V2.fi testasi: PlayStation 5 käytössä
Tuntuu uudelta sukupolvelta, kaipaa pientä tuunausta
PlayStation 5 on vihdoin ilmestynyt ja osa meistä on jopa onnistunut huhujen mukaan sellaisen hankkimaan. Julkaisupelien arvioinnin ohessa on syytä puhua myös itse konsolista, sillä vaikka osa PlayStation 5:n loistosta selittyykin aiempaa komeammilla grafiikoilla, 3D-tilaäänillä ja muilla hienouksilla, paketista löytyy myös muutamia todellisia uuden sukupolven ominaisuuksia. Sellaisia, joita muualta ei vielä löydy, mutta jotka tullaan taatusti kopioimaan häikäilemättä viimeistään seuraavaan sukupolveen mennessä.
Siinä sivussa täytyy myös hieman puhua PlayStation 5:n käyttöliittymästä, sillä kun konsolit ajautuvat jatkuvasti lähemmäs perinteisiä tietokoneita, myös käyttöliittymän tarjoama käyttökokemus muodostuu jatkuvasti tärkeämmäksi tekijäksi. Olemme kuitenkin aika kaukana yksinkertaisista pelikoneista, joissa vain lyötiin moduuli pesään ja pelattiin.
Sekä Microsoft että Sony ovat selvästi tyylinsä valinneet, sillä molemmat ovat PlayStation 3:n ja Xbox 360:n ajoista lähtien keskittyneet tuunaamaan sitä omanlaistaan käyttöliittymää. Kummallakin on hyvät ja huonot puolensa, sekä myös varmasti omat faninsa.
Uuden sukupolven käynnistyttyä vihdoin myös Suomessa on aika tutustua PlayStation 5:n tähän puoleen, käyttöliittymään. Suunnattomia vallankumouksia odottavat tulevat pettymään, mutta he eivät välttämättä ole yksin. PlayStation 5:n käyttökokemus jättää nimittäin vähän toivomisen varaa.
Ensimmäiset hetket PlayStation 5:n parissa ovat todella positiiviset. Käyttöliittymä on tyylikäs ja visuaalisesti todella hyvin suunniteltu. Kaikki on siistiä, yksinkertaista ja ilmavaa, mikä sopiikin mainiosti suurelta televisiolta katseltavaksi käyttöliittymäksi oikein mainiosti.
Uusi käyttöliittymä on hyvin selkeästi rakennettu samojen filosofisten perusteiden varaan kuin PlayStation 4:lläkin. Kaiken keskipisteenä on 10 viimeksi käytettyä ohjelmaa näyttävä rivi, joka tuo heti mieleen sen aiemmista PlayStationeista tutun cross media bar -käyttiksen. PlayStation 4:n tavoin pelin tai muun ohjelman valitseminen kursorilla avaa alle ohjelmakohtaisen tarkemman näkymän, jota selailemalla voi katsella vaikka peliin liittyviä uutisia, käyttäjien jakamia videoita ja niin edelleen.
Tässä kohtaa törmää jo muutamiin ikäviin puutteisiin. On outoa, että ohjelmariville mahtuu vain 10 ohjelmaa kerrallaan, sillä tilaa olisi vielä näytölläkin siitä puhumattakaan, että riviä voisi teoriassa myös toki vierittää. 10 ohjelmaan ei mahdu hirveästi mitään, kun tilaa ovat viemässä myös järjestelmän omat toiminnot. Kun itse konsolin saatuani asentelin kovalevylle kiinnostavia pelejä, ne usein pelaamani pelit putosivat alta aikayksikön näkyvistä, minkä jälkeen ne pitää käydä etsimässä uudelleen kaikkien pelien listalta.
