Harva paikka on niin ankea kuin loskainen Helsinki helmikuun lopulla. Silti löysin itseni vielä harmaammasta, usvan peittämästä Göteborgista. V2.fi oli kutsuttu vierailemaan Thunderful-pelistudiolle tilaisuuteen, jossa useat eri julkaisijat esittelivät projektejaan toimittajille. Pääsin siis ensimmäisten joukossa tutustumaan kuumimpiin uutuuksiin ja tutustumaan paikan yleiseen ilmapiiriin.

Selvennettäköön, että Thunderful ei oikeastaan ole yksi yhtenäinen pelejä tekevä studio, vaan kyseisen emoyhtiön alla toimii joukko pieniä ja itsenäisiä indiehenkisiä studioita. Thunderful on muodostunut kahden pelitalon, Image & Form International AB:n ja Zoink AB:n yhteenliittymästä.

Olin hiukan kateellinen, kun pääsin tutustumaan eri studioiden työtiloihin. Oli rentoutumistilaa, huippukallis kahvinkeitin ja yhteistilan hyllyt notkuivat lautapeleistä. Kun esittelytilaisuus oli ohi, vain harva työntekijä suuntasi kotiin. Sen sijaan eri tiimien tyypit tulivat yhteistilaan nauttimaan olutta ja pelaamaan Super Smash Bros. Ultimatea.

Tämä ilmapiiri kuvasi hyvin kokonaisuutena vallinnutta fiilistä. Läsnä oli jopa hiukan hipsterimäinen indiemeininki, joka välittyy myös tiimien peleistä.




Image & Form -studion kehittämä Steamworld Quest: Hand of Gilgamech perustuu nimensä mukaan Steamworld-universumiin, joka on valitettavasti itselleni vieras tuttavuus.

Hand of Gilgamech on kortti-roolipeli, jossa taisteleminen käydään digitaalisen pahvin avulla. Pelaaja valitsee jokaiselle hahmolleen haluamansa laput ja kaikkien sankareiden korteista muodostuu taistelussa käytettävä pakka. Valittujen korttien perusteella oman ryhmän sankarit sitten hyökkäävät, parantavat tai käyttävät kykyjään.

Magic: The Gathering -korttipelin kaltaisista teoksista eroten peli ei hyödynnä manaa tai taikuuspisteitä. Sen sijaan pelaaja kerää “höyrypainetta”, jota kasvatetaan käyttämällä jokaisen hahmon peruskortteja, kuten tavanomaista mätkäisyä. Puolestaan erikoisemmat taikuudet ja kovemmat läimäytykset vaativat höyrypainetta, joten pelaaja joutuu tasapainoilemaan jatkuvasti paineen rakentamisen kanssa.

Varsinkin pakkaa luodessaan pitää kuumeisesti miettiä haluaako korttipinoon laittaa paljon voimakkaita lappuja vai heikompaa digipahvia, joka puolestaan kasvattaa höyrypainetta. Omalla vuorollaan pelaaja pystyy valitsemaan kuudesta kortista maksimissaan kolme pelattavaa lappua, joten ihan koko kättä ei pysty kerralla tyhjentämään. Puuttuvat kortit saa nostaa vuoron alussa takaisin käteen ja joka vuoro kaksi omasta mielestä turhaa korttia saa heittää menemään.

Korttipelien ystävänä peli jäi kutkuttelemaan ja tahkosin koko demon läpi esittelyn aikana.

Alusta: SWITCH




Zoink-pelistudion kehittämä Ghost Giant on tarinaperustainen VR-pulmapeli, jossa pelaajan ohjastama valtava aave auttaa yksinäistä Louis-kissanpoikaa. Peli pyrki heti alkumetreillä luomaan merkityksellistä suhdetta pelaajan ja nuorukaisen välille. Minun on myönnettävä, että tunsin välitöntä sympatiaa erinomaisesti käsikirjoitettua ja ääninäyteltyä kissanpoikasta kohtaan. Tarinan taustalta löytyy ruotsalainen fantasiakirjailija Sara B. Elfgren, joka on ollut aktiivisesti mukana pelin kehityksessä.

