Aivan toukokuun lopussa Switchille ilmestyi roppakaupalla aiemmin muille laitteille julkaistua pelattavaa - kaikki kolme “collection” -lisänimellä ja lisäsisällöillä varustettuna. Testasimme reilun muutaman tunnin pelisessioilla, miten XCOM 2, Borderlandsit ja Bioshockit soveltuvat pihakeinussa tai parvekkeella pelattaviksi. Ainakin sisältöä riittää koko kesäksi.

Kaikkia artikkelin pelejä koskee muutama asia:

1) Monet tekstit ovat kovin pieniä Switchin näytöllä. Konsolin zoomaustoiminto auttaa tarpeen tullen, mutta toki se hankaloittaa pelielämystä. En ole kovin moneen peliin törmännyt, jota Switch-versioidessa tämäkin seikka olisi otettu huomioon - miksei se [KYLLÄ] [EI] -ruutu voi olla Switchillä saman tien puolen ruudun kokoinen, eikä tulitikkuaskin puolikas ruudun keskellä?

2) Vähän edelliseenkin liittyen, pakko se on myöntää, ettei tällaisissa PC:ltä ja “isoilta konsoleilta” tulleissa peleissä Switch (varsinkaan Lite) ole se paras alusta pelaamiseen. Kontrollit ja ruudun koko asettavat rajoituksensa vaikka homma teknisesti muuten toimisikin.

Toki nämä molemmat kohdat pitää käytännön syistä jättää huomioimatta, mikäli Switch sattuu olemaan talon ainoa pelikonsoli. Varsinkin jos kyseisiä pelejä ei ole aiemmin kokenut. Switchin puolella vastapainona on tietenkin myös helppo kuljetettavuus ja ainakin hetkellinen riippumattomuus sähkötöpseleistä. Ei kannata stressata liikaa. Rennosti, kato. Kesä. Mökki.



Sisältää pelit:
Bioshock Remastered
Arvosteltu (ei Remastered): v2.fi/arvostelut/pelit/51/Bioshock/ (5 / 5)
Bioshock 2 Remastered
Arvosteltu (ei Remastered): v2.fi/arvostelut/pelit/452/BioShock-2/ (4 / 5)
Bioshock Infinite: The Complete Edition
Arvosteltu: v2.fi/arvostelut/pelit/1164/Bioshock-Infinite/ (5 / 5)

Aloitin Switch-testauksen hieman takaperoisesti Infinitestä, sillä siitä minulla on henkilökohtaisesti parhaat muistot. Aika nopeasti se nappasikin taas mukaansa, eikä vähiten siitä syystä, että visuaalit ovat myös pikkuruudulla erinomaiset (lukittuna 30 FPS:ään). Infiniten tarinassa on heikot kohtansa, varsinkin nykyiseen maailmantilanteeseen peilaten. Toisaalta se herättelee myös tunteita, olivatpa ne sitten otsanläpsyttelyä, turhautumista tai kiinnostunutta syvemmän merkityksen miettimistä. Pelillisesti Infinite ei tunnu seitsemän vuotta vanhalta peliltä, vaikka monia asioita on tehty paremminkin sittemmin. Vaikka tätä artikkelia varten lopetin pelaamisen noin neljän tunnin kohdilla, Infiniteä tulen jatkamaan vielä eteenpäinkin.


Luulin, että ensimmäisestä Bioshockista minulla on vähiten mielikuvia, onhan sen julkaisustakin kohta 13 vuotta. Nopeasti kuitenkin selvisi, että muistilokerot olivat tallessa, kun taas olin unohtanut täysin sen, etten ollut aikanaan pelannut toista Bioshockia lainkaan. Se veikin mukanaan Kakkososa on pelillisesti sujuvampi, vaikka ensimmäisessä on klassikkohetkensä ja aikanaan se sai aivan ansaitusti ylistystä. Switchin ruudulla molemmat pelit näyttävät hyviltä, tosin tummien sävyjensä vuoksi kovin kirkas auringonpaiste ei ole optimaalinen ympäristö. Kontrollien osalta isompaa turhautumista ei päässyt tapahtumaan, ainakaan pelien alkutunteina. Hieman ehkä huolettavat vaikeammat vastukset...

Tiedän myös pelaajia, jotka ehdottomasti ottaisivat vain ensimmäisen ja toisen pelin (+ Minerva’s Den DLC:n) ja jättäisivät Infiniten oman onnensa nojaan. Kokoelma sallii molemmat lähestymistavat ja rahalle saa Switch-pelaajana vastinetta, vaikka jättäisi yhden pelin kokonaan pelaamattakin (katso PS.). Jos haluat muistella Bioshock-trilogiaa laiturin nokassa tai makuupussissa telttaretkellä, on Switch-kokoelma ihan pätevä vaihtoehto. Jos taas Switch on ykköskonsolisi, ikää on ikärajan ylittävä määrä, Bioshockit ovat kokematta ja edessä on kuuden tunnin junareissu, on kokoelma ehdoton hankinta. Kunhan vain muistikortilla on tarpeeksi tilaa.


PS. Tätä arvostelun osiota alkukesästä kirjoitettaessa BioShock The Collection on tarjolla PlayStation Storen alennusmyynnissä hintaan 9,95 eur ja moisia alennusmyyntejä on aika ajoin, mikä entisestään vähentää syytä hankkia sitä juuri Switchille. Teltta. Laituri. Riippumatto. Junamatka. 50 euron arvosta viihdettä? Ehkä.



