Pac-Manilla on pitkällinen historia ja sen saatossa on nähty lukuisia erilaisia variaatioita sangen yksinkertaisesta peli-ideasta. PAC-MAN Mega Tunnel Battle heittää tuttuun kaavaan aivan uuden lähestymistavan, koska pelialueella on nyt yhteensä 64 tutun tyyppistä pelilautaa ja jokaisella pelilaudalla pellettejä popsii eri pelaaja verkon yli. Tällä vastataan viime vuosien battle royale -pelityypin trendaavuuteen hieman samaan tapaan kuin Tetris 99 teki viime vuonna.


Perusajatus on hyvin tuttu: vältä haamuja ja popsi pelilauta tyhjäksi pillereistä, minkä jälkeen eteesi avartuu uusi pelilauta. Jottei pelaaminen olisi yksitoikkoista, voi pelaaja kaivautua kaverin pelilaudalle aika-ajoin avoinna olevista tunneleista. Sitten pelikentällä saattaakin viilettää useampia pelaajia, jotka oman maun mukaan voivat pelata ikään kuin yhteen selvittäessään pelilautoja, tai sitten syödä toisiaan.

Pelissä on kaksi eri pelimuotoa: challenge ja elimination. Challenge-pelit pyörivät koko ajan ja niihin voi hypätä koska vain lennosta. Niissä ajatuksena on perinteinen pisteiden keräily MTB:n monipelilautahöystein. Samalla tulisi suorittaa vaihtuvia tehtäviä, kuten kahden muun pelaajan syöminen, joita suorittamalla kerää lisää kokemuspisteitä ja rahaa uusien somisteiden hankkimiseen. Rahalla voi ostaa keltapallolleen muun muassa uudet aurinkolasit tai uudenlaisia pelilautoja, joihin kuuluu esimerkiksi herkku- ja jouluteemaa. Muutama challenge-tehtävä on joka tapauksessa alkuun suoritettava, jotta pääsee elimination-pelimuotoon käsiksi.



Elimination onkin pelin pihvi ja siinä tuodaan battle royale -elementit kiinnostavalla tavalla vanhaan sotaratsuun. Pelin käynnistyessä mukana on 64 pelilautaa ja 64 pelaajaa. Kaikilla on kolme elämää ja viiden erän aikana pudotaan leikistä pois joko elämien loppuessa tai pistevertailussa huonosti pärjäämällä. Muiden pelaajien laudoille voi mennä aiheuttamaan hämmennystä ja pelaajia voi syödä verottaakseen heidän elämämittariaan. Pisteitä kannattaa tavoitella melko vauhdikkaasti, koska erät ovat melko lyhyitä ja huonoimmat putoavat erän vaihtuessa, jollei tarvittava määrä ole jo pudonnut hymynaamojen loppumiseen. Elimination-muoto tuo peliin paljon uutta mielenkiintoa, mutta into lässähtää melko nopeasti, kun huomaa pelin olevan pohjimmiltaan sitä samaa mitä ennenkin. Kilpailullisuuden tunne on siten miltei tipotiessään ja minkä tahansa muun Pac-Man-pelin peluuseen nähden suurin ero tulee tuijottelusta pistemittarin suuntaan – olenko putoamisuhan alla vai onko huoli turha?


Käynnissä olevia pelejä voi halutessaan mennä seuraamaan sivusta käsin, mutta muiden Pac-Man-pelaamisen seuraaminen ei välttämättä ole sitä mielenkiintoisinta lauantai-illan viihdettä. Muiden peliä seuratessaan pääsee vaikuttamaan, millaisia extra-kykyjä pelilaudalle heitetään. Niitä syömällä pelaaja voi saada hyötyä, tai sitten päinvastoin. Pelaajan positiivisiin väliaikaiskykyihin kuuluu muun muassa palleronpopsijan ympärille leimahtava lemu, jota haamut välttävät. Toisaalta jollain kyvyillä pelaaja saattaa ampua itseään jalkaan ja esimerkiksi nopeuttaa haamujen liikkumista.



Peli on julkaistu yksinoikeudella Googlen pilvipohjaiselle Stadia-pelipalvelulle, mutta markkinointimateriaalin perusteella on pääteltävissä pelin rantautuminen muille alustoille myöhemmin. Stadiaa olen kokeillut jonkin verran aiemmin ja olen mieltänyt sen ihan toimivaksi pelialustaksi. Pac-Manin kohdalla kuitenkin pieni ohjainviive muotoutui välillä ärräpäitä nostattavaksi ongelmaksi - vaikka kuinka oikealla kohtaa yritti kääntää hymynaamaansa sivukäytävälle, niin silti käytävästä saatettiin mennä ohi haamun syötäväksi. Testasin peliä kolmella alustalla niihin soveltuvin ohjain-kombinaatioin:

- Google Chromecast Ultra ja Stadia-ohjain
- Tietokone (Windows 10 ja Chrome-selain) ja näppäimistö
- Samsung Galaxy S8+ -puhelin ja Xbox One -ohjain

Kaksi ensin mainittua alustaa pyöritti peliä pääosin sutjakasti, mutta puhelimen kanssa tökkimistä riitti enemmän ja sen osalta testi jäi lyhyeksi. Internet-yhteyteni on 4G-tekniikkaa hyödyntävä, mikä ei välttämättä nostata ajatuksena hirveän kummoisia odotuksia pilvipohjaisesta pelaamisesta, mutta pelisessioiden yhteydessä tekemieni nopeustestien perusteella verkon laadun pitäisi olla ihan riittävä - latausnopeudet pyörivät 80–100 megan tienoilla, lähetysnopeus pysyi melko tiukasti 40 megan luokassa ja verkkoviivettä oli keskimäärin 20 ms.
Muuten sinänsä laadukkaan oloisesti viimeistellyssä pelissä olisin myös valikkorakennetta hieman miettinyt toisenlaiseksi ja hieronut viimeiset bugit pois (esim. jämähtäminen latausruutuun, kun peli todellisuudessa jo taustalla käynnistyikin).


Moninpelattava Pac-Man on ihan kiva ajatus, mutta niin monet samaan peliajatukseen pohjautuvat pelit nähneenä uutuudeninnostus jää todella lyhyeksi. Peli nojaa tiukasti yhteen pelimuotoon ja kun sen kilpailullisuus ja hurmostilat jäävät olemattomiin, on ilo melko lyhytaikaista. Kokonaisuus ei kolahtanut tällä kertaa – rentoa pikkukivaa hakevan mietteet saattavat olla hieman positiivisemmat.



Lyhyesti: Uusi Pac-Man on niin kovin nykyaikainen, mutta silti aika on ajanut siitä ohi.

Hyvää:

• Klassikko on herätetty uudella tavalla henkiin
• Rentoa pelattavaa tyylikkäässä ulosannissa

Huonoa:

• Stadialla pelaaminen on välillä vähän tökkivää
• Pienetkin bugit harmittavat potenssiin kaksi verkko-ongelmien jälkeen
• Battle royale -peleissä koetut viime hetkien jännityshetket ovat tipotiessään
• Pohjimmiltaan peli on vain Pac-Man