PlayStation 4:n tavoin minkä tahansa ohjelman kohdalla voi myös painaa start-nappia, jolloin kontekstipohjainen valikko ponnahtaa esiin. Sen kautta voi vaikka hallinnoida pelin lisäsisältöä, tarkistaa, onko päivityksiä saatavilla, tai poistaa pelin kiintolevyltä. Mutta esimerkiksi tallennuksia ei voi tätä kautta hallinnoida, vaan se pitää tehdä konsolin varsinaisesta asetusvalikosta ja vieläpä kohtalaisen syvältä sen syövereistä. Olisi ollut todella kiva vain napsauttaa peliä, imaista PlayStation Networkin pilvestä omat tallennuksensa ja hypätä peliin.
Samanlaisia pieniä outouksia löytyy muualtakin, ja voi olla, että tuorein silmin PlayStation 5:n pariin hyppäävä ei niitä edes huomaa. Jos on kuitenkin käytellyt PlayStation 4:ää vähänkään pitempään, tällaiset pienet puutteet paistavat silmiin hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi sen varsinaisen käyttöliittymän kustomointi skineillä tai edes värimaailmaa säätelemällä tuntuu puuttuvan kokonaan. Jos moinen on mahdollista, en ainakaan itse löytänyt sitä kirveelläkään.
Kokonaan uutta on se, että PlayStation-napin painaminen ei enää heitä pihalle pelistä ja suoraan takaisin konsolin päävalikkoon, vaan ponnauttaa ruudun alalaidasta esiin eräänlaisen komentokeskuksen. Jälleen 10 napin rivi (Sonylla taidetaan olla kymmenjärjestelmän faneja) sisältää kaikki ne tärkeimmät toiminnot, kuten vaikka ryhmien hallinnoinnin, latausten tilanteen tarkistuksen, äänen ulostulon säädöt ja niin edelleen.
Uudistus on tervetullut ja toimiva, koska on kätevää pystyä vaihtamaan vaikka kaiuttimista kuulokkeisiin pienessä hetkessä, mutta olisin ehkä tullut toimeen loppuruudun täyttäviä mainoksia Jaden Smithin musiikkivideoista ja muusta turhasta.
Pikavalintapalkin kautta voi myös heittää itselleen kuunneltavaksi Spotifyn kautta musiikkia, mutta esimerkiksi eri äänilähteiden äänenvoimakkuutta ei voi erikseen säädellä. Niinpä saa kuunnella kunnon sekametelisoppaa, kunnes pääsee takaisin pelinsä sisuksiin säätämään musiikin volyymiä pienemmälle – jos se on edes pelissä mahdollista.
Tällaiset pienet puutteet kielivät siitä, että Sonylta on kenties loppunut aika kesken. Käyttöliittymä on saatu toimivaksi ja mukaan on tungettu perustason toiminnallisuudet, mutta kokonaisuus olisi vielä kaivannut vähän lisää testailua ja tuunailua. Toisaalta nythän sitä palautetta on tulossa runsain määrin, joten kehitystiimi pystyy jatkossa varmasti kohdentamaan resurssinsa tarkemmin oikeasti kaivattuihin tuunauksiin, kuin jos he olisivat vain arvailleet sokkona, mistä kaikesta pelaajat oikeasti pitävät tai mitä he olisivat vielä kaivanneet.
Eikä PlayStation 5:n käyttäminen ole nytkään mitenkään tuskallista tai ärsyttävää. Pääosin homma toimii mainiosti ja monet uudistukset ovat todella hyviä. Pidin esimerkiksi suuresti siitä, miten sen arvostelijan työssä tarpeellisen jakonapin toiminnallisuutta pystyy yhä kustomoimaan. Painallus ottaa kuvan, pohjassa pitäminen avaa pop up -valikon, josta voi ottaa kuvia, tallentaa vaikka tunnin aiempaa pelikuvaansa tai aloittaa uuden tallennussession. Video tuntuu myös tallentuvan paljon korkealaatuisempana kuin PlayStation 4:llä, joten tästäkin iso peukku Sonyn suuntaan.