Sisältää pelit:
XCOM 2
Arvioitu: v2.fi/arvostelut/pelit/1823/XCOM-2/ (4.5 / 5)
XCOM 2: War of the Chosen DLC
+ 4 pienempää DLC-pakettia

XCOM 2 ja sen lisäosa olivat minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka XCOM: Enemy Unknownia tulikin aikoinaan jonkin verran pelattua. Molemmat olivat kuitenkin ihan mainiota viihdykettä parvekevilvoitteluun ennen nukkumaan menoa, kun polttava kesäkuun aurinko alkoi painua puurajan taakse.

Vaikka tämän artikkelin alussa valitinkin, että paras ohjustin näille peleille ei ole välttämättä Switch Joyconeineen, XCOMissa ero on vähäisempi kuin vauhdikkaammissa räiskeissä, sen verran hyvin toiminnot on Nintendon pikkulaitteelle soviteltu. Eikö kosketusnäyttöä olisi tosin voinut mitenkään hyödyntää? Se on (niin kuin myös alussa valitin) tekstiruutujen koon säilyttämisen ohella vähän laiskaa porttaamista, kun peliä ei mitenkään muokata alustalleen sopivammaksi.


Pelityypiltään tällainen strategiointi on myös oikein sopiva kannettavalle laitteelle - tämähän on huomattu monissa mobiilipeleissäkin, joissa isojen koneiden vauhdikas räiskintä on vaihtanut genreä taskuun loikatessaan. Switch-muunnoksessa ei ole onnistuttu aivan niin hyvin kuin Bioshockin tai Borderlandsin kanssa, vaan teknistä ongelmaa ja yksityiskohtien karsimista on siellä täällä havaittavissa. Ei kovin usein itseäni häiritsevästi, mutta välillä jumittelu sattui pahassa kohdassa. Enimmäkseen peli näyttää kyllä oikein komealta Switchin pikkuruudullakin.

Nokankoputuksista huolimatta XCOM 2 -kokoelmaa ei voi kuin suositella strategioinnista pitäville Switch-pelaajille, joiden muistikortilta löytyy reilusti tilaa ja kesäpäivistä reilusti vapaa-aikaa. Toistelen itseäni, mutta toivon ehtiväni palaamaan vielä tämänkin kaksikon pariin pidemmäksi aikaa kuin helleviikon muutamaksi illaksi.



Sisältää pelit:
Borderlands GotY Edition
Arvioitu: v2.fi/arvostelut/pelit/2717/Borderlands-Game-of-the-Year/ (4 / 5)
Borderlands 2
Arvioitu: v2.fi/arvostelut/pelit/1012/Borderlands-2/ (4,5 / 5)
Borderlands: The Pre-Sequel
Arvioitu: v2.fi/arvostelut/pelit/1580/Borderlands-The-Pre-Sequel/ (3 / 5)
+ lisäsisältöjä kaikkiin kolmeen

Tästä kolmikosta vain The Pre-Sequel oli minulle uusi tuttavuus ja Matiaksen arvion perusteella (linkki yllä) se ei huikea menetys aikoinaan ollut. Ensimmäistä ja toista peliä tuli räiskittyä sen verran, että oleellisimmat asiat niistä olivat vielä muistissa näin 8-11 vuoden jälkeenkin. Toki uudemmissa versioissa on tehty pieniä muutoksia ja lisäyksiä, mutta sellaiset yksityiskohdat ovat jo aivoissani mössööntyneet - pelien hienot ja hauskat hetket sekä juonen peruspiirteet ovat niitä parhaita muistoja.


Vietettyäni nyt pari iltaa jokaisen osan parissa Switch kourissa ja muisteltuani ensimmäisiä pelikertojani, lopputulema on sama minkä V2.fi-arvioiden tähdetkin kertovat: Borderlands 2 on edelleen näistä hauskinta menoa. Mikäli sarja on jäänyt kokonaan pelaamatta, kannattaa GotY-versio-ykkösestä silti aloittaa ja jos kahden osan jälkeen vielä kiinnostaa, niin Pre-Sequelia voi ainakin aloitella sekä maistella miltä maistuu. Ehkä osien välissä kannattaa pitää kuitenkin tauot ja pelata jotain aivan muuta, sen verran samantyylistä loottailua ja räiskintää painottava tekeminen kuitenkin kaikissa on (mukaanlukien Borderlands 3). Välillä pelien huumorikin alkaa herättelemään otsanläpsyttelyhaluja.

Switch-käännökset Borderlands-kolmikosta on tehty teknisesti pätevästi ja Nintendon pikkukonsoli jaksaa pyörittää niitä tasaisella taajuudella (30 FPS). Co-oppia (jossa on ollut ilmeisesti takkuamista) tai verkkotiloja en lähtenyt testailemaan, mutta kun mukaan laskee vielä kylkeen pultatut DLC:t, tässäkin on massiivinen määrä pelattavaa Switch-räimettä kaipaaville. Taas kyse on siitä, onko Switch ainoa konsoli, onko pelejä ennen pelannut ja kuinka paljon arvottaa mukana kuljetettavuutta vs.kätevämpiä kontrolleja. Kuten Bioshockit, muille alustoille pelit on saatavilla usein huomattavasti halvemmalla.