Ghost Giant alkaa siitä, kun aave ilmestyy itkevän Louisin luo. Järkytyksestä selvittyään nuorukainen tutustuu aaveeseen ja lopulta tämä erikoinen kaksikko ystävystyy keskenään. Mainittakoon vielä, että pelin iloisen pintapuolen taakse tuntuu piiloutuvan syviä ja surumielisiä teemoja.

Demon perusteella Ghost Giant hyödyntää VR:n suomia mahdollisuuksia erinomaisella tavalla. Pelaajan ohjastama aave seisoo aina paikallaan ja ihastelee pienten eläinolioiden arkea korkeuksista käsin. Ympäristö on aaveen kontrolloitavissa ja pelaaja voi kurkistella pikkuruisten talojen sisälle tarkastelemaan paikallisten elämää. Olen itse herkkä VR-lasien aiheuttamalle pahoinvoinnille, mutta kyseisessä pelissä aave on aina staattisessa asemassa ympäristöön nähden, joten ylös nousevaa hissipoikaa ei tarvitse pelätä.

Ghost Giant hyödyntää VR-teknologiaa osana tarinankerrontaa ja peli erottuu kauniilla tavalla edukseen muiden VR-pelien kirjosta. Vaikka demo oli vain välähdys pelin maailmasta, oli silti kokonaisuus yksi kiinnostavimmista PSVR-peleistä, mitä olen päässyt testaamaan. Ja olenhan minä sentään testannut Bravo Teamin.

Peli ilmestyy: 19.4.
Alustat: PSVR




SkyGoblin-studion kehittämä Hellfront: Honeymoon ei kuulosta paperilla mitenkään erityisen mielenkiintoiselta teokselta. Kyseessä on twin-stick -räiskintä, johon on tuotu mukaan strategisia elementtejä rakentelun muodossa. Pelin ideana on ampua kaikkea elävää ja rakentaa räiskimisen lomassa kartalta löytyviin pisteisiin omia rakennuksia. Infraa on kahdenlaista: tykkitorneja ja parakkeja.

Rakentelussa piilee pelin mielenkiintoisin elementti, pelaajan tulee nimittäin jatkuvasti miettiä rakentaako hän tykkitornin vai parakin. Parakeista saa lisää sotureita komenneltavaksi, mutta oikein aseteltu torni pystyy pitämään puoliaan valtavia vihollislaumoja vastaan. Vastakkain pelatessa yksi vihollisten parakkien keskelle rakennettu tykki pyyhkäisee kaikki muut rakennukset kivikaudelle.

Kevyeksi peliksi Hellfront tarjosi yllättävällä tavalla haastetta ja strategisia ulottuvuuksia. Kyseinen teos on kuin tehty viikonloppuiltojen ratoksi, peliin on todella helppo päästä sisään, mutta oppimiskäyrä ei lopu tykkänään.

Omalta osaltani Hellfront oli päivän yllättäjä ja hauskin peli pelata.

Ilmestyy: Jo julkaistu.
Alustat: PS4, PC, XONE




Game Freakin kehittämä Giga Wrecker oli myös tapahtumassa esillä, sillä Thunderful toimii pelin julkaisijana Euroopassa. Kyseessä on kuitenkin jo julkaistu peli, joten varsinaisesti tässä vaiheessa ei enää voida puhua ennakosta.

Giga Wrecker on anime-henkisellä visuaalisella otteella toteutettu tasohyppely, johon on ripoteltu mukaan kevyttä pähkäilyä. Yksinkertaistettuna pelin päähenkilö on kyborgi, joka pystyy hallitsemaan raunioituneen maailman maallista romua. Ympäristön roskista ja vaikka vastustajien palasista saa näppärästi tehtyä itselleen miekan, keihään ja erilaisia palikoita.