Monet uusista ominaisuuksista on selvästi suunniteltu erityisesti PlayStation 5:ä varten. Konsolista löytyy äärimmäisen nopea SSD-kiintolevy, jonka ansiosta pelien lataustauot ovat miltei olemattomia. Tätä hyödynnetään hauskalla tavalla, sillä esimerkiksi Spider-Man: Miles Morales listaa suoraan pikavalintanäkymään sillä hetkellä relevanttia sisältöä, kuten pelaajan sen hetkisen tarinatehtävän tai jotain pelin sisäisiä haasteita. Niitä napsauttamalla voi hypätä suoraan peliin ja siirtyä vaikka sen taisteluareenan aloituspaikalle, jälleen aivan silmänräpäyksessä. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka saavat koko konsolin tuntumaan uuden sukupolven laitteelta.
Se todellinen PlayStation 5:n huippuominaisuus on kuitenkin uusi DualSense-ohjain. DualSense olisi ihan sellaisenaankin paras Sonyn tekemä ohjain ikinä, sillä se tuntuu kädessä todella miellyttävältä. Painoa on mukavan paljon ja ohjain tuntuu jämäkältä, sekä sen pinnoite sopivan kitkaiselta olematta silti ärsyttävä. Tämä on silti vasta alkua.
Ohjaimen tärinäefektit ovat todella monipuoliset ja kykenevät Switchin “HD-tärinöiden” tavoin jos jonkinlaisiin efekteihin. Esimerkiksi mainiossa Astro’s Playroomissa ohjaimen tärinöistä tuntee suoraan, käveleekö metallin vai hiekan päällä, tai kahlaako vedessä. Lisäksi L2- ja R2-liipaisimet ovat niin sanotusti “dynaamisesti mukautuvat”, mikä tarkoittaa, että niiden vastusta voi muokata ohjelmallisesti. Esimerkkinä vaikkapa tulevassa Deathloopissa pelaajan aseen jumittuminen tarkoittaa, että myös liipaisin jumittuu. Astro’s Playroomissa bonusroipetta sisältäviä lasipalloja murskatessaan liipaisin pysähtyy ensin matkalle kun Astron käsi puristuu kuulan ympärille, jolloin hieman enemmän voimaa käyttämällä voi puristaa kuulan kappaleiksi, koko ajan liipaisimessa lasista rutinaa ja vastusta tuntien.
Nämä jutut kuulostavat ehkä paperilla hölmöiltä sirkustempuilta, mutta ne ovat käytännössä todella vaikuttavia. DualSense on todellakin nimensä ansainnut, sillä se on ensimmäinen mainstream-ohjain, jossa haptinen palaute toimii kunnolla, eikä kyse ole vain pienen moottorin surinasta.
Kokonaisuutena PlayStation 5 todellakin tuntuu uuden sukupolven pelikoneelta. Säteenseuranta ja nopeammat ruudunpäivitysnopeudet ovat kivoja asioita, mutta ne eivät tehneet minuun sitä suurinta vaikutusta. Onkin kiinnostava nähdä, miten Microsoft tahollaan vastaa vaikkapa DualSensen heittämään haasteeseen, sillä vaikka Xboxin ohjain onkin todella laadukas vekotin, vertailussa se tuntuu nyt auttamattoman vanhanaikaiselta.
Paljon on siis tehty oikein, mutta tekemistä jäi vielä tulevaisuuttakin varten. Nyt tarjolla oleva käyttöliittymä tuntuu eniten hyvältä aloituspisteeltä jatkokehitystä varten. Sen avulla konsolia kyllä käyttää mukavasti, mutta pienellä tuunauksella ja muutamilla päivityksillä ne kaivatut jutut voisi tuoda esiin paremmin – tai lisätä mukaan alunperinkin.
