Suomalaisen Nolla Gamesin esikoispeliä on odotettu kuin kuuta nousevaa, eikä suotta. Kun Crayon Physicsistä, Baba is Yousta ja The Swapperista tunnetut kehittäjät lähtevät työstämään peliä, on syytä höristää korviaan. Kun se kyseinen peli on täysin mielipuoliselta vaikuttava luolastoseikkailu, joka on kuukausien ajan naurattanut kansaa animoiduilla GIFeillä, hypemittari lähestyy jo kattoa.


Usein innokkaan ennakkohypetyksen seurauksena on karu pettymys, mutta ei aina. Syyskuun lopussa Steamin Early Access -kehitysversiona julkaistu Noita on juuri niin riemukas peli kuin toivoinkin.



Noita on sellainen peli, jota on paperilla hieman hankala selittää, mutta jonka nerouden tajuaa noin minuutissa kun itse istahtaa pelin puikkoihin. Kuten noin 500000 miljoonaa muutakin vuoden 2019 peliä, myös Noita on sivusta kuvattu ja pikseligrafiikalla toteutettu roguelite, mutta ennen kuin suljette selaimen, antakaa minun jatkaa. Noidan jippo on, että joka ikinen pikseli on fysiikkamallinnettu. Joka ikinen.


Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa asiaa. Ensinnäkin kaiken – aivan kaiken – voi tuhota. Jos pudottaa luolaston lattialle pommin, se räjähtää avaten mahdollisesti uusia reittejä alempiin kerroksiin. Lisäksi joka ikisellä pikselihippusella on realistisesti käyttäytyvä materiaalinsa. Jos sen äsken mainitun luolaston katto on esimerkiksi puuta, räjähdys tietenkin lennättää palasia siitä pitkin mäkiä, mutta lisäksi myös sytyttää jäänteet palamaan. Kaikki toimii, kuten olettaa voisi: jos kastelee itsensä vesialtaassa, kestää hieman paremmin tulta. Jos astuu öljyyn, liukastelee (ja on helposti syttyvä). Jos ampuu salamaloitsun veteen, koko vesiallas sähköttyy.

Niinpä sanoisinkin, että Noita on oikeammin aimo annos hullun kemistin leikkikenttää roguelite-elementeillä höystettynä. Mahdollisuuksia rajoittaa vain pelaajan oma mielikuvitus, ja ensimmäiset pelitunnit menivät ainakin itselläni vain ihmetellen ja kokeillen. Kehitystiimi on selvästi itsekin tajunnut, missä Noidan nerokkuus ja koukuttavuus piilevät, sillä luolastot on rakennettu täyteen riemastuttavia leikkikaluja.


Miksi tyytyä ampumaan vihollista taikavasamalla, kun yhtä hyvin voi ampua yhden tukijalan valtavan happosaavin alta ja täyttää seuraavat kaksi kerrosta hapolla? No, esimerkiksi sen takia, että sinne hapon joukkoon pitäisi jossain vaiheessa mennä itsekin, mutta se on sen ajan murhe.

Miksi taistella vain tylsiä miekkaa heiluttavia örmyjä vastaan, kun örmyille voi antaa aseiksi dynamiittipötköjä, tarkkuuskivääreitä tai haulikoita? Kyllä, ”haulikkohiisi” on aika tyypillinen pelin pysäyttäjä. Kun vastaan tulee outoja lentäviä limahirviöitä, on hauskaa ja sekuntia myöhemmin traumatisoivaa huomata, että Alien-leffojen ksenomorfin tavoin limahirviöiden veri on happoa, ja sitä happoa tirskuu nyt 10 metrin kaarissa ympäriinsä.


Tyypillisessä Noita-kokemuksessa jo kauan ennen kuin pelaaja itse saapuu paikalle, luolaston nurkista kaikuu haulikon pauketta, räjähdyksiä ja ties mitä muuta. Kun sitten hieman etenee, löytää valtavan kraaterinipun, jonka ympärillä on lukemattomia ruumiita ja pohjalla pienen kylän verran palavia raunioita ja muuta mukavaa.



