Näin vuoden loppuhetkillä voidaan jo todeta aika hyvillä mielin, että Sonyn Spider-Man oli kuin olikin lopulta ihan vuoden peliparhaimmistoa, ellei jopa koko vuoden paras peli. Pikavauhtia perään ilmestynyt, Mustan kissan ympärille keskittynyt The Heist -lisäsisältö oli myös kovin laadukas.


Edellisen lisäsisällön tarina jäi melkoiseen cliffhanger-asetelmaan, kun Hämis oli joutumassa keskelle kivenkovan Hammerhead-superrikollisen ja New Yorkin rikollisperheiden välienselvittelyä. Odottelin Turf Warsia tämä mielessä innolla, mutta nyt edessä on kunnon mahalasku. Turf Wars kun jää pannukakuksi.



Siinä missä The Heist tarjoili kiinnostavaa pelattavuutta ja tarinaa, Turf Wars vetää molemmat osastot valitettavan peruslinjoilla. Vielä valitettavammin ne lisäpaketin parhaat jutut nähdään alussa, kun poliisikapteeni Yuri Watanabe ja Hämis pääsevät tekemään yhteistyötä, tai kun Hämiksen täytyy Spider-Botin muodossa hiippailla sisään New Yorkin alamaailman vakiobaariin. Lisää tällaista kamaa, ja kyseessä olisi ollut oikein hyvä paketti. Mutta ehei: sitten sukelletaan ja kunnolla.

Valtaosa Turf Warsista koostuu muodossa tai toisessa hirmuisen suuria ja överiksi aseistettuja pahislaumoja vastaan taistelemisesta. Turf Wars lisää pahisvalikoimaan myös uuden vihollistyypin. Haavoittumattomalla kilvellä ja rakettirepulla varustetut gangsterit tekevät yllättäviä syöksyjä, jättävät jälkeensä palavia alueita ja aiheuttavat runsaasti harmaita hiuksia, sekä paljon spontaaneita ärräpäitä.


Olipa kyse Hammerheadin kulissiyritysten putsaamisesta tai lyhyen tarinan komppaamisesta, vähän väliä eteen heitetään pieni areena, joka täytetään superraskain asein varustetuilla vihollisilla. Sitten kuollaan ja kiroillaan. On tämäkin tietenkin tapa yrittää saada lyhyelle paketille lisää kestoa.

Muuten sitten mennäänkin hyvin peruslinjastolla. Tarinan edetessä kartalle ilmestyy uusia rikoksia ratkottavaksi – viisi per alue, kuten aina ennenkin – sekä superärsyttävän Screwball-hörhön uusi tehtäväsarja. Tällä kertaa Screwball-tehtävätkään eivät ole yhtä kekseliäitä kuin viimeksi, sillä nyt edessä on vain turhauttavaa yritys ja erehdys -hiippailua.




Tarinakaan ei ole kovin kiinnostava, sillä Hammerhead on kovin tylsä pahis. Geneerinen supervoimakas ja haavoittumattomalta vaikuttava, motivaatioiltaan ja käytökseltään läpimätä gangsteri vain on niin ... no, sarjakuvamainen ja kliseinen pahis.

Hämähäkkimiehen tarina ei toki pääty vielä Turf Warsiin, sillä lisäsisällöt muodostavat kolmiosaisen trilogian. Niinpä paketin viimeistelevä osa on vielä tulossa, joten voin vain jäädä toivomaan siltä parempaa suoritusta. Trilogia-asetelma on tosin siltä kannalta hieman ikävä, että kukapa nyt paketin keskimmäistä osaa jättäisi välistä? Jos tälle tielle on siis lähdetty, kaipa se Turf Warskin pitää lusia. Jos jotain lohdutusta tarvitsee hakea, niin ainakin paketti lisää Hämiksen pukuvalikoimaan kolme uutta vaihtoehtoa.

Hyvää: Muutamia hyviä kohtauksia ja Hämis on yhä Hämis.
Huonoa: Turhan kaavamainen ja huonolla tavalla haastava. Lyhyt. Tylsä tarina, tylsä pahis.