Obsidian Entertainmentin The Outer Worlds (V2.fi-arvio) oli viime vuoden roolipelitapahtuma. Hiomattomista, mutta hyvin kirjoitetuista roolipeleistä tunnetun studion scifi-seikkailu oli täyttä Obsidiania: Loottaaminen oli ankeaa ja taistelu kankeaa, mutta hauskat vitsit sekä mielikuvituksekas maailma pitivät pelaajan otteessaan. Lähes vuosi emopelin ilmestymisestä saapui Peril on Gorgon, ensimmäinen kunnon lisäsisältö. Halcyonin aurinkokunnassa riittää yhä tutkittavaa.



Kaikki alkaa irtokädestä. Pelaajan johtamalle The Unreliable-alukselle on ilmestynyt äänitallennetta pitelevä irtokäsi. Tallenne (ja käsi) kuuluvat Lucky Montoyalle, The Unreliablen ex-kapteenin ystävälle. Irtokäsi summaa film noir-henkisen etsivätarinan: rikas perijätär on palkannut Montoyan selvittämään hylätyn Gorgon-asteroidin salaisuutta, mutta sattuneista syistä kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. Pelaajan pitäisi jatkaa Montoyan epäonnisia tutkimuksia.


Jäljet johtavat Wilhelmina Ambrosen jäljille. Ambrosen edesmennyt äiti toimi Gorgonilla Spacer’s Choice -yhtiön tutkimusjohtajana, kunnes kaikki meni vuosia sitten pieleen. Koko tutkimuskeskus evakuoitiin, mutta Ambrosen äiti jäi jälkeen. Pelaaja palkataan löytämään Ambrosen äidin päiväkirja, mutta isommat kysymykset nousevat pian pääosaan: mitä lähes autiolla Gorgonilla oikein tapahtui? Miksi tutkimuskeskus on rempallaan ja mitä siellä ylipäätään tutkittiin? Gorgonin salaisuudet ohjaavat pelaajaa pitkin Halcyonin aurinkokuntaa.



Luojalle siitä kiitos, että Peril on Gorgon on vahvasti juonivetoinen lisäsisältö. The Outer Worldsin suurin valtti oli pelin käsikirjoitus, joten on ilo huomata että Obsidian nojaa nimenomaan vahvuuksiinsa. Täydellistä kaikki ei tietenkään ole: mystinen ilmapiiri hälvenee nopeasti vahvan alun jälkeen, ja tilalle tulee aimo annos räiskintää. Vahva kässäri pysyy kyllä pääosassa, mutta Gorgonin mysteerit eivät ole niin mystisiä kuin ensi hetkeltä voisi arvailla. Pelaajalle selviää hyvin nopeasti mikä paikassa meni vikaan, mutta loppuaika selvitellään miten kaikki tapahtui. Eräästä tunnetusta scifistä lainattu juoni sisältää hienovaraisiakin huippuhetkiä, mutta muuten mennään huumori edellä. Satiirista huolimatta Peril on Gorgon on yksi The Outer Worldsin vakavimmista tarinoista: jokaisen vitsin takana on myös ripaus tragediaa.


Muilta osin Peril on Gorgon kulkee tuttuja latuja. Evakuoinnin jälkeen Gorgon on täyttynyt sekopäisistä maraudereista, joten mysteerien selvittely vaatii myös nopeaa pyssykättä. Räiskintää voisi karsia kovalla kädellä: toiminta ei ole ikinä ollut Obsidianin vahvuus, eikä Outer Worlds tee poikkeusta sääntöön. Kankeaa ammuskelua jaksaa noin varttitunnin, jonka jälkeen rosvoja kurittaa lähinnä pakosta. Pakkopullaa myös riittää, sillä kokonaisuudessaan Peril of Gorgoniin uppoaa kymmenisen tuntia.


Oma ongelmansa syntyy myös vuoden tauosta, mitä emopelin ja lisäsisällön välillä on ehtinyt kulua: Gorgon ei ole emopelistä erillinen tarina, vaan päätarinan ohella tapahtuva sivujuonne, jonka keskelle pelaaja heitetään. Vuosi on pitkä aika muistaa, miten peliä pitikään pelata. Mitä kaikkea kannatti kerätä ja mitä jättää jälkeen, mitä myydä pois ja mitä taitoja kasvattaa? Juuri kun hahmot sekä paikat tulevat tutuiksi, Gorgonin seikkailu onkin ohi. The Outer Worldsin erämaita ensi kertaa samoavat kokevat varmasti eheämmän kokonaisuuden.


Mutta onhan tätä kokonaisuutta silti helppoa suositella. Satiiri puree edelleen, ja mysteerin selvittely johdattaa jatkuvasti mielenkiintoisiin kohtauksiin. Tarina vain joutuu jatkuvasti paussille, sillä jokaisen kohtauksen välistä löytyy 85 uutta, luotia kaipaavaa ryöstelijää. Aina kun aseet malttavat pysyä koteloissaan, Peril on Gorgon tarjoaa lisää Outer Worldsia: hiomatonta, mutta silti niin hienoa roolipelailua.