Tällä kertaa ihmetellään kahta uutta PSVR-pelinimikettä sekä yhtä jo aikaisemmin arvosteltua peliä PSVR-versiona. Kyseessä ovat pulmapeli Squishies, rytmiä pullollaan oleva Beat Saber sekä Borderlands 2 VR.



Mikä PSVR-otus on pehmeä, pyöreä ja hirvittävän passiivinen? Squishie tietenkin. Tarinan mukaan pehmeitä avaruuskamuja on eksynyt pitkin maailmoja ja kotiin olisi päästävä. Brainseed Factoryn Squishies perustuu yksinkertaisen varmaan, tasohyppelyn elementtejä pulmanratkaisuun yhdistävään perusmekaniikkaan, lukuisiin iloisen värisiin kenttiin ja koukuttavaan taiturointiin. Kenttiä on yhteensä yli 100 kappaletta viidessä eri maailmassa, joten tekemistä ja pulmaa ratkottavaksi riittää joksikin aikaa. Pelissä on mahdollista paitsi pelata kevyttä tarinaa kampanjamoodissa, myös tehdä omia kenttiä pelinsisäisessä helppokäyttöisessä editorissa. Omia tuotoksiaan voi jakaa muille pelattavaksi ja toisten pelaajien lataamia kenttiä voi vastaavasti pelata itsekin.


Kenttänäkymässä pelaaja saa käsiinsä kaksi huikeaa avaruuskalaa. Kyllä, oikein luit. Kummallakin niistä on kaksi tehtävää: joko imeä tai puhaltaa ilmaa, jolla Squishie-möllejä liikutellaan vierittämällä niitä pitkin kenttää, startista maaliin saakka. Esimerkiksi veteen, laavaan tai tyhjyyteen putoamista ja muita vaarallisia esteitä on syytä varoa, sillä ne tuhoavat avaruuspalleron ja lähettävät pelaajan edelliselle saavuttamalleen tallennuspisteelle. Uusia mahdollisuuksia saa kuitenkin onneksi loputtomiin, mikä vähentää suorittamisen painetta mukavalla tavalla. Kenttien edetessä löydetään uusia tapoja liikkua, ratkaista esteitä sekä avata salaisuuksia. Samalla pyritään keräämään mahdollisimman paljon kristalleja Squishien reitiltä pistelaariin. Kentissä mitataan myös aikaa, mutta mikäli täydellinen suorittaminen ei kiinnosta, voi ajanotosta olla välittämättä. Otusten holhoaminen vaatii pelaajalta kentän zoomaamista sekä pyörittämistä, jotka molemmat onnistuvat kätevästi PS Move -ohjaimilla. Kentän suhteellista kokoa voi muuttaa valmiilla skaalalla vapaasti, mikä auttaa esteiden ja salaisuuksien näkemisessä ja ohjaamisen tarkkuuden säätämisessä.

Tarkkuutta tarvitaan, sillä kentissä on haastetta mm. kulmien, äkkijyrkkien pudotusten, mäkien, kuoppien sekä ahtaiden väylien muodossa. Kyse on ihan totisesta taitopulmailusta, vaikka pelin ulkonäkö antoi olettaa jotakin aivan muuta. Suloisen värikylläinen ja riemukas grafiikka antaa kuvan pikkulasten pelistä, mutta etenevässä vaikeustasossa riittää ratkottavaa myös perheen aikuisille. Musiikista en tosin saanut ainakaan itse lisäriemua irti, sillä nopeasti ärsyttäväksi käyvät kappaleet toistavat itseään ja nakertavat myös keskittymistä. Efektiäänet sen sijaan kuulostivat ympäristöön sopivilta ja huvittavilta, sillä sekä ympäristön että otusten äännähtely on reaktiivista, eivätkä ne valtaa liiaksi alaa toisiltaan.


Tajunnanräjäyttävästä PSVR-pulmanratkontauutuudesta ei ole tällä kertaa kyse, mutta Squishies on pienieleisyydessään kuitenkin viihdyttävä ja kiinnostava perheystävällinen peli. Juonen kepeys ei juuri haittaa, koska pelaaminen on hauskaa ja haastavaa, lelumainen maailma on söpö ja kenttien läpäiseminen tuo henkistä tyydytystä. Ainoastaan Squishiesin vuoksi ei kannata PSVR-settiä hankkia, mutta jos sellaisen jo omistaa, voi peli olla hyvä hankinta rentojen pelien kokoelman täydennykseksi.