Niin – ja olisi kiva, jos PlayStation-nappia pohjassa pitämällä saisi edelleen helposti ja saman tien sammutettua konsolinsa. Uusi tapakin toimii, mutta lihasmuisti yrittää yhä jokaisen pelisession päätteeksi sammuttaa konsolin vanhalla tavalla ja sitten ihmetellään, miksi ei tapahdukaan yhtään mitään.
Siinä sivussa täytyy myös hieman puhua PlayStation 5:n käyttöliittymästä, sillä kun konsolit ajautuvat jatkuvasti lähemmäs perinteisiä tietokoneita, myös käyttöliittymän tarjoama käyttökokemus muodostuu jatkuvasti tärkeämmäksi tekijäksi. Olemme kuitenkin aika kaukana yksinkertaisista pelikoneista, joissa vain lyötiin moduuli pesään ja pelattiin.
Sekä Microsoft että Sony ovat selvästi tyylinsä valinneet, sillä molemmat ovat PlayStation 3:n ja Xbox 360:n ajoista lähtien keskittyneet tuunaamaan sitä omanlaistaan käyttöliittymää. Kummallakin on hyvät ja huonot puolensa, sekä myös varmasti omat faninsa.
Uuden sukupolven käynnistyttyä vihdoin myös Suomessa on aika tutustua PlayStation 5:n tähän puoleen, käyttöliittymään. Suunnattomia vallankumouksia odottavat tulevat pettymään, mutta he eivät välttämättä ole yksin. PlayStation 5:n käyttökokemus jättää nimittäin vähän toivomisen varaa.
Tuttua, mutta myös uutta
Ensimmäiset hetket PlayStation 5:n parissa ovat todella positiiviset. Käyttöliittymä on tyylikäs ja visuaalisesti todella hyvin suunniteltu. Kaikki on siistiä, yksinkertaista ja ilmavaa, mikä sopiikin mainiosti suurelta televisiolta katseltavaksi käyttöliittymäksi oikein mainiosti.
 |
Uusi käyttöliittymä on hyvin selkeästi rakennettu samojen filosofisten perusteiden varaan kuin PlayStation 4:lläkin. Kaiken keskipisteenä on 10 viimeksi käytettyä ohjelmaa näyttävä rivi, joka tuo heti mieleen sen aiemmista PlayStationeista tutun cross media bar -käyttiksen. PlayStation 4:n tavoin pelin tai muun ohjelman valitseminen kursorilla avaa alle ohjelmakohtaisen tarkemman näkymän, jota selailemalla voi katsella vaikka peliin liittyviä uutisia, käyttäjien jakamia videoita ja niin edelleen.
Tässä kohtaa törmää jo muutamiin ikäviin puutteisiin. On outoa, että ohjelmariville mahtuu vain 10 ohjelmaa kerrallaan, sillä tilaa olisi vielä näytölläkin siitä puhumattakaan, että riviä voisi teoriassa myös toki vierittää. 10 ohjelmaan ei mahdu hirveästi mitään, kun tilaa ovat viemässä myös järjestelmän omat toiminnot. Kun itse konsolin saatuani asentelin kovalevylle kiinnostavia pelejä, ne usein pelaamani pelit putosivat alta aikayksikön näkyvistä, minkä jälkeen ne pitää käydä etsimässä uudelleen kaikkien pelien listalta.
PlayStation 4:n tavoin minkä tahansa ohjelman kohdalla voi myös painaa start-nappia, jolloin kontekstipohjainen valikko ponnahtaa esiin. Sen kautta voi vaikka hallinnoida pelin lisäsisältöä, tarkistaa, onko päivityksiä saatavilla, tai poistaa pelin kiintolevyltä. Mutta esimerkiksi tallennuksia ei voi tätä kautta hallinnoida, vaan se pitää tehdä konsolin varsinaisesta asetusvalikosta ja vieläpä kohtalaisen syvältä sen syövereistä. Olisi ollut todella kiva vain napsauttaa peliä, imaista PlayStation Networkin pilvestä omat tallennuksensa ja hypätä peliin.
