Tamperelainen indiestudio Helmi Games julkaisi äskettäin ensimmäisen pelinsä, Bouncer Storyn. Mobiilialustoille julkaistu peli on varsinainen vastavirran kiiski, sillä se rikkoo jotakuinkin kaikkia tämän päivän mobiilipelibisneksen sääntöjä. Pahiten sillä, että se on oikea peli eikä mikromaksumagneetti.

Vuonna 2016 perustettu Helmi Games on pelitalona pieni tulokas, mutta sen kahdella pelintekijällä on entuudestaankin kokemusta pelialasta ja pelien tekemisestä. Nykyisellään kaksikko tekee pelejä sivutöinään. Oikea päivätyö ensin, sitten pelit. Siksi kolmen vuoden ajan koodatun pelin kehitystahti onkin ollut rauhallinen. Ei kuitenkaan laiska, kaksikko on laittanut luomukseensa omaa aikaansa noin 260 työpäivän verran, minkä lisäksi peliin on teetetty grafiikkaa ulkopuolisella freelancerilla.

Bouncer Storyn teema on herättänyt erityisen paljon huomiota. Harvassa pelissäpä sitä ollaan portsareita. Baarien, ravintoloiden ja yökerhojen milloin moikatut, milloin pelätyt ovivahdit käyttävät valtaansa ja voivat sekä piristää että pilata sisään pyrkivien illan. Vaikka tekijät Matti Anttonen ja Janne Mankinen myöntävätkin, että Papers, Pleasea on pelattu, niin mikään dystooppinen diktatuurisimulaattori Bouncer ei sentään ole. Mutta on siinä synkätkin sävynsä.

Pelaaja on näet pahoissa veloissa mafialle. Mafia on armollisesti antanut jonkin verran maksuaikaa, joka aikana bouncerimme täytyy tehdä rajusti töitä tienatakseen sekä elantonsa että rahaa velkojen lyhentämiseen. Mutta siinä sivussa tapahtuu myös kaikenlaista muuta. Bouncerista paljastuu pelaamisen mittaan alkuasetelmaansa nähden yllättävän monipuolinen ja laaja tarinavetoinen seikkailu, joka on paljon muutakin kuin vain baarien ovella päsmäröintiä. Pelaajan on muun muassa kehitettävä hahmoaan niin, että hän pystyy vastaamaan paremmin ammattinsa haasteisiin. Fiksumpi portsari pärjää esimerkiksi paremmin pelipöydässä ja tunnistaa kännikalat helpommin. Karismaattinen portsari pääsee töihin fiinimpiin paikkoihin, joissa voi myös tienata enemmän. Joskus tyytymättömät asiakkaat haastavat riitaa, joten olisihan se ihan hyvä jos salillakin on rehkitty.

JOK haastattelee Matti Anttosta Suomen Pelimuseolla:

Suora linkki: https://youtu.be/UV4zRZhSaLI

Portsari kohtaakin kaikenlaisia ihmisiä - ja kuulee asioita. Portsarilta saatetaan myös pyytää apua. Kenties poliisi kaipaa apua kaupunkia riivaavan rikosaallon selvittämiseksi. Mutta mitäs teet, jos mafia haluaakin hyödyntää väkevää portsaria omissa töissään? Uhka vai mahdollisuus? Entä miten suhtaudut baareihin pyrkiviin vakioasiakkaisiin tai uusia juonenkäänteitä avaaviin tarinahahmoihin? Alaikäisiin, väärennettyihin henkkareihin, juoppoihin? Minä päivänä kannattaa mennä töihin mihinkin baariin? Onko diskossa hyvä meininki tai pelataanko urheilubaarin screeneillä futiksen MM-kisoja? Entä koska fine diningissa tai kulmaräkälässä pöhisee? Siinä se kysymys, sillä rahaahan tässä pitäisi tienata ja pitää baarien boogie kovana niin, että väki tippaa iloisina ulos hoiperrellessaan.

Niin, portsaripeli on paljon muutakin kuin portsarointia. Se on myös tarina ja seikkailu, jonka kudelma saattaa olla hyvinkin erilainen eri pelikerroilla. Mitkä sivujuonet avautuvat ja minne ne johtavat? Mihin pelin 13 eri loppuratkaisusta pelaaja päätyy - vai saavatko kalat ruokaa, kun velat jäivätkin maksamatta?

Bouncer Storyn asetelma onkin tarjonnut käsikirjoittajalle ja tekijätiimille paljon mahdollisuuksia, sillä sinänsä pieneen ja yksinkertaiselta näyttävään peliin on voitu luoda runsaasti sisältöä. Sisältöä on mahdutettu myös ihan hartiapankkimenetelmällä: ilmaisilla työtunneilla ja ulkoistamalla grafiikat ukrainalaiselle taiteilijalle, jonka graafinen tyyli vetosi tekijäkaksikkoon internetissä tehdyn graafikkohaun jälkeen. Kolmikon ajatukset ja taiteellinen näkemys saatiin sovitettua hyvin yhteen etäisyydestä huolimatta, vaikka aivan pienenpientä tiettyä itäeurooppalaista sävyä tai tulkintaa onkin paikoin havaittavissa. Ukrainassa kun näkemys geneerisestä länsieurooppalaisesta tai amerikkalaisesta suurkaupungista voi olla vähän erilainen kuin Suomen Tampereella.

Helmi Games on samalla ottanut melkoisen riskin pelinsä suhteen - vaikkakaan ei taloudellista. Firmalla ei ole pääomasijoittajia eikä velkaa, vaan peli on tehty oman työn ohessa. Rahaa on mennyt lähinnä työkaluihin, grafiikkaan ja mainontaan. Jos peli myy jonkin verran, niin työstä saa vähän takaisin. Jos se myy enemmän, niin kaverit voivat maksaa itselleen vähän palkkaakin ja ja taskuun jää jotain myös seuraavan pelin kehittämiseen. Toivottavasti näin käy.

Matti Anttonen vilauttaa pelin to do -listan ratkaistuja viilauskohtia.

Peli, joka ei sisällä lootboxeja? What madness is this?

Jutun alussa mainittu vastarannankiiskiys tuleekin ennen kaikkea siitä, että Bouncer Story julkaistiin kertamaksullisena premium-pelinä. Ei mikromaksuja, ei mainoksia, ei kesken pelaamisen avautuvia popuppeja tai muutakaan hömppää, kuten erikseen ostettavia tarinapolkuja tai lopetuksia. Ehei. Maksat kerran ja pelaat niin paljon kuin hotsittaa puuttuvia saavutuksia tavoitellessasi. Mobiilipelien nykymarkkinoilla tämä vanhan koulukunnan lähestymistapa on niin poikkeuksellinen, että se vallan hämmästyttää. Oikeastaan on jopa vähän surullista, että tähän on tultu. Mutta juuri siksi Bouncer ansaitseekin kunnon nostatuksen. Ajatella. Oikea peli mobiilissa eikä vain "mobiilipeli". Tekijät lupailevat myös tietokoneversiota, jos mobiiliversiot myyvät sen verran että pelin parissa kannattaa jatkaa. Pidetään peukkua, kyllä tämä toimisi isommallakin ruudulla.

Teksti, kuvat ja video: Jukka O. Kauppinen

Bouncer Story on julkaistu Android- ja iOS-laitteille ja maksaa 4,49 euroa.
Lisätietoja: Android-versio
Lisätietoja: iOS-versio
Lisätietoja: https://www.helmigames.com/bouncer-story/

Gameplay-meininkiä, tosin ilman ääniä:

Suora linkki: https://youtu.be/OMOo6yeSvIA