Harva nimi kantaa tietokoneroolipelien maailmassa yhtä paljon arvoa ja painolastia kuin Baldur’s Gate. Alkujaan Biowaren kehittämä peli mullisti tietokoneroolipelaamisen maailman kertaiskusta ja nauttii edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin, laajaa arvostusta ja suosiota yhdessä jatko-osansa kanssa.


Tämä kaikki mielessä ei varmasti ole ollut hirveän helppo nakki lähteä kehittämään 20 vuoden tauon jälkeen sitä sarjan kolmatta osaa. Ei mitään sivupeliä, ei mitään ”Baldur’s Gate Presents” -juttuja, vaan kylmästi Baldur’s Gate III:a.

Odotukset ovat korkealla, varsinkin kun peliä on kehittämässä erinomaisista Divinity: Original Sin -peleistään tunnettu Larian. Nyt ensimmäinen julkinen versio on ulkona, joten miltä projekti näyttää?



Baldur’s Gate III:n ensimmäinen julkinen versio julkaistiin Early Access -kehitykseen lokakuun alussa. Peli ei siis vielä ole suinkaan valmis, vaan sisältää vasta murto-osan tarinasta ja on muutenkin kaikin puolin vielä täysin vaiheessa. Oma testailuni oli hyvin hankalaa, koska peli kaatui suunnilleen joka toisessa välianimaatiossa ja välillä ihan muuten vaan noin 10 minuutin välein. Tätähän se kehitysversioiden pelaaminen toki on, mutta kannattaa pitää realiteetit mielessään, ennen kuin sijoittaa projektiin 60 euroa ja sitten huutaa Steamin foorumeilla, kun ei saanutkaan valmista peliä.


Jos kuvittelemme mielessämme spektrin, jonka yhdessä päässä on ”Baldur’s Gate” ja toisessa päässä ”Divinity: Original Sin”, Baldur’s Gate III sijoittuu selvästi spektrin Divinity-päähän, sillä se tuntuu välittömästi uudelta Larianin peliltä. Hahmoa luodessaan saa valita hahmolleen tarinan, joka sitten oletettavasti pyörii sen suuremman, kaikille yhteisen tarinan rinnalla, kuten Divinity-peleissäkin. Sanon ”oletettavasti”, koska nykyinen versio ei vielä sisällä taustatarinoista ainuttakaan.

Tarinaa on silti tarjolla mukavasti, sillä Early Access -versiosta irtoaa helposti toista kymmentä tuntia pelattavaa, vaikka ei edes yrittäisi hirveän innokkaasti etsiä sivutekemistä. Kaikki saa alkunsa, kun sankarimme herää lonkeronaamaisten Mind Flayereiden lonkeronaamaisen lentoaluksen sisuksista. Pelaaja saa katsella, miten kaapuun verhoutunut mini-Cthulhu ujuttaa jälleen lonkeroilla varustetun toukan viereiseen häkkiin lukitun vangin silmän taakse, ja sitten on pelaajan oma vuoro. Toukan tulos? Syödä uhrinsa aivot ja muuttaa tämäkin Mind Flayeriksi.


Erinäisten käänteiden ja pienen Helvettiin suoritetun vierailun jälkeen lentoalus tekee liekehtivän pakkolaskun jonnekin Faerûnin sivukylille. Helvetin legioonat kannoillaan eloonjääneet hoipertelevat etsimään parantajaa, joka voisi poistaa parasiitin heidän aivoistaan, ennen kuin on lonkeroiden aika.

Mukaan liittyy jos jonkinlaista omilla persoonallisuuksillaan ja tarinoillaan varustettuja kätyreitä, jotka myös antavat persoonallisuuksiensa tuntua. Pelasin itse demoniverta suonissaan kantavalla tieflingillä, ja ensimmäinen vastaan tullut apuri oli avoimen rasistisesti tieflingeihin suhtautuva githyanki.


Larianin pelien perustyyliin keskusteluissa nähdään hahmon rotuun, taustaan ja hahmoluokkaan liittyviä erikoisvalintoja. Niiden normaalien ”no mikäs tässä rasseillessa” ja ” koitas nyt, hyvä githyanki, vähän käyttäytyä” -henkisten reaktioiden ohella tieflingini pystyi esimerkiksi toteamaan, että githyankin näkemykset huomioiden tämän ja tieflingin yhteiselosta tuskin tulisi kovin suopeaa.

Kun sankariporukka taas muinaisessa hautaholvissa kohtasi kahleilla pöytään kiinnitetyn kirjan, warlockini pystyi hyödyntämään mystisiä kykyjään ja analysoimaan kirjaa maagisesti, ennen kuin joku epähuomiossa esimerkiksi vapauttaisi muinaisen jumalan haamun.

Baldur’s Gate III tuntuukin jo nyt oikealta roolipeliltä, koska se sallii pelaajan uppoutua hahmonsa rooliin ja tehdä sitten tämän persoonallisuudelle uskollisia valintoja.



Baldur’s Gate III tuntuu Larianin peliltä myös taisteluiden osalta, sillä ne seuraavat samaa kaavaa, mutta nyt Dungeons & Dragonsin sääntöjä noudattaen. Jokaisen taistelun alussa heitetään noppaa ja arvotaan, missä järjestyksessä taistelijat toimivat. Sitten kaikilla on yksi toiminto, yksi aputoiminto ja rajallinen liikkumakapasiteetti, joiden varassa vuorojaan voi suorittaa.


En ole itse Dungeons & Dragonsin viidettä laitosta pelannut, joten en osaa lonkalta kommentoida, miten uskollisesti pöytäroolipelin mekaniikkoja toistetaan, mutta ne toimivat ihan hauskasti ainakin videopelissä. On mukavaa, että loitsijoilla on rajattomasti käytettäviä perusloitsuja, mikä pitää huolen siitä, että ei ikinä ajaudu tilanteeseen, jossa velhon ainoa taistelumahdollisuus on tökkiä lohikäärmettä tikarillaan. Samalla ne kovemmat loitsut käyttävät eräänlaisia loitsupisteitä, jotka palautuvat vain kun ottaa alle kunnon yöunet. Niinpä velhot eivät toisaalta myöskään heittele tulipalloja loputtomiin.


Muuten kaikki on kovin kotoista. Taistelukentillä on usein dramaattisesti korkeuseroja, sekä hyödynnettäviä leluja. Pitkin saarta ripotellut öljytynnyrit palavat ja räjähtävät kivasti, ja jos vesilätäkössä seisovien vihollisten keskelle heittää salaman, kaikki käristyvät kerralla. Dungeons & Dragons -lainausten ansiosta taistelu tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin Larianin omissa peleissä. Koska kaikki on vielä täysin vaiheessa ja myös pelin ydinmekaniikat tulevat todennäköisesti elämään seuraavan vuoden aikana, en halua lähteä edes arvuuttelemaan, miten hyvin kaikki tulee lopulta toimimaan ja vertautumaan esimerkiksi Divinity: Original Sineihin. Mutta jo nyt taistelu ainakin toimii riittävän hyvin. Se on sujuvaa, näyttävää ja hauskaa.


Tästä huolimatta en ehkä vielä ostaisi Baldur’s Gate III:a. Osittain sen takia, että peli on vielä teknisesti aika raakile. Pelaaminen ei ole hirveän hauskaa, jos saa 10 minuutin välein katsella työpöytäänsä ja toivoa, että edellinen tallennus ei ole turhan kaukana kaatumispaikasta. Mutta merkittävämpi syy on, että Baldur’s Gate III ei ole tarinaltaan ja sisällöltään vielä lähelläkään valmista.

En tule itse pelaamaan kehitysversiota hirveän paljon seuraavan vuoden aikana, koska jokainen on varmasti törmännyt siihen Early Access -burnoutiin, joka syntyy, kun tahkoaa keskeneräistä peliä turhan paljon. Kun lopullinen peli kaiken tarinansa ja sisältönsä myötä sitten ilmestyy, suuri osa siitä on jo tuttua ja vanhan toistoa.


Kuten kehittäjät itsekin kaikkia Steamissa varoittelevat ja muistuttavat: osta Baldur’s Gate III nyt jos, ja vain jos, haluat aktiivisesti osallistua sen kehitykseen ja antaa tiimillle palautetta seuraavan vuoden aikana. Jos taas vain haluat pelata hyvää roolipelitarinaa, kannattaa odottaa sen valmistumista.