V2.fi pelasi: Just Cause 4: Los Demonios
Muinaisdemonit valloillaan kesän kunniaksi
Just Cause 4 sai vastikään Los Demonios-nimeä kantavan DLC:n, joka on järjestyksessä toinen julkaistu pelin lisäosa. Kuten nimestä voi päätellä, lisäri tuo karmaisevat demonit pelin maailmaan tarjoten pelaajille mahdollisuuden haastaa itsensä uusissa ympäristöissä. Lisäosa on saatavissa kaikille alustoille n. 12€ hintaan.
Demoniongelma saa alkunsa Ricon ja arkeologi Javin seikkailusta, joka vie heidät Solísin läheltä löytyneelle historialliselle temppelille. Kuvio mutkistuu heti alkuunsa, kun Black Handin kanssa työskentelevä, samaisille raunioille saapunut arkeologi päätyy vapauttamaan muinaiset hyönteismäiset hirviöt maan päälle. Demonit levittäytyvät pian seitsemään lokaatioon ympäri karttaa kylvämään kauhua. Kussakin demonikuplassa on tuhottavaa loiskasvustoa, jonka hävitettyään pelaaja pääsee mättämään palasiksi keskeltä kenttää kasvuston lähteen, suuren munanmuotoisen demonisiemenen. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, pyrkivät lentävät demonit ja Black Handin sotilaat estämään puutarhurointiyritystä kaikin keinoin. Aggressiiviset demonit kaappaavat vihollissotilaita ja käyttävät näiden erityiskykyjä erilaisiin hyökkäyksiin. Taistelut perustuvat pitkälti jatkuvaan liikkumiseen, ammuskeluun ja näppärään kaapelipyssyn käyttöön, sillä paikallaan pysyminen johtaa rivakkaan äkkikuolemaan.
Järeitä aseita on tarjolla runsain mitoin sekä demonikuplassa että sen ulkopuolella, joten ammusten loputtua valinnanvaraa useimmiten on. Erilaiset ajoneuvot, kuten helikopterit ja panssarivaunut eivät kestä pahuuden vaikutusalueella, missä niistä kiistatta olisi hyötyä, mutta löytyviä aseita ja ammuksia voi käyttää mielensä mukaan. Parhaat kikat ja sopivat aseet demonien ja kasvustojen posautteluun löytää kokeilemalla, mutta lisäksi arsenaaliin on lisätty uutuutena Demon Crossbow. Ase on nimensä mukaisesti kaikenlaisen demonisen tuhoamiseen sopiva varsijousi, joka naulitsee kaikki ei-lentävät kohteensa kiinni seuraavaan takana sijaitsevaan pintaan. Varsijousi toimii hyvin demonialueilla, mutta niiden ulkopuolella siitä ei ole suuremmin iloa.
Visuaalisesti Los Demonios on räväkkä ja näyttävä. Värikäs, itiöitä kuhiseva ympäristö, hohtavat valoefektit ja monenkirjavat räjähdykset erottuvat emopelin muusta maailmasta edukseen. Tekstuurien resoluutio on ajoittain matala, mutta enimmäkseen yksityiskohtien heikkoudet eivät jää vaivaamaan pelin tiimellyksessä. Myös äänten puolesta tunnelma on eläväinen, sillä viholliset antavat jatkuvasti vihjeitä omista aikomuksistaan erilaisten äännähdysten välityksellä. Kokonaisuutena maailma on kupolin sisällä ja ulkopuolella tyystin erilainen ja demonisen vaaran vaikutelmaan on silminnähden panostettu.
