Hiilijalanjälkidata ja pelaaminen eivät äkkiseltään kuulosta kaikkein luontevimmalta parivaljakolta. Tästä syystä Helsingin Meilahden kampuskirjastolla 14.-16.6. järjestetty Eko Game Jam herätti toimituksen välittömän mielenkiinnon. Kyseisessä tapahtumassa pelialan konkarit ja ympäristöasinatuntijat saapuivat paikalle kehittämään uusia peliprototyyppejä yhdessä pelialan harrastajien kanssa. Tapahtuman järjestämisestä vastasi Avoin ry yhteistyössä Sitran, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön kanssa.



Kyseessä oli ensimmäinen jam-tapahtuma jossa vierailin, ja tunnelma oli ulkona porottavasta helteestä huolimatta yllättävän vähähikinen. Paikalla minua tervehti Avoin Oy:n puheenjohtaja Otso Valta. Hänen mukaansa paikalle oli saapunut noin 30-40 henkeä, ja heidän lisäkseen tapahtumaan osallistui kaikkiaan 75 ihmistä Discordin kautta. Viikonlopun aikana oli valmistunut kaikkiaan kymmenkunta peliä, joista lähes kaikki hyödynsivät ympäristödataa jollain tavalla pelimekaniikassaan.


Ympäristö oli huomioitu tapahtumassa myös muulla tapaa, sillä tarjolla olleesta ruuasta vastasi syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä auttava Hang On -yhdistys. Myöhemmin pitämässään alkupuheessa Valta totesi, että he olivat syöneet hävikkiruokaa viikonlopun aikana yli 100 kilon edestä. Lisäksi hän kertoi, että paikalla oli vieraillut SimCity Builditin luova johtaja Petri Ikonen, joka oli kehunut tapahtuman puitteita. Vallan mukaan tapahtuma on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Tilanteesta teki erityisen ainutlaatuisen se, että tapahtumaan osallistujat olivat päässeet hyödyntämään ympäristökeskuksen keräämää dataa ja heidän valmiiksi suunnittelemiaan laskureita.

Paikalla olivat myös Sari Laine Sitrasta sekä Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta. Kumpikaan asiantuntijoista ei ollut ainakaan kuullut, että tällaista tapahtumaa oltaisiin koskaan aikaisemmin toteutettu maailmalla tai saatikaan Suomessa.


“Jo pelkästään nämä meidän ympäristökeskuksen kehittämät hiilijalanjälkilaskurit ovat maailmalla ainutlaatuisia”, Nissinen totesi ylpeänä. Hänen mukaansa tilanne on herkullinen, sillä heillä on tarjota paljon dataa ja tilastoja, mutta taitoja pelillistämiseen ei ole juurikaan aikaisemmin ollut. Tapahtuman aikana selviäisi myös se minkälaista dataa pelinkehittäjät pystyvät hyödyntämään omassa työskentelyssään. (Linkki laskureihin: www.syke.fi/co2laskurit.)

Kumpikaan osapuolista ei osannut vielä varmasti sanoa varmuutta tapahtuman tulevaisuudesta. Laine kertoi, että Eko Game Jam toimi hyvänä kokeiluna, ja nyt he toivovat kuulevansa lisää palautetta tapahtuman osallistujilta. Myöskään valmiille pelidemoille ei ollut vielä tarkkaa prosessia olemassa, mutta Laine pohti että esimerkiksi kaupungit voisivat olla tällaisesta sisällöstä kiinnostuneita.



Pilke silmäkulmassa toteutettuja pelejä oli syntynyt viikonlopun aikana laajalla skaalalla. Tarjolla oli esimerkiksi Climate, please! -peli, joka oli luontoystävällinen versio Papers, please! -pelistä. Tässä versiossa pelaajan tehtävänä oli lobata päättäjille ympäristöystävällisiä päätöksiä luonnon pelastamiseksi. Pelaaja näki päätöstensä vaikutuksen ihmisten yhteenlaskettuun hiilijalanjälkeen, ja huonot päätökset johtivat lopulta ekokatastrofiin.


Kolmen päivän aikana oli syntynyt myös monenmoista muuta ympäristöpeliä. Yhdessä projektissa keskityttiin käännyttämään ihmisiä vegaaneiksi ja samalla keräämään seuraajia somessa, toisessa pelattiin kutistuvien jäätiköiden keskellä taituroivalla jääkarhulla hiilidioksidipäästöjen sataessa taivaalta ja olipa tarjolla käsin piirretty kierrätyspelikin.

Ennätin lopulta kokeilemaan kuuden hengen työryhmällä valmistettua Silly Sam! -peliä, jonka ideana on ohjailla Samin älytaloa. Talon asukkina Sam ei juuri huolehdi ilmastosta, vaan jättää aina ilmastoinnin päälle, patterit täysille ja valot jokaiseen huoneeseen. Pelaajan tehtäväksi jää sammutella näitä energiaa kuluttavia laitteita, mutta hänen on myös varottava ettei asunnon lämpötila pääse putoamaan liian matalaksi. Tällöin Sam iskee kaikki laitteet maksimille ja rumba alkaa alusta.

Olin jo esittelytilaisuudessa kiinnittänyt peliin huomiota, sillä sen omatakeisella pikselitaiteella toteutettu visuaalinen ilme erottautui edukseen. Sain myös kunnian olla ensimmäinen testipelaaja joka pääsi näkemään Silly Sam! -pelin lopputeksteineen kaikkineen.


Pelin kehitystiimistä paikalla olivat Matti Vikberg ja Ninni Takala, jotka molemmat olivat silminähden iloisia - ja huojentuneita - siitä, että viikonlopun yli työstetty peli oli vihdoin valmis. Kumpikin heistä oli tyytyväinen tapahtuman järjestelyihin, ja kiitoksia keräsi myös Meilahden kampuskirjasto, jota tapahtumaan osallistujat saivat käyttää yön ylitse.

Läsnäolevasta kaksikosta Vikberg kertoi tähtäävänsä kohti pelialaa, ja hänelle tämä oli jo toinen jam-tapahtuma johon hän oli päässyt osallistumaan. Takala taas kertoi, että häntä kiinnosti pelinkehittämisen lisäksi ympäristöasiat, joten tapahtumaan osallistuminen tuntui luontevalta. Tästä huolimatta hänellä ei ollut pyrkimyksiä tähdätä alalle, vaan kyse on pikemminkin harrastuksesta.

Lisätietoa tapahtumasta: ekogamejam.org