1 530 887 dollaria. Niin paljon keräsi KING Art Gamesin Kickstarter-kampanja rahoitusta Iron Harvestia varten. Projektin tie on ollut kuoppainen, sillä mesenointi alkoi maaliskuussa 2018 ja valmiin pelin luvattiin saapuvan vuoden 2019 lopussa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kehitystyö jatkui vielä koronapandemiakin asettamien haasteiden ylitse syyskuuhun 2020 saakka.



Täytyy heti alkuun myöntää, että RTS on minulle hieman vieras genre, ja kokemusta löytyy lähinnä Anno 1800:n ja Age of Empires II:n pelaamisesta. Iron Harvestin heinäkuussa saama traileri kuitenkin kolahti syvälle sieluuni, sillä se oli kaunis ja tunteita herättävä. Lisäksi puolalaisen taiteilija Jakub Ró?alskin luoma kuvasto oli ällistyttävän hienoa. Hänen taiteessaan yhdistyvät fantasia, dieselpunk ja steampunk. Vuonna 2016 julkaistiinkin Scythe-lautapeli, joka sai inspiraationsa Ró?alskin kuvamateriaalista. Hänen työtänsä innoitti 1919-1921 käyty Puolan-Neuvosto-Venäjä -sota. Nyt julkaistu Iron Harvest sijoittuu myös samaan 1920+-ajan universumiin eli vaihtoehtoiseen historiaan.



Vaihtoehtoiseen historiaan tutustutaan kolmen puolen näkökulmasta: Puolan, Venäjän ja Saksan. Tosin Iron Harvestissa ne ovat Polania, Rusviet ja Saxony. Tarinallisessa kampanjassa päästään tutustumaan tarinaan kaikkien osapuolien näkökulmasta. Tekeminen ei lopu ihan hevillä kesken, sillä kampanjassa tehtäviä on yli 20, minkä lisäksi tarjolla on verkkomoninpeliä, haasteiden suorittamista sekä taistelua tekoälyä vastaan.


Taisteluissa pärjäämisen perusajatus on selkeä: kokoa joukot, tuhoa viholliset ja suorita annetut tehtävät. Armeijaan kuuluu monenlaisia taistelijoita ja väärien ratkaisujen tekeminen kostautuu välittömästi. Polanian, Rusvietin ja Saxonyn joukot sekä rakennukset ovat keskenään hyvin samanlaisia. Esimerkiksi rakennuksissa eroavaisuudet koskevat niiden ulkoasuja. Siinä missä Polanian bunkkerit ovat puurakenteisia, ovat Rusvietin vastaava rakennus teräksinen. Ulkonäöstä huolimatta kestävyydellä tai rakentamiseen tarvittavien materiaalien määrässä ei ole eroja.

Armeijajoukot koostuvat kahdesta erilaisestä tiimistä: joukko-osastoista ja mecheistä. Joukko-osastoon kuuluvat muun muassa perinteiset kiväärimiehet, insinöörit ja liekinheittäjät. Mecheihin taas useat dieselin hajuiset pienemmät ja isommat koneet, jotka eroavat toisistaan kestävyydessään ja tuhon tekemisessä. Vaikka valinnanvaraa löytyy, melko pian käy selväksi, että perinteiset kiväärimiehet ovat taisteluissa hyvin heikkoja ja turhia. Toisaalta isojen mechien rakentaminen on kallista puuhaa, joten niiden menettäminen taisteluissa kirpaisee.


Armeijan kokoaminen vaatii resurssien hankkimista. Niiden kerääminen on kuitenkin melko kevyttä, sillä pelaajan tulee huolehtia ainoastaan öljy- ja rautakaivoksen toiminnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa kaivoksien valtaamista ja puolustamista sekä päivittämistä suuremmiksi. Mitä enemmän kaivokset tuottavat materiaalia, sitä parempia sotilaita pelaaja voi armeijaansa tehdä. Kaivoksien hallitseminen auttaa voiton tavoittelussa, sillä varsinkin moninpelin puolella resurssien puuttuminen aiheuttaa armeijassa sotilaskadon. Resurssien lisäksi pelaajan on huolehdittava tukikohdistaan, joita voi olla useita. Valitettavasti tukikohtien rakentaminen ei ole kovin kummoista, sillä rakennuksista puskee vain uusia taistelijoita. Kieltämättä odotin, että tukikohdan rakentelu olisi huomattavasti monipuolisempaa.



Joukkojen liikuttelu on jännittävää ja aikaa vievää. Jalkasotilaiden liikuttamat kenttätykit siirtyvät hyvin hitaasti, joten niiden asettelua tulee harkita viisaasti. Myöskään isoimmat mechit eivät ole pikakiitureita, joten esimerkiksi toisella puolella aluetta käynnistynyttä sotaa ei voi pysäyttää kaukana olevilla sotilailla kovinkaan nopeasti. Taisteluun tuo haasteita myös rakennusten ja suojien tuhoutuminen. Muurin taakse sijoitettu joukkue saattaa tuhoutua silmänräpäyksessä yhdessä suojan kanssa.