Beat Saber edustaa tuoreempien rytmipelien suuntausta, jossa jytä ja meno on viety VR-silmikkoon pään ja käsien liikkeillä ohjattavaksi. Peli ilmestyi jo aikaisemmin Steamin Early Accessissa Windowsin yhdistetyn todellisuuden laitteille, HTC Vivelle sekä Oculus Riftille ja PSVR-versiokin seurasi lopulta perästä. Peli on pohjimmiltaan sama kuin Steamin kautta saatavana PC-VR-versionakin, mutta mukana on hieman uuttakin sisältöä, kuten laajemmat asetukset harjoittelemista varten, sekä muutama kappale lisää alkuperäisen biisisisällön lisäksi. Yksi perustavanlaatuinen puute PC-versioon nähden on: Beat Saber on ollut erityisen suosittu ladattavan yhteisösisällön eli uusien kappaleiden sekä kenttien vuoksi, mutta PS4 ei tue vastaavan sisällön lataamista tai käyttöä. Sen sijaan kehittäjät ovat luvanneet PSVR-pelaajille runsaasti uusia biisipaketteja saapuvaksi, mutta toistaiseksi lupaukset ovat jääneet lunastamatta. Aika näyttää, onko uutta konsolisisältöä tulossa ja kuinka paljon.


Mutta sitten itse asiaan, eli käydään kiinni pihviin: Beat Saberin nimen mukaisesti pelaaja saa käpäliinsä kaksi lasersapelia tai valomiekkaa, joilla mätkitään kentissä rytmikkään musiikin tahdissa eteen lentäviä, suuntanuolilla merkittyjä palikoita halki. Palikoita on sekä sinisenä että punaisena ja samat värit löytyvät myös ohjaimista, siispä idea on mätsätä värit hutkiessa. Silmikko-ohjauksen idea on lähinnä kohti tulevien esteiden väistelyssä, sillä pelialue on karkeasti n. 180 astetta suoraan eteenpäin. Väisteleminen tuo oman haasteensa peliin ja lisää myös liikunnallisuuteen oman elementtinsä, sillä oman päänsä lyömisen lisäksi on toisinaan vältettävä sapeleiden rikkomista, jos kohti lentämään onkin asetettu yllätysmiinoja. Virheitä voi syntyä myös lyömällä väärää palikkaa väärään suuntaan tai yksinkertaisesti jättämällä palikoita halkaisematta. Suurempi heilautus ennen osumaa sekä osuma läheltä takaavat paremmat pisteet ja parantavat mahdollisuuksia läpäistä kenttä.

Kampanjamoodissa edetään alati vaikeutuvissa, parin minuutin mittaisissa kentissä suorittamalla tehtävät esim. virheiden enimmäismäärän, kokonaispisteiden tai combopisteiden mukaan hyväksyttävästi läpi. PSVR-versiossa ei tarjolla oikeastaan ole kampanjamoodin lisäksi muuta erityistä sisältöä. Vapaassa pelimoodissa pääsee pelaamaan haluamillaan asetuksilla kampanjamoodin kappaleita läpi ja bilemoodi tarjoaa käytännössä saman, sillä erotuksella, että pistetaulukko on nk. arcade-tyyliin toteutettu. Näin kavereiden kesken voidaan pelata haasteita ja mitellä pisteistä yhden ja saman PSVR-setin äärellä.


Palikoiden mäiskiminen alkaa tuntua nopeasti tanssahtelulta ja heti sen perään tiukalta aerobicilta, mutta ei huonolla tavalla. Kentät ovat visuaalisesti hyvin nättejä, ilmeeltään yksinkertaisia ja selkeitä, mikä auttaa kiinnittämään huomion olennaiseen ja pitämään sen siinä. Biiseissäkään ei ole mitään erityistä vikaa. Vaihtelua on, mutta kampanjamoodin edetessä valikoima alkaa käydä kieltämättä suppeaksi. Alussa mainituista lisäpaketeista olisi siis ollut iloa edes vapaassa pelimoodissa. Beat Saber on todella hauska, mukaansatempaava ja immersiivinen rytmipeli myös pleikkarilla, mutta se jää sisällöllisesti ainakin tässä kohtaa vajaan tuntuiseksi.





