Vaikka kevään aikana onkin nähty strategiapelien jättejä, tilaa riittää myös pienemmille yrittäjille. Tällä kertaa ennakkotestaukseen pääsi Tower Fiven kehittelemä Lornsword Winter Chronicle, joka lupailee uudenlaista RTS:n ja RPG:n yhdistelmää. Mitä ristisiitos sitten käytännössä tarkoittaakaan, kannattanee ainakin kaivaa tukisiteet valmiiksi hiirikättä varten.




Creative Assemblyn (muun muassa Total War -pelisarja) entisistä tekijöistä koostuva Tower Five on luonut jotakin vähän erilaista kokeiltavaa näin alkukesän helteisiin: Age of Empiresin tai Command & Conquerin kaltaista RTS:ää (reaaliaikainen strategia) ja Diablon kaltaista naksutteluroolipeliä yhdistelevä Lornsword tarjoaa isometrisen seikkailupläjäyksen fantasiamaailmassa.

Testaukseen käytetty versio oli vielä puoliteissään, mutta tehtävien välissä esitetyt välivideot antoivat esimakua tarinasta. Talvikronikan pääosassa on Lornin imperiumin ritari, joka lähetetään tukahduttamaan rajamailla alkavaa kapinaa. Usemmasta valtakunnasta koostuvaan imperiumiin mahtuu kuitenkin yhtä sun toista poliittista peluria, ja kirkasotsaisena aloittanut ritari alkaa nopeasti noteerata harmaan eri sävyjä.


Strategiapeliksi Lornswordissa on yllättävän paljon tarinaa, mikä miellyttää varmasti ainakin roolipelien ystäviä. Esimaun perusteella talvikronikasta löytyy tarpeeksi aikuisiakin teemoja, että tarina viihdyttää kestonsa ajan – joskaan mitään Game of Thronesia on turha odottaa. Pienempi budjetti näkyy esitystavassa: videon sijaan tarina esitellään ääninäyteltyinä diakuvina sekä puhuvina päinä. Ääninäyttelyn taso on sitä perinteistä Mäntsälän kesäteatterin tuuraajaa, mutta kuvakerronnassa on sentään panostettu omaleimaiseen, mosaiikkimaiseen tyyliin. Upea tyyli ei tosin jatku pelin puolelle; kauniin sarjakuvan sijaan pelimaailma on tylsänpulleaa 3D-mallinnusta.



RTS/RPG-hybridi vaikuttaa mielenkiintoiselta kokeilulta. Tavallisessa reaalistrategiassa käytetään hiiren kursoria eri yksiköiden ja rakennusten valintaan ja ohjaamiseen, mutta Lornswordissa ohjataan pelkkää pelaajahahmoa. Yllättäen ohjaus on suunniteltu vain ja ainoastaan kapulalle: yksi tatti ohjaa ukkoa, toinen liikuttelee kameraa ja eri namiskoilta löytyvät toiminnat juoksemisesta hakkaamiseen. Hiirtä ja näppistä voi käyttää, mutta pelintekijät painottavat että kyseessä on ohjaimella pelattava peli. Hiirikäsi taitaa siis kerrankin säästyä jännetuppitulehdukselta.


Yhdellä ritarilla on vaikea suunnitella monimutkaisia strategioita, joten pelaajahahmo saa avukseen kourallisen muita Lornin sotureita. Sotureiden komentelu nousee yksinkertaisuudestaan huolimatta pelin avainliikkeeksi: ympäröivät sotilaat alkavat seurata yhtä liipaisinta painamalla, toisella soturit taas vapautuvat ja alkavat toimia omaehtoisesti. Monesti voitto syntyykin sotajoukkojen kuskaamisella eturintamaan. Jos edestakaisin ramppaus ei tunnu kiinnostavalta, soturit voi laittaa liikkumaan automaattisesti ennaltamäärättyjä polkuja pitkin.

Sotureiden käskyttelyn lisäksi pelaajan täytyy pyörittää päämajaa. Yksinkertaistettu RTS-rakentelu on typistetty kolmeen rakennustyyppiin. Pelaaja voi pystyttää vartiotorneja, alttareita sekä sotureita synnyttäviä paraakkeja. Alttarit tuovat Lornswordin miekkaan ja magiaan sen magia-osuuden: kun on rakentanut tietylle elementille alttarin, saa komennettavakseen kyseisen elementin hirviöitä. Esimerkiksi tulialttarin jälkeen pelaaja voi manata tulipalloja viskovia demoneja.


Tukikohdan tönöjen lisäksi alueilta löytyy myös vallattavia rakennuksia. Farmeja löytämällä saa lisää ruokaa – jonka avulla voi rakentaa lisää rakennuksia – ja kaivoksilla ansaitaan lisää kirstuntäytettä. Jos haluaa välttyä tuntikausien hinaamiselta, kaivosten ja farmien hallinta nousee nopeasti avainkysymykseksi.



Lornswordista löytyy monia mielenkiintoisia ideoita. Yhden hahmon ohjailu strategiapelissä ei ole upouusi ajatus, mutta kuluneeksikaan ideaa ei voi kutsua. En kuitenkaan ole 100% varma, kantaako idea koko pelin ajan: jo rajoitetun testauksen aikana pelailu alkoi loppua myöten toistaa itseään. Toisto on toki yksi koko genren perisynneistä eikä vain Lornswordin vitsaus, mutta tehtävää voisi olla enemmänkin. Tällaisenaan pelailu muuttui turhan helposti edestakaisin ramppailuksi, kun eturintamat kaipasivat uutta jauhelihaa koneeseen. Hienovaraisiin kikkailuihin ei ole juuri aikaa.


Yritystä on kuitenkin niin paljon, ettei Lornsword Winter Chroniclea kannata ohittaa pelkällä olankohautuksella. Jo kahden suositun genren yhdistäminen herättää varmasti ihmisissä kiinnostusta, eikä lopputulos todellakaan ole mikään pannukakku; kunhan lopullisessa pelissä on tarpeeksi vaihtelua, Lornswordilla on rahkeita nousta pienen kansan kulttisuosikiksi. Lisäiloa tuo jaetun ruudun co-op, joka mahdollistaa vihollisten rökittämisen kaverin kanssa.

Lornsword Winter Chronicle on tällä hetkellä myynnissä Early Access -pelinä Steamissa vajaan 20 euron hintaan.