Itse taistelu on monipuolista, vaikka mukana on muutama heikkous, joka nakertaa mielenkiintoa. Välillä tuntuu, että armeijan rajoitettu koko tukahduttaa sodan, eikä hyökkäämään pääse niin rajusti kun haluaisi. Kartat ovat melko isoja, ja hetkittäin pelaajan tulisi olla useassa eri paikassa yhtä aikaa. Pitäisi puolustaa resursseja, tukikohtia, mutta myös taistella. Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä sotilaita ei voi rakentaa enempää. Tilanne tuntui typerältä, sillä resursseja olisi riittänyt useamman mechin rakentamiseen, jos vain armeijan kokoa olisi voinut kasvattaa. Varsinkin kampanjassa tämä on kompastuskivi, sillä resurssien hamstraaminen turhaan ilman käyttötarkoitusta tuntuu haaskaukselta.

Hetkittäistä ongelmaa on myös joukkojen käskyttämisessä. Sotilaita käskytetään tiimi kerrallaan, kun taas mechejä yksi kerrallaan. Tiimikäskyttämisessä on silloin tällöin pieniä ongelmia, sillä joskus yksittäinen taistelija saattaa harhautua väärään paikkaan. Olisi mukavaa, jos yksittäisiä sotilaitakin voisi käskyttää, sillä esimerkiksi joukko insinöörejä yhden mechin kimpussa on riskialtista koko joukon tuhoutumisen näkökulmasta.



Kampanjan tarina on mielenkiintoinen ja yllättävän syvällinen. Heti alusta lähtien pelaaja viedään melko syviin vesiin, jossa menetykset ja sotaan joutumisen aiheuttamat tunteet ovat vahvasti läsnä. Valitettavasti tehtävien välissä näytettävät välikohtaukset eivät ole kuitenkaan visuaaliselta laadultaan sellaisia, että niistä voisi nauttia täysin rinnoin. Siinä missä heinäkuussa julkaistu elokuvatraileri näytti mahtavalta, on pelin animaatioissa taannuttu 1900-luvun loppuun. Tarinasta nauttiminen on hankalaa, sillä kohtaukset eivät ole kovinkaan kaunista katsottavaa. Ymmärrän kyllä, että RTS-genren teoksissa välivideoiden animaatioiden laatu ei ole ehkä oleellisin asia, mutta toisaalta kohtausten määrä ei ole niin suuri, etteikö niihin olisi kannattanut panostaa.


Peli kärsii myös optimointia koskevista ongelmista. Taistelutantereella tömistely lämmittää konetta huomattavan paljon. Voisi melkein luulla, että sisuksissa pauhasi moderni ja raskas teos. Lisäksi ruudunpäivitysnopeus takkuilee. Pelin oman laskurin mukaan FPS vaihtelee kaikkea 30 ja 130 välillä, mikä häiritsee silloin, kun vaihtelua tapahtuu nopeasti lyhyen ajan sisällä.

Vaikka en ole genren konkaripelaaja, en pidä Iron Harvestia huonona, tosin lokakuussa tätä arvostelua varten peliä pelatessani ehkä edelleen hieman keskeneräisenä. Kehittäjätiimi tekee kuitenkin aktiivisesti töitä, jotta kokonaisuudesta saataisiin parempi. Peli tarjoaa myös mahdollisuuden tarpoa kampanjaa yhdessä kaverin kanssa, mikä olisi minun kaltaiselleni untuvikolle luultavasti paras vaihtoehto syventyä RTS-genren maailmaan. Minulle Iron Harvestissa mieluisinta olivat moninpelit, sillä niissä armeijan kasaaminen, resurssien hankkiminen ja päämäärän saavuttaminen olivat huomattavasti selkeämpiä. Tosin 3 vs. 3 -moninpelit konkareiden kanssa olivatkin sitten järkyttävää tuhoa, jossa minulla ei juuri ollut mahdollisuutta pärjätä heidän joukoilleen.


Iron Harvestia voinee suositella RTS-genren sekä Scythe-lautapelin faneille. Eikä hätää, jos pelaa konsoleilla, sillä kehittäjät ovat kertoneet pelin saapuvan myöhemmin Xboxille ja PlayStationille. Tosin alun perin suunnitelmissa olivat PS4 ja Xbox One, joten on vielä epäselvää, ovatko sotatantereet saapumassa seuraavan sukupolven laitteille.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM



Lyhyesti: Klassista RTS-genren pelailua tarjoava Iron Harvest tyydyttäneen Scythe-lautapelin fanit, mutta muut pelaajat saattavat jäädä kaipaamaan hieman enemmän.

Hyvää

• Synkkä ja syvällinen tarina
• Vaihtoehtoinen historia
• Moninpelit ovat pelin suola

Huonoa

• Ruudunpäivitysongelmat
• Armeijan koko kampanjassa