Juuri kun luulit päässeesi irti, kahdeksan prinssin sota repii sinut takaisin Kiinan keskiaikaan. Alkukesästä ilmestynyt Three Kingdoms on jo historiaa, kun kuukausi sitten julkaistu DLC perkaa Jin-dynastian vaiheita.



Total War: Three Kingdomsia (arvio) voisi kutsua virheettömäksi osaksi Creative Assemblyn menestyksekästä pelisarjaa, mutta Kolmen kuningaskunnan sodasta kertonut osa jätti silti laimean maun suuhun. Mielikuvituksellisten Warhammer-pelien jälkeen 200-luvun Kiinaan sijoittunut strategiapeli pelasi turhan varman päälle, ilman vahvaa identiteettiä. Yksiköt, maailmankartta ja nimenmukainen sotiminen olivat erinomaisia, mutta kaikki oli nähty jo ennen.


Three Kingdomsin DLC Eight Princes ei oikeastaan paranna tilannetta, vaan tarjoilee entistäkin enemmän sitä samaa, tuttua Total Waria. Eight Princes sijoittuu Kolmen kuningaskunnan jälkeiseen aikaan: Kiinassa vallitsee Jin-dynastia, ja Siman suvun kahdeksan kilpailevaa prinssiä aloittavat valtakamppailun: syöstäänkö keisari vallasta vai nouseeko yksi prinsseistä suojelemaan valtaistuinta? Mainospuheissa Eight Princesiä markkinoidaan kyllä uutena kampanjana, mutta on selvennettävä, että DLC käyttää vanhaa pelimaailmaa uuden tarinan kertomiseen. Muutoksiakin toki on; pelattavat hahmot ovat totta kai vaihtuneet ja uusi aikakausi tuo mukanaan tehokkaampia yksiköitä sekä mekaniikkoja.

Muutoksia siis löytyy, mutta suuria ne eivät ole. Pääasiallinen pelaaminen, eli Kiinan taistelukentillä kahakointi ja paraakkien rakentelu on käytännössä identtistä emopeliin verrattuna. DLC:n julkaisuajankohta herättääkin ihmetystä samankaltaisuutensa vuoksi: jos Eight Princes on pitkälti sama kampanja pienoisilla eroilla, onko tällaista järkevää julkaista vain muutama kuukausi emopelin jälkeen?



Mekaniikalliset uudistukset ovat pieniä, mutta eri prinsseillä pelaamiseen on saatu pesäeroa hahmokohtaisilla bonuksilla: yksi prinssi hyötyy reformoinnista ja kaupankäynnistä, toinen saa plussaa puolustuksesta ja infrastruktuurista. Pelityylien vaihtelu kannattaa tosin jokaisella prinssillä, sillä DLC tuo mukaan täysin uuden mekaniikan, alignmentit. Neljä alignmentia, eli suuntausta, ovat might (voima), spirit (henkevyys), wealth (varallisuus) ja mind (äly), joista jokainen saa pisteitä omanlaisensa pelailun mukaan. Ole uhmakas soturi ja keräät voimapisteitä, rakentele vaurasta valtakuntaa ja laariin ropisee kolikoiden lisäksi varallisuuspisteitä. Kun linjauksessa on tarpeeksi pisteitä, pelaaja saa suuntausta vastaavan bonuksen, kuten nopeammin liikkuvan armeijan tai lisää arvovaltaa.


Eri linjausten jahtaaminen auttaa suuntaamaan kampanjaa tietyille urille, mutta Siman sankaritaru määräytyy yhä pitkälti tehtävien mukaan. Kampanjassa eteneminen on totta kai vapaavalintaista ja voittoon on monta reittiä (pelaaja voi esimerkiksi nousta keisariksi tai vain tukea valtakuntaa sijaishallitsijana), mutta yleisluontoiset tehtävät ohjaavat pelaajan huomiota oikeaan suuntaan, erityisesti kampanjan alkupuolella. Tällä kertaa tehtävät tuntuvat kuitenkin toistavan itseään entistä pahemmin, eivätkä tavoitteet tunnu aina loogisilta etenemissuuntaa ajatellen.


Pientä nipotettavaa löytyy muutenkin. Vaikka pienimuotoisempi kampanja pysyy pääosin kasassa, rönsyilyä riittää yhä. Monet prinssitkin tuntuvat lähinnä uusversioilta emopelin hahmoista. Yksi ongelma löytyy myös kiinalaisiin nimiin tottumattomasta, länsimaalaisesta korvasta, jonka seurauksena hahmot menevät monesti sekaisin: peli tuntuu painottavan hirmuisesti sitä miten jokainen hahmo on oma yksilönsä, mutta samaan aikaan peli kierrättää surutta muutamaa hahmomallia ja nimeää hahmojaan hyvin samanlaisiksi. Armeijoistani löytyi esimerkiksi kaksi täysin identtisen näköistä kenraalia, joista yhden nimi oli Yanxiu ja toisen Shanxiu. Miten näiden eroista pitäisi pysyä kärryillä, kun hiilikopiohahmoja on parhaimmillaan kymmeniä?



Se suurin kysymys on tietysti, onko Eight Princes hommaamisen arvoinen? No juu ja ei. Henkilökohtaisesti on myönnettävä, etten innostunut prinssien kahinoista kovinkaan paljon, mutta samaa voisi sanoa emopeli Three Kingdomsista. Kummassakaan tapauksessa kyse ei ole niinkään pelistä itsestään, vaan enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistä. DLC:n muutokset ovat mielenkiintoisia, eivätkä uudet linjaukset ole lainkaan huono lisä peliin; samanaikaisesti uudistukset ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne välttämättä oikeuta pitkän kampanjan uudelleenpeluuta – varsinkaan näin pian emopelin ilmestymisestä. Jos Three Kingdoms ei aiheuttanut ähkyä ja Kiinaa kelpaisi koluta toisenkin kampanjan verran, Eight Princes on täysin mukiinmenevä lisäri täysin mukiinmenevään peliin.