V2.fi pääsi kyytiin pelaamaan Bungien entisen taiteellisen johtajan Marcus Lehdon nykyisen V1 Interactive -studion luomusta Disintegrationia. Peliä pystyi testaamaan tammikuun lopussa kahdessa osassa. Ensimmäisenä vuorossa oli muutaman päivän kestävä suljettu betatesti, jonka jälkeen pelikentille pääsivät muutaman päivän ajaksi kaikki halukkaat avoimen betatestin auettua. Kävin kokeilemassa peliä sekä PlayStation 4:lla että PC:llä, joten ennakko on tehty kummankin pelikokemuksen pohjalta.



Disintegrationin lopullinen versio koostuu yksin- ja moninpeleistä. Teknisessä betatestissä kokeilemaan pääsi kahta verkkopelitilaa kahdella eri kartalla. Ensimmäisessä pelitilassa viiden hengen joukkueet ottelivat toisiaan vastaan pomminkuljetustehtävässä, jossa joukkueiden tuli vuorotellen kuljettaa core-ytimiä kohti tukikohtaa. Voittajaksi kruunautui se tiimi, joka sai siirrettyä useampia ytimiä alueelle. Kuljetustehtävässä pelialueena toimi kaupunki, jossa taistelua harjoitettiin kapeilla kujilla korkeiden rakennusten ympäröimänä. Toisessa pelitilassa taas vallattiin kolmea pistettä, jossa mestariksi valikoitui eniten alueita vallannut tiimi. ABC-pisteet sijoittuivat isolle kaatopaikka-alueelle, joka yhdisteli avoimempia taistelualueita, mutta myös korkeita roskakasoja läpäiseviä tunneleita.


Itse pelaaminen tapahtuu lentämällä raskaasti aseistettua gravcycle-alusta ja ohjastamalla samalla maassa kulkevaa pientä taistelujoukkoa. Disintegration onkin näppärä yhdistelmä hieman perinteisempää strategiapeliä ja scifi-räiskintää. Moninpelissä taistelujoukon pystyi valitsemaan seitsemästä eri vaihtoehdosta. Jokainen tiimi on kuitenkin varustettu erilaisilla aseilla ja kyvyillä, joten parhaimman viiden hengen joukkueen saa kasattua valitsemalla mukaan eri sotajoukkoja. Omaksi suosikkitaistelijakseni nousi King’s Guard, joka on varustettu jousipyssymäisellä aseella sekä tiimiläisiä parantavalla Nano Emitter -ensiapukuplalla. Kyvyt eivät kuitenkaan jää pelkästään päähahmon taitoihin, vaan jokaisella maajoukolla on myös omat ominaisuutensa. Hyökkäys- ja puolustustaitoja riittää laidasta laitaan, mutta betatestin aikana oli mahdotonta opetella käyttämään kaikkia, joten omat testit tuli tehtyä lähinnä muutamaa joukkuetta käyttämällä.



Disintegrationin ensivaikutelma oli yllättävän positiivinen. Usein tekniikkatestit eivät välttämättä ole kovin monimuotoisia ja joskus ne saattavat olla hyvin kaukana lopullisesta teoksesta. Myös tässä tapauksessa tekijät kertoivat etukäteen, että kyseessä on betavaihe ja lopullinen peli voi olla erilainen. Moninpelitilat antoivat kuitenkin ihan mukavan vaikutelman tulevasta, sillä ne tarjosivat mukavaa räiskintää yhdessä ystävien kanssa.


Parhaimmillaan ottelut olivat todellakin silloin, kun joukkueeseen sai mukaan mahdollisimman monta ystävää. Otteluissa kommunikaation puute voi aiheuttaa lähes varman häviön, kun taas yhdessä toimiva joukkue ratsastaa voittoon helposti. Testin aikana tuli huomattua, että mikäli vastajoukkue kärsi tappiota heti alussa, lähtivät pelaajat lätkimään koko pelistä. Otteluhaku tarvitseekin jatkoa ajatellen parannusta, sillä vajaisiin tiimeihin ei tullut kesken matsin uusia pelaajia. Ottelut eivät myöskään keskeytyneet, vaikka vastapuolella ei olisi ollut yhtään taistelijaa. Mikäli mukaan tulee kilpailullisempi ranked-pelitila, olisi ehdottoman tärkeää antaa kesken matsin poistuville pelaajille jonkinlainen sanktio. Testin aikana vajailla joukkueilla pelaamista tapahtui liian usein, mutta onneksi pääsin nauttimaan muutamasta tiukastakin ottelusta täysillä joukkueilla.


Mieltäni jäi myös painamaan omien joukkojen ohjausmekanismi. Varsinkin PlayStation 4:lla ohjainta käyttäessä huomasin, että maajoukkueen kyvyt jäivät usein käyttämättä. Pelitilat ovat melko nopeatempoisia ja suurin osa ajasta menee lentoaluksen ohjastamiseen sekä ampumiseen. Ohjaimella komentojen tekeminen tuntui hankalalta, sillä namiskojen määrä on rajattu, vaikka pelissä tarvittavia komentoja on paljon. PC:llä maajoukkojen käyttö tuntui paljon helpommalta, sillä eri käskyjä pystyi antamaan usean eri näppäimen avustuksella. PlayStation 4:lla pelaaminen kuitenkin helpottui, kun oli ensiksi käynyt PC:llä opettelemassa pelin perusmekaniikat kuntoon. Uskon, että ohjaimella pelaamiseenkin tottuu, mutta kieltämättä laitteella kuin laitteella joukkojen käskyttäminen vaatii totuttelua, jotta komennot uppoavat selkärankaan ja tulevat tiukassa tilanteessa kuin apteekin hyllyltä.


Disintegrationin betassa esitellyt moninpelimuodot eivät ole uusi keksintö pelirintamalla, mutta silti studio on onnistunut keksimään jotain tuoretta esimerkiksi aluevaltaukseen keskittyvään pelitilaan. Tuntui mukavalta lennellä gravcycle-aluksella alueita vallaten, kun on koko syksyn ja talven vallannut alueita jalkasotilailla Call of Dutyssa.

Disintegration saapuu vuoden 2020 aikana PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle.