauniisti ja selkeästi, mutta sen alavalikon löytäminen on hieman haastavaa, koska käyttöliittymä ei yleisestikään ole se kaikkein paras.

Kun kyse on roolipelistä, on myös hieman ikävää, että pelaajan mahdollisuus kustomoida omia hahmojaan on hyvin pieni. Kokemustasot tuovat aina mukanaan ne samat bonukset ja ne samat kyvyt. Olisi kiva, jos saisi tasonnousun yhteydessä valita vaikka parin kyvyn väliltä ja näin koittaa kehittää vaikka sitä tankkiaan hieman eri suuntiin.
Ongelmat eivät onneksi ole lopullisia, sillä käyttöliittymän viilailu ja lisäsisällön puskeminen peliin ovat ihan realistisia odotuksia päivitysten osalta. Kehitystiimi onkin aktiivisesti keskustellut käyttäjiensä kanssa pelin ongelmista, joten toivo elää siltäkin osin.

Eikä kannata kuvitella, että ongelmat tappavat peli-ilon. Eivät todellakaan. Ne ensimmäiset tunnit olivat turhauttavampia kuin olisin toivonut, eikä Star Renegades ehkä nykykunnossaan ole niin pitkäikäinen peli kuin vaikka Into the Breach tai FTL, mutta omat pelituntini ovat jo kaukana kymmenen paremmalla puolella, eikä peli ole vielä muuttunut tylsäksi. Jos siis strategia ja taktikointi kiinnostavat pätkääkään, Star Renegades on jo nyt ehdottomasti tutustumisen arvoinen peli.

Lyhyesti: Star Renegades yhdistää todella haastavan ja toimivan taistelusysteemin onnistuneesti ajo-pohjaiseen roguelite-meininkiin. Lopputuloksena on kiehtova taktiikkapeli, joka kuitenkin kaipaisi vielä käytettävyystuunausta.



Hyvää

• Deterministinen taistelusysteemi
• Ajan manipulointi on hauskaa
• Näyttää todella kivalta
• Hahmovalikoima tuo peliin uudelleenpeluuarvoa
• Nemesis-systeemin kopioiminen minipomoja varten

Huonoa

• Kaipaisi käytettävyystuunausta
• Hahmonkehitys voisi olla monipuolisempaa
• Ajoittaiset bugit