Varsinainen pelaaminen käy valitettavan nopeasti lähtökohtaisen hauskoista puitteistakin huolimatta tylsäksi. Lupaavan alun jälkeen varsinainen pelisisältö rajautuu toistoon ja keskenään hyvin samanlaisten kuplien tuhoamiseen, eikä kolmannen tai neljännen jälkeen kiinnostaisi oikeastaan enää jatkaa loppuun saakka. Kenttien lisäksi toistoa tulee kuolemisesta ja alueelle palaamisesta aina uudelleen, sillä nopeasti lentäviin maaleihin on toisinaan hyvin vaikeaa osua huonoista kulmista ja välillä tilanteista ei ole mitenkään mahdollista päästä irti kuolematta. Toinen hankaluus piilee alueen sisällä liikkumisesta, sillä liikeradat ilmassa ovat usein rajoittuneita. Lentämisen ja iskuhaan käyttö bugaavat toisinaan ja välillä tila ei riitä väistelemiseen ja sopivan vauhdin ylläpitämiseen samanaikaisesti. Ammuskelun ja välineiden käytön puolesta toiminta on suoraviivaista, mutta palkitsevuus ja koko jutun mielekkyys jää hyvin pinnalliseksi, kun kontrollin tunne tilanteista ja taisteluista on vähäistä.
Juoni ei myöskään tyydytä suuremmin alun mystillisten tunnelmointien jälkeen. Asioiden selittäminen jätetään alkutekijöihinsä ja lopulta koko demonikriisin muisto on ohitettavissa olankohtautuksella. Heikosti käsikirjoitettu juoni rikkoo immersion myös emopeliin nähden, sillä demonien olemassaolo ei hetkauta ympäröivässä maailmassa juurikaan muita, kuin Black Handin mörönsyöteiksi lähettämiä sotilaita. Lopputaistelu pomoineen noudattaa samaa linjaa kuin muukin sisältö, eikä sinänsä täydennä kokemusta. Los Demonios on muutaman tunnin pelaamisella läpi ja siksi tuntuukin, että hintaan jää tekemisen vähäisyyden vuoksi ilmaa. En tiedä, onko lisäosa kiirehditty ulos vai ovatko ideat loppuneet tehdessä kesken, mutta monipuolisempi sisältö tai edes tyydyttävä juoni olisivat tehneet kokonaisuudesta eheämmän ja kiintoisamman.
Lyhyesti: Demonintäyteinen lisäri ei lämmitä lupaavan alun jälkeen.
Testilaitteisto: Ryzen 7 2700x, 16 Gb RAM 3200 MHz, MSI X470 Gaming Pro Carbon, Asus ROG Strix GTX 1080 A8G
Demoniongelma saa alkunsa Ricon ja arkeologi Javin seikkailusta, joka vie heidät Solísin läheltä löytyneelle historialliselle temppelille. Kuvio mutkistuu heti alkuunsa, kun Black Handin kanssa työskentelevä, samaisille raunioille saapunut arkeologi päätyy vapauttamaan muinaiset hyönteismäiset hirviöt maan päälle. Demonit levittäytyvät pian seitsemään lokaatioon ympäri karttaa kylvämään kauhua. Kussakin demonikuplassa on tuhottavaa loiskasvustoa, jonka hävitettyään pelaaja pääsee mättämään palasiksi keskeltä kenttää kasvuston lähteen, suuren munanmuotoisen demonisiemenen. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, pyrkivät lentävät demonit ja Black Handin sotilaat estämään puutarhurointiyritystä kaikin keinoin. Aggressiiviset demonit kaappaavat vihollissotilaita ja käyttävät näiden erityiskykyjä erilaisiin hyökkäyksiin. Taistelut perustuvat pitkälti jatkuvaan liikkumiseen, ammuskeluun ja näppärään kaapelipyssyn käyttöön, sillä paikallaan pysyminen johtaa rivakkaan äkkikuolemaan.
Järeitä aseita on tarjolla runsain mitoin sekä demonikuplassa että sen ulkopuolella, joten ammusten loputtua valinnanvaraa useimmiten on. Erilaiset ajoneuvot, kuten helikopterit ja panssarivaunut eivät kestä pahuuden vaikutusalueella, missä niistä kiistatta olisi hyötyä, mutta löytyviä aseita ja ammuksia voi käyttää mielensä mukaan. Parhaat kikat ja sopivat aseet demonien ja kasvustojen posautteluun löytää kokeilemalla, mutta lisäksi arsenaaliin on lisätty uutuutena Demon Crossbow. Ase on nimensä mukaisesti kaikenlaisen demonisen tuhoamiseen sopiva varsijousi, joka naulitsee kaikki ei-lentävät kohteensa kiinni seuraavaan takana sijaitsevaan pintaan. Varsijousi toimii hyvin demonialueilla, mutta niiden ulkopuolella siitä ei ole suuremmin iloa.
