Marvel’s Spider-Man oli viime vuoden parhaita pelejä, mielestäni ehkä jopa vuoden paras. Myös sen ensimmäinen lisäsisältöpaketti ilahdutti tarjoilemalla kiinnostavaa tarinaa ja lisää alkuperäisestä pelistä tuttuja sivuaktiviteetteja.


Sitten mopo karahtikin metsään ja urakalla, sillä Turf Wars oli tylsä, penseä ja ylivaikea pökäle. Sen kolmannen lisäsisältöpaketin, Silver Liningin, oli siis tehtävä melkoinen kurssinmuutos, jos kokonaisuus haluttiin saada voitolle.

Valitettavasti tämä ei ole onnistunut.



Silver Lining on suoraa jatkoa aiempien lisäsisältöpakettien tarinalle. Umpitylsä superpahis Hammerhead vaikutti jo kohdanneen voittajansa Turf Warsin lopussa, mutta mitä vielä. Kaveri kirjaimellisesti herää kuolleista jatkamaan samaa väsynyttä menoaan. New Yorkiin jääneet futuristiset aseet ovat päätyneet gangstereiden käsiin, ja niitä palauttamaan saapuu itse Silver Sable, joka viimeksi oli saavuttanut hyvän yhteisymmärryksen Hämiksen kanssa, mutta nyt on taas täynnä angstia ja ahdistusta. Hämiksen täytyisikin pystyä palauttamaan rauha New Yorkiin, ennen kuin koko kaupunki on raunioina.


Tarina kuulostaa paperilla kiinnostavammalta kuin Turf Warsin vastaava, ja ne harvalukuiset tarinatehtävät ovatkin ihan viihdyttäviä. Valitettavasti Silver Lining mätkähtää kunnolla turvalleen siinä, että suurin osa paketin sisällöstä on sivutehtäviä, jotka ovat ... no, surkeita. Sarjassamme ”kuka helvetti tätäkin halusi”, megaärsyttävä Screwball on taas kuvioissa mukana prikulleen samoilla elkeillä kuin viimeksikin: tee pieniä haasteita, täytä Screwballin asettamia ehtoja ja kuuntele aivan karmeaa läppää – eikä siis hyvällä tavalla karmeaa.


Tuntuukin siltä kuin Spider-Manin kehitystiimi olisi jotenkin oppinut aivan täydellisen väärät läksyt alkuperäisen pelin vastaanotosta. Vaikeustaso on yhä järkyttävä ja useat taistelut ovat ärräpäitä kirvoittavan turhauttavia, kun päälle puskee reilu tusina erilaista vihollista Hämiksen parilla osumalla listivine aseineen. Yhdistettynä muutenkin penseisiin sivutehtäviin tämä saa aikaan kiinnostavan efektin: Silver Liningia ei oikeastaan tee mieli pelata.



Kärsimystä ei toki riitä kovin pitkäksi aikaa, sillä aiempien lisäsisältöjen tavoin myös Silver Lining on nähty reilussa tunnissa. Kauhean paljon kauempaa ei mene myöskään niiden kolmen mukana tulevan puvun avaamiseen, joskaan itse en jaksanut: sain tarpeekseni Screwballin sähellyksestä jo peruspelissä, eikä palaaminen samalle kaivolle enää houkuttanut.


Siitä nostan kehitystiimille kuitenkin hattua, että lisäsisällön loppuun on saatu kunnollinen omistus Marvel-guru Stan Leelle, joka kuoli loppuvuodesta 2018. Marvel-fanin perspektiivistä tämä on oikein osuva lopetus erinomaiselle pelille, mutta valitettavasti koko Silver Lining -paketista ei voi mitenkään sanoa samaa.

Nyt alkaakin sitten pitkä odotus, sillä Marvel’s Spider-Man 2 ei taida olla tuloillaan aivan lähiaikoina.

Lyhyesti: turhauttava ja ärsyttävä välipala, jota ne harvat tarinatehtävät eivät pelasta

Hyvää

• Ihan jees tarina
• Hämis rulettaa yhä
• Stan Lee -tribuutti

Huonoa

• Screwball
• Sivutehtävät
• Ei oikein mitään uutta