Pitkään pelkän toimistokoneen leimaa kantaneet IBM PC -yhteensopivat ovat alkaneet hiljalleen ilmestyä myös koteihin ja sitä myöden pelintekijöidenkin kiinnostus on herännyt. Siinä, missä alkuperäinen IBM PC oli hyötykäyttöön suunnattu vihermustanäyttöineen ja surullisenkuuluisine äänineen, ovat nykyiset PC-kloonit jo täysin eri laitteita. Etenkin Amerikan markkinoilla tehokkaat PC:t alkavat olla jo arkipäivää pelikäytössä, kun meillä Euroopassa pelataan vielä pääosin Commodoren koneilla. Joko on koittanut se aika, että tosipelaajan kannattaa ruveta harkitsemaan PC:tä?

Eräs PC:n valtteja muihin 16-bittisiin koneisiin verrattuna on sen nopeus. Jo tavallinen 286-prosessori riittää mukavasti nykypeleihin, mutta todelliseen elementtiinsä PC pääsee, kun se varustetaan tehokkaalla 386-prosessorilla. 25 megahertsin taajuudella jylläävä 386 mahdollistaa etenkin 3D-grafiikassa sellaisen laskennan, että kotitietokoneilla ei enää pysytä perässä. Esimakua tulevasta saatiin jo Flight Simulator 3:ssa. Simulaattorifanien mieltä lämmittää lisäksi se, että PC:n joystick on analoginen eli se mahdollistaa tarkan ohjauksen vaikkapa juuri lentosimulaattoreissa. Tällä hetkellä 386-koneiden hinta on vielä viidentoistatuhannen markan paremmalla puolen, joten ihan joka kodin budjetille ne eivät sovi. Hinnat ovat kuitenkin olleet laskussa jatkuvasti ja esim. 286-pohjaiset kloonikoneet umpilevyllä varustettuna eivät enää maksa sen enempää kuin loppuunsa varusteltu Amiga. Maailmalla huhutaan jo Intelin seuraavasta 486-prosessorista, joka tuo PC-yhteensopiviin entistä enemmän potkua.



Toinen suuri etu on laajennettavuus: koneen avaamalla paljastuu korttipaikkoja, joilla konettaan voi kohentaa monin tavoin. Esimerkiksi grafiikkakortti on PC-yhteensopivissa vaihdettavissa ja siten peruskoneensa vaatimattomat grafiikkaominaisuudet voi päivittää huipputasolle. Pitkään PC-pelien riesana ollut nelivärinen CGA-grafiikka (Color Graphics Adapter) alkaa jäädä kohta historiaan ja uudet pelit tukevatkin jo vähintään EGA-kortteja (Enhanced Graphics Adapter). EGA pystyy näyttämään kerralla 16 väriä. Tarkkaan mustavalkokuvaan kykenevät Hercules-kortit pystyvät ajamaan CGA-pelejä rajallisesti SIMCGA-emulaattorin avulla, mutta muuten Herculesta ei voi pelaamiseen suositella. Vielä EGA:takin parempaa grafiikkaa saadaan aikaan VGA-korteilla (Video Graphics Array), joista saadaan näytölle peräti 256 eri värisävyä 320x200 pikselin tarkkuudella. Uusimmat pelit tukevat jo VGA-tilaa ja värinäytöllä varustetun teho-PC:n omistaja saakin nauttia silmäähivelevistä grafiikoista..

PC:n piippaukset ovat olleet pitkään naurunaihe etenkin Amiga-käyttäjien keskuudessa, mutta laajennettavuus tulee tässäkin apuun. AdLib-äänikortilla varustettu PC kelpaa peleihin jo mainiosti ja ammattilaistason musiikkiominaisuuksia kaipaava voi ostaa koneeseensa Rolandin MT-32-laajennuksen, jonka massiivisia sointuja on kuultu mm. Sierran seikkailupeleissä. Kolmas suosittu äänikortti on Creative Labsin valmistama CM/S eli Game Blaster, joka pystyy soittamaan samanaikaisesti jopa kahtatoista eri ääntä. CM/S:n kanssa yhteensopiva Sound Blaster lupaa digitoitua ääntä Amigan tapaan, joten kukkaronnyörejä löysäämällä PC:stään saa ulos jo vähintään kotitietokoneiden tasoista musiikkia.

Millaiselle pelaajalle PC sitten sopii? Tehokkaan koneen ja äänikortin hinta on vielä sen verran suolainen, että pelkkään pelaamiseen konetta monikaan ei vielä voi hankkia. Monessa kodissa on jo kuitenkin työkäyttöön hankittu PC ja sitä äänikortilla sekä joystickillä höystämällä työjuhta taipuu pelaamiseenkin: hintaa miettiessä kannattaakin ottaa huomioon se, että yhdellä ja samalla laitteella voi hoitaa kaiken ilman erillistä pelikonetta. Umpilevy on PC:ssä usein vakiovaruste, siinä missä se kotitietokoneisiin tarvii ostaa erikseen. Pelien lataaminen sujuukin umpilevyltä varsin vikkelästi levykkeisiin verrattuna. Tarjonta on koko ajan kohentumaan päin ja parhaiten laitteen numeronmurskauskykyä hyödynnetään vakavammissa peleissä kuten simulaattoreissa ja strategiapeleissä. Myös graafisten seikkailupelien saralla pelattavaa riittää kiitos Sierran King's Questien, Police Questien ja hupaisien Leisure Suit Larryjen. Toimintaa ja hyppelypelejä on toistaiseksi varsin vähän ja niinpä nuoremmille pelaajille soveltuukin luultavasti paremmin vaikkapa pelikonsoli tai Commodore.