Samanlaisia pieniä outouksia löytyy muualtakin, ja voi olla, että tuorein silmin PlayStation 5:n pariin hyppäävä ei niitä edes huomaa. Jos on kuitenkin käytellyt PlayStation 4:ää vähänkään pitempään, tällaiset pienet puutteet paistavat silmiin hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi sen varsinaisen käyttöliittymän kustomointi skineillä tai edes värimaailmaa säätelemällä tuntuu puuttuvan kokonaan. Jos moinen on mahdollista, en ainakaan itse löytänyt sitä kirveelläkään.
Tärkeimmät toiminnot samassa keskuksessa
Kokonaan uutta on se, että PlayStation-napin painaminen ei enää heitä pihalle pelistä ja suoraan takaisin konsolin päävalikkoon, vaan ponnauttaa ruudun alalaidasta esiin eräänlaisen komentokeskuksen. Jälleen 10 napin rivi (Sonylla taidetaan olla kymmenjärjestelmän faneja) sisältää kaikki ne tärkeimmät toiminnot, kuten vaikka ryhmien hallinnoinnin, latausten tilanteen tarkistuksen, äänen ulostulon säädöt ja niin edelleen.
Uudistus on tervetullut ja toimiva, koska on kätevää pystyä vaihtamaan vaikka kaiuttimista kuulokkeisiin pienessä hetkessä, mutta olisin ehkä tullut toimeen loppuruudun täyttäviä mainoksia Jaden Smithin musiikkivideoista ja muusta turhasta.
Pikavalintapalkin kautta voi myös heittää itselleen kuunneltavaksi Spotifyn kautta musiikkia, mutta esimerkiksi eri äänilähteiden äänenvoimakkuutta ei voi erikseen säädellä. Niinpä saa kuunnella kunnon sekametelisoppaa, kunnes pääsee takaisin pelinsä sisuksiin säätämään musiikin volyymiä pienemmälle – jos se on edes pelissä mahdollista.
Tällaiset pienet puutteet kielivät siitä, että Sonylta on kenties loppunut aika kesken. Käyttöliittymä on saatu toimivaksi ja mukaan on tungettu perustason toiminnallisuudet, mutta kokonaisuus olisi vielä kaivannut vähän lisää testailua ja tuunailua. Toisaalta nythän sitä palautetta on tulossa runsain määrin, joten kehitystiimi pystyy jatkossa varmasti kohdentamaan resurssinsa tarkemmin oikeasti kaivattuihin tuunauksiin, kuin jos he olisivat vain arvailleet sokkona, mistä kaikesta pelaajat oikeasti pitävät tai mitä he olisivat vielä kaivanneet.
Eikä PlayStation 5:n käyttäminen ole nytkään mitenkään tuskallista tai ärsyttävää. Pääosin homma toimii mainiosti ja monet uudistukset ovat todella hyviä. Pidin esimerkiksi suuresti siitä, miten sen arvostelijan työssä tarpeellisen jakonapin toiminnallisuutta pystyy yhä kustomoimaan. Painallus ottaa kuvan, pohjassa pitäminen avaa pop up -valikon, josta voi ottaa kuvia, tallentaa vaikka tunnin aiempaa pelikuvaansa tai aloittaa uuden tallennussession. Video tuntuu myös tallentuvan paljon korkealaatuisempana kuin PlayStation 4:llä, joten tästäkin iso peukku Sonyn suuntaan.