Gearbox Softwaren Borderlands 2 arvosteltiin V2.fi:n toimesta aikoinaan uunituoreena tapauksena (arvostelu). Nyt suosittu dystopiaräminä on palannut VR-aikaan uudelleenlämmitettynä. Koska peliä ei varsinaisesti tarvitse arvostella toista kertaa, pohdimme tässä miltä PSVR-versio oikein maistui.

Peli on käytännössä sama perusosa (ilman lisäsisältöä) mitä ennenkin, typistettynä hieman helpotetuksi yksinpeliksi, jota pelataan yhtenä neljästä valittavissa olevasta hahmosta. Ammuskelua, taisteluja, tutkimista ja kaiken irti lähtevän rosvoamista harrastetaan edelleen, mutta virtuaalimaailman sisältä käsin. Nopeatempoista taistelumekaniikkaa on onneksi pyritty helpottamaan uudella ominaisuudella nimeltä Bad Ass Mega Fun Time eli BAMF, jolla tappelua saadaan hetkellisesti hidastettua. Ominaisuus vaatii hetken uudelleenlatautumisen jokaisen käyttökerran jälkeen, mutta se tuntuu toimivan hyvin parempien kriittisten osumien saamiseksi etenkin silloin, kun eri sorttisia vihollisia on kimpussa useita. Helpotusta tuovat myös entistä heikommat viholliset sekä yksinpelin kannalta optimoitu taitopuu, jonka hyödyistä voi tiristää enemmän irti yksi vastaan monta -tilanteissa.


Ohjata voi makunsa mukaan joko Move- tai DualShock 4 -ohjaimilla. Molemmissa on etunsa, kuten Movella erillinen tähtäys ohjaimen liikkeellä ja DualShock 4:llä tietty intuitiivisuus liikkumisessa, joista jälkimmäinen painaa aktiivisessa räiskintäpelissä omassa vaakakupissani enemmän. Moven mahdollisuudet nopeaan liikkumiseen tuntuivat tönkömmiltä, etenkin silloin, kun oli tarve väistää jotakin. Suuren eron huomasin myös lyhyenläntänä Moven heikossa kyvyssä asettaa teleporttipolku matalalta. DualShock 4 hoiti teleporttaamisen jostain syystä sujuvammin. Mikäli teleporteilla liikkuminen ei maita, on tarjolla myös toki maata pitkin liu’uttava kävelytoiminto. Kävely tuntui kuitenkin oudolta useista eri asetuksista huolimatta, joten lepotaukoja sain pitää totuttua tiheämmin. Kuvakulmiin kääntyminen toimii napsahtamalla ja muokattavia mukavuusasetuksia on tarjolla runsaasti. PS Aim -tuki olisi ollut ammuskeluun paikallaan, mutta se valitettavasti puuttuu pelistä kokonaan.

Pelimaailma on tuotu VR-muotoon kohtuullisen kivan näköisenä ja avaran tuntuisena, vaikka Borderlands 2 ilmeistyikin jo 2012. Graafisia bugeja ja silmikon ruudunpäivitystiheyden hetkittäistä putoilua esiintyy jonkin verran, mutta pelin omalaatuinen ja sarjakuvamainen visuaalinen ilme ja perustoiminnot kääntyvät yleisesti hyvin 360 astetta koettavaan muotoon. Valikot esitetään kaksiulotteisena suhteessa muuhun ympäristöön, mikä aiheuttaa paitsi klippaamista, myös ongelmia lukea tekstiä, joka oli pientä PSVR-silmikon resoluutioon nähden. Muutoin maailma oli keskimääräisen katseenkestävä resoluutiosta huolimatta.


Yksinäisyys ja alkuperäistä autiompi meno on VR-versiossa läsnä. Kompromisseihin olin toki jo varautunut, joten varsinaisen pelisisällön sisällyttäminen näinkin pitkälle samana oli mukava juttu. Rakastettu klassikko on yhä pelattava ja tyynnyttää ammuskelu- ja seikkailuhampaiden kutinaa. Borderlands 2 VR sopii etenkin niille, joille VR ja alkuperäinen pelisisältö ovat mieleen, mutta ensimmäistä kertaa sarjaan tutustuvalle en välttämättä versiota suosittelisi, ainakaan varauksetta, juurikin sen alkuperäisen moninpelin puolelle kallistuneisuuden vuoksi. Peli on joka tapauksessa mukava ja mieltä lämmittävä lisä PSVR:n ammuskelupelien tarjontaan.