Olen jo aikaisemmin silmäillyt peliä, mutta peluutuksen jälkeen Giga Wrecker jätti itsestään laimean maun. Mieleen nousi pikemminkin keskinkertaiset selaimella pelattavat Flash-pelit, kuin legendaarisen Game Freakin julkaisu.

Ilmestyy: Julkaistu PC:lle, muut alustat myöhemmin vuoden aikana.
Alustat: PC, PS4, XONE, SWITCH




Päivän ensimmäinen alaleuan roikottaja oli Amplify Creations -studion luoma Decay of Logos. Vain neljän hengen portugalilaisella tiimillä luotu kokonaisuus näytti kokoluokkaansa (ja epäilemättä budjettiaan) valtavasti isommalta peliltä.

Decay of Logos alkaa, kun pelin päähenkilö pääsee pakenemaan kyläänsä hyökänneiden sotureiden kynsistä. Varsin lyhyen avauksen jälkeen pelaaja päästetään tutkimaan Logoksen avointa maailmaa, johon kuitenkin aukeaa uusia osia tarinan edetessä. Pelin maailma on kaunis ja mystinen. Päähenkilö on suippokorvainen, haltiamainen humanoidi, jonka ystävänä matkustaa ylevä peura. Kuitenkaan ystävyys ei synny itsestään, vaan pelaajan tulee ruokkia ja helliä sarvekasta toveriaan.

Testasin Logosta Nintendo Switchillä kannettavassa muodossa ja osittain alustasta johtuen peli toi vahvasti mieleen Zelda: Breath of the Wildin. Tämä vertailukohta ei kuitenkaan ole reilu, sillä pelien taustalla olevien projektien kokoluokka on aivan eri mittakaavassa kummankin teoksen kohdalla. Silti pelien taiteessa ja toiminta-roolipelimäisyydessä on jotain samaa.

Mainittakoon vielä, että Decay of Logos on hankala. Todella hankala. Otin venähtäneen testipelin aikana useita kertoja takkiini ja jokaisesta kuolemasta pelaajaa rankaistaan hahmon statsien miinustamisella. Tilanteen pystyy korjaamaan nukkumalla, mutta tuolloinkin vihulaiset voivat väijyttää nukkuvan suippokorvan.

Alustat: PC, PS4, XONE, SWITCH




Ground Shatter -studion luoma Rico tuo co-op -pohjaista räiskintää eri alustoille ja pääsin testaamaan pelin Nintendo Switch -veriota. Pelin tarkoituksena on edetä paukutellen erilaisissa sisätiloissa etsien todistusaineistoa tai pommeja purkaen. Tietenkin jokaisen kulman takaa löytyy pyssyillä ja muilla astaloilla hampaisiin asti aseistautuneita konnia.

Yhdessä toverin kanssa pelaajat etenevät organisoidusti tilasta toiseen aseet laulaen. Laajan asearsenaalin lisäksi pelaajat voivat syöksyä hidastetusti ja liukua lattiaa myöten. Omaan makuuni Rico oli liian suoraviivainen räiskintä, mutta ehkä Switchillä on tarve tällaiselle toiminnalle, konsolilla kun ei ole muihin alustoihin verraten kovin paljon ammuskelua tarjolla.

Ilmestyy: 14.3.
Alustat: PC, PS4, XONE, SWITCH




Downhill on ainoa paikalla olleista peleistä, jota en ennättänyt itse testaamaan. Ennätin silti näkemään, kun muut testasivat peliä ja se herätti intomielisten toimittajien keskuudessa riemun ja tuskastumisen parahduksia.

Idean on äärimmäisen yksinkertainen: pelaajan tulee päästä polkupyörällä alas pitkä ja mutkitteleva rinne. Ainoa ongelma on se, ettei koko matkan aikana saa kaatua kertaakaan. Tehtävä ei ole ihan helppo, sillä lähes kaikki maaston epätasaisuudet koituvat pyöräilijän kohtaloksi.

Iso plussa myös siitä, että testipisteellä oli tarjolla salmiakkia toimittajien iloksi.

Alustat: PC: PS4, XONE, SWITCH