Tähän mielipuoliseen hiekkalaatikkoon pitäisi sitten sukeltaa. Aluksi pelaajalla on käytössään vain rupuinen taikasauva, joka ampuu tehottomia vasamoita. Niin, ja toinen taikasauva, joka ampuu sarjakuvamaisia pommeja. Seikkailun edetessä löytää kuitenkin toinen toistaan hullumpia taikasauvoja, jotka kaikki koostuvat yhdestä tai useammasta efektipalikasta, joiden vaikutukset yhdistyvät ja muokkaavat toisiaan.


Kerrosten välissä sijaitsevasta kaupasta voi sitten ostaa lisää tuunakkeita, ja lisäksi siirrellä palasia ympäriinsä. Tulipalloja ampuva taikasauva on ihan kiva, mutta mitä jos siihen pistäisi modin, jonka avulla sauvan ammukset pudottavat peräänsä helposti syttyvää öljyä? Tai jos tulipallo osuessaan paukahtaisi ensin hirmuisena alkoholihöyrypilvenä – ja silmänräpäystä myöhemmin valtavana tulipallona?

Valmiita sauvoja luotaessa on selvästi käytetty rempseästi mielikuvitusta. Oma suosikkini on kenties taikasauva, jossa oli efekteinä moottorisaha, tuplamäärä verta osuman saaneista vihollisista ja nostettu kriittisen osuman mahdollisuus... ainakin siihen asti, että menin sahaamaan hirviötä, jonka veri oli laavaa, ja kuolin valtavan ja yllättävän laava-aallon alle.


Tämäkään ei vielä Nolla Gamesille riittänyt, sillä noita voi löytää luolastoista myös pysyviä pelihahmoon itseensä vaikuttavia piirteitä. Nämä alkavat peruskamasta: pelaajaa ympäröi aina pieni suojakilpi. Ihan kivaa, mutta miten olisi modi, joka ympäröi pelaajan sähköllä? Tai modi, joka jäädyttää kaiken nesteen ympäriltä? Tai modi, joka teleporttaa pelaajan satunnaiseen paikkaan, aina kun tämä ottaa vahinkoa?



Noita on siis ilmestynyt aivan äskettäin Early Accessissa, eli peli on vielä reippaasti vaiheessa. Lisäsisältöä on siis tietenkin vielä tulossa runsaasti, mutta Noita on myös vielä täysin vailla tasapainotusta. En ole itse kirjoitushetkellä 83 yrityksen aikana päässyt lähellekään pelin loppua. On niin uskomattoman helppoa menettää kaksi kolmasosaa kestopisteistään silmänräpäyksessä. Monet sauvoista ja loitsuefekteistä tuntuvat hyödyttömiltä, osa taas yliampuvan tehokkailta. Monet hirviöt ovat suorastaan epäreiluja. Tämä ei ole toisaalta tahtia haitannut tippaakaan, koska Noita jaksaa jatkuvasti viihdyttää ja naurattaa.


Se on peli, jonka nerokkuus ja viihdearvo eivät välity lainkaan tekstin välityksellä, eivätkä oikeastaan myöskään videomuodossa. Kun ensimmäisen kerran räjäyttää vahingossa puoli luolastoa väärään paikkaan ammutulla tulipallolla, onnistuu tappamaan itsensä yllättävän laava-aallon alle, murhaa ylivoimaisen tehokkaan vihollisen romahduttamalla vuoren tämän päälle tai vain nauraa itsensä tärviölle kohdatessaan jotain täysin idioottimaista, Noita on esitellyt myyntiargumenttinsa.



Puhdasta neroutta ja huikeutta jo nyt, ja niin helposti pyyntihintansa väärti.