Araknofobia on oikea juttu. Tietty prosentti ihmisistä – minä heihin mukaan luettuna – ei kestä edes katsella hämähäkkien tai sen kaltaisten hyönteisten kuvia, saati sitten elukoita livenä. Näin on syntynyt riemastuttava ”kill it with fire” -meemi. Huoneen nurkassa hengailee hämppi? Parempi polttaa koko talo maan tasalle, jotta hämis ei vahingossa pääse iholle.


Saman idean varaan on rakennettu myös Kill It With Fire -peli, jossa nimetön sankarimme on joutunut ikävään tilanteeseen. Hänen talossaan hengailee useita kymmeniä hämähäkkejä, joista pitäisi nyt päästä eroon.

Mutta tällä kertaa ”tapa se tulella” ei ole pelkkä liioiteltu meemi, vaan pelin henki.



Kussakin kentässä pelaaja heitetään hämähäkkien täyttämään asuntoon (tai autotalliin, tai kellariin) tarkoituksenaan etsiä alueen hämähäkit ja sitten pistää ne päiviltä toinen toistaan liioitelluimmin keinoin. Pelin alussa käytössä on vain kirjoitusalusta, johon kiinnitettyyn paperiin ilmestyvät myös tehtävien bonustavoitteet. Kirjoitusalustallakin voi hyvin läpsiä hämähäkkejä, mutta ei pelin nimi ole ”liiskaa se puunpalalla”.


Pitkin asuntoa on sijoiteltu lukittuja kaappeja ja ovia, joiden lukkoja koristaa alati kasvava numero. Kun on saanut listittyä kunkin lukon vaatiman määrän hämppejä, lukko aukeaa ja pelialue kasvaa. Usein lukkojen takana on myös uusia leluja, kuten vaikka sytkärin ja hiussuihkeen yhdistelmällä muodostettu liekinheitin (ÄLKÄÄ kokeilko tätä kotona, herran tähden), pistooli, haulikko tai pino heittotähtiä.

Hämpit eivät tietenkään tee tuhostaan helppoa, vaan ne piileskelevät milloin missäkin. Kiltisti hämähäkit pitävät pientä vikisevää ääntä, jonka avulla voi yrittää paikallistaa piilopaikkoja, mutta käytössä on myös hämähäkkitutka, jonka sädettä suuntaamalla homma onnistuu helpommin ja nopeammin. Kun hämis sitten on peloteltu pois piilostaan, tai on vahingossa poiminut käteensä esineen jonka takana hämis piileskelee, reppana pakenee kaikki kahdeksan jalkaa sätkien kohti lähintä turvapaikkaa.


Araknofobina ne ensimmäiset hetket Kill It With Firen parissa olivat miltei traumaattiset, sillä hämähäkit ovat yllättävän realistisen näköisiä, mikä laukaisi araknofobian kympillä. Odotinkin kauhulla, milloin ensimmäinen hämähäkki hyppäisi monitoria päin tai muuten kävisi kimppuuni, mutta pelko oli turha: Kill It With Firen hämpit ovat harmittomia. Ne eivät hyökkäile, vaan yrittävät vain paeta ja piiloutua armottomalta pelaajalta.

Niin, kukapa olisi arvannut, että armoton araknofobikin voisi tuntea sympatiaa hämähäkkejä kohtaan? Videopelit ovat todellakin taidetta.



En tiedä, kutsuisinko Kill It With Fireä edes varsinaisesti peliksi, koska se tuntuu enemmänkin softalelulta kuin peliltä. Hämähäkkien tuhoaminen ei ole millään tasolla haastavaa puuhaa, vaan se viihde irtoaa enemmänkin siitä, että onnistuu vahingossa polttamaan koko eteisensä tuhkaksi sitä yhtä hämppiä jahdatessaan, tai kun haulikon lasautus heittää kirjahyllyn sisällön pitkin huonetta – ja jättää hämähäkin armeliaasti henkiin.


Pientä pelillistä sisältöä on haettu tehtäväkohtaisista haasteista ja kätketyistä jutuista. Haasteita ja salaisuuksia ei toki paljasteta ennakkoon, joten jossain tehtävässä voi vaikka sen haulikkolaakin jälkeen saada kirjoitusalustalleen uuden yllätyksen: tuhoa 10 valokuvakehystä. Tai kenties sen kappaleiksi pamautetun kirjahyllyn takana olikin kätketty sivuhuone, joka sisältää uusia ja ihmeellisiä aseita!

Tavoitteiden täyttämisestä palkitaan valuutalla, jonka avulla voi sitten tehtävien välissä ostella hahmolleen ja varusteilleen parannuksia. Pelin alussa hahmomme heittää esineitä kuin ekaluokkalainen pesäpalloa, mutta pienellä boostailulla kaikki käteen tarttuva muuttuu salamannopeaksi täsmäaseeksi.


Nämä pienet sivumausteet ovat hyvin tervetulleita, sillä Kill It With Fire ei ole kovin pitkä kokemus. Jos araknofobia ei pysäytä pelikokemusta heti alkuunsa, pelin pääsee helposti läpi yhdessä iltapäivässä. Tämän jälkeen voi sitten palata jahtaamaan niitä haasteita, mutta itse en kyllä rehellisesti sanoen jaksanut.

Kehitystiimin kunniaksi on todettava, että pelin saavuttama valtaisa suosio ei ole mahdollistanut koko tiimin muuttoa Bahama-saarille, vaan jatkokehittelyn. Tiimi on julkaissut peliin jo muutaman päivityksen, sekä ilmaista uutta sisältöä. Jos sama meininki jatkuu tulevaisuudessakin, 13 euron hintainen peli muuttuu jatkuvasti kannattavammaksi hankinnaksi.

Mutta entä juuri nyt? Hankalampi kysymys. Kill It With Fire jaksaa kyllä viihdyttää ne muutamat tunnit, mutta lyhyestä kestosta huolimatta loppua kohti alkoi olla jo sellainen olo, kuin kaikki oleellinen olisi nähty pariinkin kertaan. 13 euroa ei toki ole suunnattoman suuri hintalappu, mutta se nostaa Kill It With Firen sinne ”oikeiden” indie-pelien joukkoon, missä samalla rahalla saa usein paljon täysipainoisempia ja pitempiaikaisiakin pelikokemuksia.


Toisaalta suuren osan maailmasta istuessa koronakaranteenissa jo viidettä kuukautta putkeen, ehkä 13 euron peli, jolla voi hämähäkkien ohella tappaa tylsyyttä päivän tai parin ajan, ei ole aivan huono ajatus?

Lyhyesti: Kill It With Fire on veikeä ja sympaattinen softalelu, joka tekee hämähäkkien jahtaamisesta koomisen viihdyttävää puuhaa. Hauskaa välipalaviihdettä, mutta turhan kovalla hintalapulla varustettuna.