Farm, Marry, Kill. Näillä sanoilla markkinoidaan vastikään Early Accessiin saapunutta Atomicrops-peliä. Markkinointia varten tehdyt grafiikat vilisevät melko sekopäisen ja pelottavan näköisiä porkkanoita ja jäniksiä. Kieltämättä hahmot muistuttavat lapsuuden painajaisia tai aikuisiän pitkään mennyttä lauantai-iltaa seuraavan päivän pelkotiloja. Enkä sano tätä pahalla, sillä ensimmäisen kerran traileria katsoessani ajattelin, että “tuo voi olla ihan kiva kokemus”, eikä totuus ihan kauhean kaukana tästä ollut.



Toimintaa, rogueliteä ja farmausta yhdistävä Atomicrops vie pelaajansa post-apokalyptiseen maailmaan. Juuri sinä olet sattumoisin maailman viimeinen maajussi, jonka tehtävänä on viljellä maata, rakastua ja tappaa. Tässä vaiheessa voisi todeta, että “voi pyhä peruna sentään, miksi aina minä”. Ihan kun jokainen näistä yksinään ei olisi jo tarpeeksi haasteellista toteuttaa. Onneksi pienen pieni tutoriaali kertoo miten maata kuokitaan ja kuinka siemenet kylvetään. Sen jälkeen vielä opastetaan kaivon käyttö ja sadonkorjuu. Pikaisen kurssin jälkeen ollaan valmiita painumaan keskelle hietikkoa viljelyksen pariin.


Kaikenlaiset farmauspelit niin mobiililaitteilla, Facebookissa, konsoleilla kuin PC:llä ovat olleet ihan kivoja. Lapsena jopa riemastuin, kun erään ketsuppifirman kotisivuilla pyöri tomaattien kasvatukseen keskittynyt tomaattipeli. Tiedän jo entuudestaan, että jään erittäin nopeasti koukkuun ja käyn säännöllisesti katsomassa ovatko tomaatit kypsiä, joko perunat voi nostaa pellosta tai miten juuri ostamani eläimet voivat. Atomicropsin yksi osio on verrattavissa näihin perinteisiin farmauspeleihin. Muuten kokonaisuus onkin sitten aivan muuta.



Atomicropsin idea on selvä. Kaiva peltoa, kylvä siemenet, suojele satoa, tapa viholliset, etsi uusia siemeniä, kylvä lisää peltoa ja tapa lisää vihollisia. Melko helppoa, eikö? No ei. Siementen hankkimisen eteen joutuu tekemään töitä, sillä niitä vartioivat yleensä erilaiset joukot, joihin voi kuulua esimerkiksi hulluja jäniksiä tai vaikka pisteleviä ötököitä. Samalla kun etsii uusia siemeniä, pitäisi huolehtia myös kasvamassa olevasta sadosta. Jos maaplänttiä ei pidä silmällä, saattavat pellolle hyökätä ilkeät kaalimadot, jotka syövät kaiken kitusiinsa.


Pelin kulku on sidoksissa vuorokauden aikaan sekä vuodenaikaan ja niin sanotut vuorot ovat muutamien minuuttien mittaisia, jonka jälkeen kierroksesta riippuen lähdetään joko käymään lähikylässä kaupoilla tai taistellaan isompia vihollisia vastaan. Kylässä asuvat tyypit myyvät sinulle uusia siemeniä, parempia aseita, parannusrohtoja ja tarvikkeita siltojen rakentamiseen. Siltoja rakentamalla viljelijä pääsee seikkailemaan uusille alueille.

Hommassa on kuitenkin yksi aika iso mutta. Valuuttaa ei juuri jaeta, ja jos viljelyt menivät harakoille, on turha edes kuvitella pääsevänsä nauttimaan ostosparatiisin mahdollisuuksista. Parhainta valuuttaa ovat ruusut, joilla saa ostettua rohtoja ja joiden avulla voi lirkutella esimerkiksi kyläläisille. Katsoessani omaa saldoa ruusujen suhteen kävi melko nopeasti selväksi, että kaikki menee hengissä pysymiseen ja silmän iskeminen tulevalle kullanmurulle jää välistä. Joskus selviytyminenkään ei onnistu ja farmarin kuolema iskee nopeammin kuin arvaakaan. Silloin ainoa mahdollisuus on aloittaa peli kokonaan alusta, sillä välitallennuksia ei tunneta. Tämä on tietenkin pelin henki, joka kannattaa muistaa ennen kun viljelyn aloittaa, sillä kesken vuosikierron ei kannata haaveilla pelin keskeyttämisestä.


Atomicropsin taustaidea on melko kiehtova ja huolimatta siitä, että viljelysurani päätyi hyvinkin nopeasti kuolemaan ja oma kullanmuru jäi odottamaan kylälle, oli Early Accesin tarjoama nykyinen kokemus melko hauska. Vaikka kuoleminen raivostutti jokaisen kerran jälkeen niin paljon että pistin pelin kiinni, niin aina hetken hengähdyksen jälkeen päätin palata viljelyksen pariin yhä uudelleen ja uudelleen. En ehkä kuulu 100-prosenttisesti pelin kohdeyleisöön, mutta koukutusmekanismi onnistui. Tahto pärjätä seuraavaan satokauteen vahvistui kuolema kuolemalta.

Lopuksi myös todettakoon, että Joonas Turnerin tekemä musiikki on aivan älyttömän hauskaa kuultavaa. Turnerin YouTube-kanavalta löytyi pelin tunnuskappale, jossa mukana myös Matti Kallio.