Uuden sukupolven menoa
Monet uusista ominaisuuksista on selvästi suunniteltu erityisesti PlayStation 5:ä varten. Konsolista löytyy äärimmäisen nopea SSD-kiintolevy, jonka ansiosta pelien lataustauot ovat miltei olemattomia. Tätä hyödynnetään hauskalla tavalla, sillä esimerkiksi Spider-Man: Miles Morales listaa suoraan pikavalintanäkymään sillä hetkellä relevanttia sisältöä, kuten pelaajan sen hetkisen tarinatehtävän tai jotain pelin sisäisiä haasteita. Niitä napsauttamalla voi hypätä suoraan peliin ja siirtyä vaikka sen taisteluareenan aloituspaikalle, jälleen aivan silmänräpäyksessä. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka saavat koko konsolin tuntumaan uuden sukupolven laitteelta.
Se todellinen PlayStation 5:n huippuominaisuus on kuitenkin uusi DualSense-ohjain. DualSense olisi ihan sellaisenaankin paras Sonyn tekemä ohjain ikinä, sillä se tuntuu kädessä todella miellyttävältä. Painoa on mukavan paljon ja ohjain tuntuu jämäkältä, sekä sen pinnoite sopivan kitkaiselta olematta silti ärsyttävä. Tämä on silti vasta alkua.
Ohjaimen tärinäefektit ovat todella monipuoliset ja kykenevät Switchin “HD-tärinöiden” tavoin jos jonkinlaisiin efekteihin. Esimerkiksi mainiossa Astro’s Playroomissa ohjaimen tärinöistä tuntee suoraan, käveleekö metallin vai hiekan päällä, tai kahlaako vedessä. Lisäksi L2- ja R2-liipaisimet ovat niin sanotusti “dynaamisesti mukautuvat”, mikä tarkoittaa, että niiden vastusta voi muokata ohjelmallisesti. Esimerkkinä vaikkapa tulevassa Deathloopissa pelaajan aseen jumittuminen tarkoittaa, että myös liipaisin jumittuu. Astro’s Playroomissa bonusroipetta sisältäviä lasipalloja murskatessaan liipaisin pysähtyy ensin matkalle kun Astron käsi puristuu kuulan ympärille, jolloin hieman enemmän voimaa käyttämällä voi puristaa kuulan kappaleiksi, koko ajan liipaisimessa lasista rutinaa ja vastusta tuntien.
Nämä jutut kuulostavat ehkä paperilla hölmöiltä sirkustempuilta, mutta ne ovat käytännössä todella vaikuttavia. DualSense on todellakin nimensä ansainnut, sillä se on ensimmäinen mainstream-ohjain, jossa haptinen palaute toimii kunnolla, eikä kyse ole vain pienen moottorin surinasta.
Kokonaisuutena PlayStation 5 todellakin tuntuu uuden sukupolven pelikoneelta. Säteenseuranta ja nopeammat ruudunpäivitysnopeudet ovat kivoja asioita, mutta ne eivät tehneet minuun sitä suurinta vaikutusta. Onkin kiinnostava nähdä, miten Microsoft tahollaan vastaa vaikkapa DualSensen heittämään haasteeseen, sillä vaikka Xboxin ohjain onkin todella laadukas vekotin, vertailussa se tuntuu nyt auttamattoman vanhanaikaiselta.
Paljon on siis tehty oikein, mutta tekemistä jäi vielä tulevaisuuttakin varten. Nyt tarjolla oleva käyttöliittymä tuntuu eniten hyvältä aloituspisteeltä jatkokehitystä varten. Sen avulla konsolia kyllä käyttää mukavasti, mutta pienellä tuunauksella ja muutamilla päivityksillä ne kaivatut jutut voisi tuoda esiin paremmin – tai lisätä mukaan alunperinkin.
Niin – ja olisi kiva, jos PlayStation-nappia pohjassa pitämällä saisi edelleen helposti ja saman tien sammutettua konsolinsa. Uusi tapakin toimii, mutta lihasmuisti yrittää yhä jokaisen pelisession päätteeksi sammuttaa konsolin vanhalla tavalla ja sitten ihmetellään, miksi ei tapahdukaan yhtään mitään.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti