Massiivinen liskoihminen seisoo edessäsi koko komeudessaan. Suomuinen käsi kannattelee sapelia pään päällä, valmiina iskemään koko hirviön voimalla: onko tämä loppu, vai ehtiikö ystävä hyppäämään tielle kilven kanssa? Hetkinen… se olisi siis plussa jokaisesta dexterity-pisteestä ja yksi D20..? Jaa että nopalla kolmonen? No kyllä se sapeli sitten löytää tien kalloon. Parempi onni ensi kerralla.



Tactical Adventuresin kehittämä Solasta: Crown of the Magister on puhdasta roolipelaamista. Roolipelaaminen ei tässä tapauksessa tarkoita pelkkää roolin omaksuntaa, vaan ihan numeropelailua: koko hahmonrakennus ja taistelu pohjautuu Dungeons & Dragonsin SRD 5.1 -sääntöihin. Tämä tarkoittaa, että pisteiden jakamista ja hahmon kokonaisuutta pitää ihan oikeasti miettiä – ja että lopullinen valta on aina nopilla. Noppien satunnaisuudella varminkin isku voi heilahtaa ohi ja epätoivoisin heitto päätyä riemuvoittoon.


Kickstarterilla rahoitusta hankkinut ja Steamin Early Accessiin saapunut Solasta vaikuttaa kuin vaikuttaakin lupaavalta tekeleeltä. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, sillä vuosien varrella on kohdattu yhtä sun toista joukkorahoitettua kuonaa. Vähän kyllä harmittaa, olin näet jo keksinyt hulvattomia Dungeons & Dragons -vitsejä, kuten “Solastan tekijät ovat tunkiolta & trokareita”. Säästetään niitä sitten seuraavaan roolipelisekamelskaan.

Solasta ei nojaa perinteisiin pelkästään mekaniikoissa. Kääpiöiden ja haltioiden täyttämä fantasiamaailma on puhdasta miekkaa ja magiaa. Ikiaikainen haltiaimperiumi on tuhoutunut ihmisten saavuttua maailmaan, ja nyt Badlandseiksi kutsuttuja raunioita asuttavat lähinnä örkit, möröt ja muut hirvitykset. Early access-version kampanjassa koottiin nelihenkinen seurue, joka lähetettiin tutkimaan hiljentynyttä etuvartiota. Testattu kampanja ei ole kuitenkaan ainoa, mikä pelissä tulee olemaan.



Testailu esitteli pelin eri osa-alueita hyvin, ja ainakin esivilkaisun perusteella kaikki vaikuttaa lupaavalta. Pelkästään hahmonrakennuksen parissa voi viettää pienen ikuisuuden: rodun ja ulkomuodon lisäksi hahmolle valitaan esimerkiksi taistelutyyli (kuten paladin, velho tai cleric), tausta (esimerkiksi akateemikko tai katurotta), hahmonluonne (ystävällinen, lainmukainen jne.) sekä karisman, ketteryyden ja älykkyyden kaltaiset ominaisuudet, ja hahmolle sopivat taidot. Jos haluaa väkertää kaukotaistelevan, kaaoottisneutraalin ylimyksen tai ikiaikaista uskontoa harjoittavan pappisoturin, Solasta antaa siihen mahdollisuuden. Eri kasvo- ja hiusmalleja on ainakin toistaiseksi rajatusti, mutta pinnan alta löytyy monipuolinen hahmonrakentelu.


Kun tiimi on kasassa, lähdetään seikkailemaan. Isometrisesti kuvatussa maailmassa liikutaan tosiaikaisesti, kunnes on aika rähinöidä: taisteleminen hoidetaan vuoropohjaisesti, perinteistä kynä & paperi-mallia mukaillen. Toiminta muistuttaa paljon esimerkiksi uusia XCOM-pelejä, joissa ympäristöön ja sen tarjoamiin suojiin täytyy kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin hahmojen kykyihin. Ympäristöjen kolmiulotteisuus on jatkuvasti esillä: korkeuserot antavat bonusta, ja seiniä pitkin liikkuvat hirviöt voivat iskeä myös erikoisempien kulmien takaa. Erilaiset kyvyt tulevat hienosti esille taistelun aikana: esimerkiksi kilvellä varustettu soturi voi puolustaa myös vierustoveriaan, velho taas pystyy taikomaan pehmeän alastulon tippuvalle kaverille.


Yhden illan testailun perusteella taistelut täytyy ottaa tosissaan. Jopa aloittelijatason viholliset antavat vastusta, eikä taitoja ja taikoja kannata käyttää miten huvittaa. Digitaalisesti roolipelatessa on tietenkin myös maaginen F5-pikatallennus, mikä pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Selkärankaiset toki ottavat vastaan kaiken mitä annetaan, vaikka kaunokielinen viettelijä epäonnistuisikin utelussa, tai näppäräsorminen varas laukaisisi jokaisen vastaantulevan ansan.



Puhdasta ylistystä ennakko ei kuitenkaan ole, sillä myös nipotettavaa löytyy. En viitsi kuluttaa palstatilaa early access-pelin teknisten virheiden listaamiseen, mutta käsikirjoituksen laatu nostaa esille suurempia ongelmia: kirkasotsaisten sankarien seikkailu mörököllien maailmassa muistuttaa nimenomaan sitä kliseisintä fantasiahömppää, mitä tarjotaan teini-ikäisille pojankoltiaisille. Rempseä asenne ei itsessään ole pahasta, mutta ainakin ennakon perusteella dialogi ja hahmot jäävät todella yksiulotteisiksi. Tuntuu hullulta, ettei Tulen ja jään laulun sekä Noiturin dominoimassa genressä ole kiinnitetty enempää huomiota moniulotteiseen tarinankerrontaan.


Hullumpaa olisi silti sivuuttaa Solasta noin vain. Solasta: Crown of the Magister vaikuttaa – erityisesti pikkubudjetin peliksi – hyvin hiotulta ja toimivalta kokonaisuudelta, jonka vahva roolipelitausta miellyttää varmasti monia. 20.10. early accessiin saapunut peli kannattaa ehdottomasti pitää mielessä, jos Dungeons & Dragons on lähellä sydäntä, mutta kasvokkain pelaaminen ei syystä tai toisesta onnistu.