Eräänä kauniina rauhallisena päivänä vielä rauhallisemmat Spitlings-hahmot olivat viettämässä aurinkoista kesäpäivää. Yhtäkkiä sää muuttui epävakaaksi ja toi kaupungin päälle limasateen. Taivaalta valunut mönjä imi pikkuruiset hahmot sisäänsä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi taistelu limamönjää vastaan. Vain korkean pilvenpiirtäjän kerroksien valloittaminen takaisin auttaisi pelastamaan muut Spitlingsit pinteestä.

Spitlings on Massine Miniteamin kehittämä ja HandyGamesin julkaisema 1-4 pelaajan arcade-henkinen peli, jossa ohjataan useita erilaisia laatikkomaisia hahmoja yli sadan erilaisen tason lävitse. Mukana on myös tarinallinen osuus, mutta koko pelin suola on kuitenkin ystävien kanssa tahkottava party-tila.


Kun koko maailma kärsii koronapandemiasta, tuntuu hurjalta pelata teosta, jossa pääasiallinen tarkoitus on vaan sylkeä limaa niin paljon kuin sitä suussa riittää. Jos sitä ei riitä, voi pysähtyä paikoilleen imemään maahan lentänyttä räkää tai etsiä sitä omista rööreistään. Vaikka pelimekaniikka on lähinnä ällöttävä, tarjoaa Spitlings haasteita. Ensimmäiset tasot ovat lastenleikkiä, mutta jo melko pian pelaajan on käytettävä aivonystyröitään kenttien suorittamiseksi. Isot kuplat nimittäin halkeavat aina pienemmiksi, ja mitä pidemmälle pääsee, sitä enemmän tuhottavaa mönjää areenoilta löytyy. Kavereiden pelastamista ei helpota, että välillä oma räkä loppuu kesken tai jää kattoon kiinni juuri, kun vihollislima olisi pitänyt tuhota. Ystävien kesken pelatessa homma muuttuu vielä vaikeammaksi, sillä jos yksi mokaa, kaikki joutuvat aloittamaan alusta. Voi räkä!



En omista lehmänhermoja, joten kenttien lukuisa uudelleen suorittaminen saa minut nopeasti kiukkuiseksi. En kuitenkaan kiellä, etteikö tasojen suorittaminen saisi aikaan riemunkiljahduksia, sillä välillä tuntui että kentän läpäisyssä on kyse myös tuurista. Valitettavasti yksin pelatessa Spitlings käy pidemmän päälle tylsäksi. Vaikka tasoja on yli sata, muutaman tunnin jälkeen tylsistyin. Loputon rään sylkeminen pitkin seiniä ja kattoja ei huvita, joten tuskin jaksan koskaan pelastaa kaikkia ystäviäni pinteestä. Tarinallinen osuus olisi voinut olla mukaansa tempaisevampi ja esimerkiksi alussa nähtyä sarjakuvamaista tarinankerrontaa olisi voinut toteuttaa runsaammin läpi matkan nykyisen ripottelun sijaan.


Vaikka tasot ovat monipuolisia, vastustajat eivät sitä ole. Samanlaiset mönjäpallerot odottavat tuhoajaa jokaisessa kentässä, mikä myös turhauttaa pidemmän päälle. Olisi ollut hauskempaa, jos limalla olisi ollut kasvot tai jokin olemus. Sankareihin on kuitenkin panostettu tekemällä niistä useita erilaisia, joten pelkän tavallisen liman laittaminen peliin tuntuu siltä, että kehittäjät ovat menneet sieltä mistä aita on matalin. Vastustajan pitäisi tuntua pahikselta, eikä vain möykyltä. Räkimisestä innostuvalle tarjolla on kuitenkin runsaasti tekemistä, sillä jotta kaikki Spitlingsit voi pelastaa, on osa tasoista suoritettava uudelleen ja nopeammin. Voi sitä rään määrää, sillä parhaimmillaan suoritukseen on aikaa vain muutamia sekunteja.

Keksin kuitenkin Spitlingsille käyttöä, sillä seuraavan kerran kun menen Assemblyille ystävieni kanssa (jos ja kun niitä taas järjestetään), pistämme pelin tulille ja lähdemme yhdessä sylkemään! Laneilla on aina tarvetta sekopäisille yhdessä tahkottaville minipeleille.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM



Lyhyesti: Spitlingsien pelastamiseen keskittyvä 1-4 pelaajan arcadepeli on parhaimmillaan kaveriporukan kesken. Yksin rään sylkeminen käy tylsäksi liian nopeasti.

Hyvää

• Yli 100 tasoa
• Moninpeli

Huonoa

• Yksinpeli on tylsä
• Pahikset ovat vain kasa limaa