Räiskintää kaikissa sateenkaaren väreissä
Visuaalisesti Los Demonios on räväkkä ja näyttävä. Värikäs, itiöitä kuhiseva ympäristö, hohtavat valoefektit ja monenkirjavat räjähdykset erottuvat emopelin muusta maailmasta edukseen. Tekstuurien resoluutio on ajoittain matala, mutta enimmäkseen yksityiskohtien heikkoudet eivät jää vaivaamaan pelin tiimellyksessä. Myös äänten puolesta tunnelma on eläväinen, sillä viholliset antavat jatkuvasti vihjeitä omista aikomuksistaan erilaisten äännähdysten välityksellä. Kokonaisuutena maailma on kupolin sisällä ja ulkopuolella tyystin erilainen ja demonisen vaaran vaikutelmaan on silminnähden panostettu.
Varsinainen pelaaminen käy valitettavan nopeasti lähtökohtaisen hauskoista puitteistakin huolimatta tylsäksi. Lupaavan alun jälkeen varsinainen pelisisältö rajautuu toistoon ja keskenään hyvin samanlaisten kuplien tuhoamiseen, eikä kolmannen tai neljännen jälkeen kiinnostaisi oikeastaan enää jatkaa loppuun saakka. Kenttien lisäksi toistoa tulee kuolemisesta ja alueelle palaamisesta aina uudelleen, sillä nopeasti lentäviin maaleihin on toisinaan hyvin vaikeaa osua huonoista kulmista ja välillä tilanteista ei ole mitenkään mahdollista päästä irti kuolematta. Toinen hankaluus piilee alueen sisällä liikkumisesta, sillä liikeradat ilmassa ovat usein rajoittuneita. Lentämisen ja iskuhaan käyttö bugaavat toisinaan ja välillä tila ei riitä väistelemiseen ja sopivan vauhdin ylläpitämiseen samanaikaisesti. Ammuskelun ja välineiden käytön puolesta toiminta on suoraviivaista, mutta palkitsevuus ja koko jutun mielekkyys jää hyvin pinnalliseksi, kun kontrollin tunne tilanteista ja taisteluista on vähäistä.
Juoni ei myöskään tyydytä suuremmin alun mystillisten tunnelmointien jälkeen. Asioiden selittäminen jätetään alkutekijöihinsä ja lopulta koko demonikriisin muisto on ohitettavissa olankohtautuksella. Heikosti käsikirjoitettu juoni rikkoo immersion myös emopeliin nähden, sillä demonien olemassaolo ei hetkauta ympäröivässä maailmassa juurikaan muita, kuin Black Handin mörönsyöteiksi lähettämiä sotilaita. Lopputaistelu pomoineen noudattaa samaa linjaa kuin muukin sisältö, eikä sinänsä täydennä kokemusta. Los Demonios on muutaman tunnin pelaamisella läpi ja siksi tuntuukin, että hintaan jää tekemisen vähäisyyden vuoksi ilmaa. En tiedä, onko lisäosa kiirehditty ulos vai ovatko ideat loppuneet tehdessä kesken, mutta monipuolisempi sisältö tai edes tyydyttävä juoni olisivat tehneet kokonaisuudesta eheämmän ja kiintoisamman.
Lyhyesti: Demonintäyteinen lisäri ei lämmitä lupaavan alun jälkeen.
Testilaitteisto: Ryzen 7 2700x, 16 Gb RAM 3200 MHz, MSI X470 Gaming Pro Carbon, Asus ROG Strix GTX 1080 A8G
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti