Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, kuumuus saa ilman väreilemään. Se sopii hyvin maailmanlopun maisemiin. En tiedä kuka olen tai mistä tulen, mutta tiedän, että tallissa on farmari-Lada ja minun on tarkoitus ajaa sillä mahdollisimman pitkälle. Se riittää. Pakkaan auton täyteen välttämättömiä tarvikkeita, etsin nurkista muutaman litran bensiiniä ja käynnistän moottorin.


Tunnustan, että olen ollut uusien pelien suhteen pahemman kerran jumissa. Keskimääräinen AAA-julkaisu vaatii nykyisin niin hirveän panostuksen, että olen kokenut todellista riittämättömyyttä sen edessä. En tiedä, mistä kaiken tämän kiireen keskellä ottaisin kymmeniä tunteja pelatakseni jotain, josta pitäisi sitten vielä muistaa arvostelussa mainita kaikki mahdollinen. Olen siis lähinnä paneutunut retropeleihin, koska niiden yksinkertaisuus tuntuu hallittavalta.

The Long Drive iski takavasemmalta. Kaveri kertoi irkissä bonganneensa sen Twitch-striimistä ja ihastuneensa, selailin hetken ruutukuvia ja kotisivuja ja ihastuin itsekin. Vähän kuin Jalopy, mutta vielä enemmän matkustamisen tunnetta? Vähän kuin My Summer Car, mutta painopiste ei ole yhtä rankasti masokismissa? Early Access -hinta alle kympin? Koko peli vie 500 megatavua tilaa? Myyty!



Tiivistetysti voisi sanoa, että kyseessä on autopeli proseduraalisesti luodussa avoimessa maailmassa. Pelimaailman generoinnin siemenarvo määrittää monenlaisia asioita, kuten sen, minkä auton pelaaja löytää kotitallistaan. Yhteistä kaikille vaihtoehdoille on se, että ne ovat kotoisin itäblokin maista: tarjolla on Daciaa, Ladaa, (kommunismin ajan) Skodaa ja Trabantia. Vanhana itäautoilijana sorruin sen verran helpottamaan omaa tehtävääni, että aloitin uusiksi, kunnes tallista löytyi Lada-farkku. Valikoimaa selittänee, että pelin tekijätiimi on kotoisin Unkarista.


Tavoitteena on siis kulkea mahdollisimman pitkälle. Tätä ei ole pakko tehdä sillä ajoneuvolla, jolla pelin aloittaa, sillä matkan varrelta voi löytää uusia autoja ja vaikkapa mopon – ja sivumennen sanoen kaikenlaista muutakin enemmän tai vähemmän hyödyllistä.

Kulkeakseen Lada tarvitsee kolmea asiaa: bensiiniä, moottoriöljyä ja jäähdytysnestettä. Maailmasta löytyy näitä kolmea ja lisäksi muutakin, kuten alkoholia. Peli ei ota kantaa siihen, mitä pelaaja nesteillä tekee: kaikkea voi kaataa kaikkiin tankkeihin tai vaikka juoda. Autotekniikasta ymmärtävät tietävät, että pieni öljy- tai vähän suurempikin alkoholimäärä tankissa voi vielä toimia, mutta moottori käy huonommin. Biologiasta taas tiedämme mitä seuraa bensiinin tai öljyn juomisesta.


Muutenkin pelin ilo syntyy siitä, että pelaaja ei oikeastaan tiedä, mitä yllätyksiä on tulossa. Muutaman tunnin matkoillani löysin omituisia rakennelmia, törmäsin jättimäisiin jäniksiin (vaarallisia!), ajoin autoni katon kautta ympäri ja keräilin osia maantieltä, maalasin ruosteita piiloon spraypulloilla, tuijotin pelokkaana polttoainevaloa... ja olin aidosti riemuissani löytäessäni hylätyn autokorjaamon. Öljyä! Bensaa! Paremmat renkaat!



Peli on edelleen Early Accessissa, eikä syyttä: vaikka se on pelikelpoinen, esineiden häviämiset, tasoklippaukset ja muut bugit ovat edelleen arkipäivää. Ohjaaminen sujuu vain näppäimistöllä ja hiirellä. Lisäksi pelin vuorokausisyklin vuoksi suuren osan ajasta on niin pimeää, että yhtään minkään tekeminen on miltei mahdotonta. Koska ainakin toistaiseksi yöllä on vaikea kuolla (sisätiloissa), pidin itse sitten vain taukoa ja annoin pelin pyöriä taustalla.


Vioista huolimatta sulin välittömästi pelin jotenkin hellyttävälle näkemykselle maailmanlopusta: vihdoinkin sain vahvistuksen sille teorialleni, että ainoat jäljelle jäävät autot ovat Ladoja ja niiden sukulaisia. Lisäksi arvostan suuresti sitä linjanvetoa, että vaikkapa polttoaineen kulutusta ei ole liioiteltu: muutamalla litralla pieni auto kulkee varsin pitkälle. Negasarakkeeseen päätyvät keskeneräisyyden lisäksi oikeastaan vain radion hassunhauskat spiikit, joita ei ole onneksi pakko kuunnella.


Kehittäjien blogissa on ollut viime kuukaudet aika hiljaista, mutta toivotaan, että pelin saama uusi huomio antaa virtaa kehittää elämystä eteenpäin. Potentiaalia riittää, ja tällaisenaankin The Long Drive on helposti kympin edestä viihdettä.