Kaikkien aikojen miekkakalisuttelu kalahtelee entistäkin kovempaa yhteen, kun viikinki-Venlan, samurai-Sampon ja ritari-Raunon nahistelu laajenee neljännellä osapuolella. Uudessa Marching Fire -lisärissä Shaolin-Sonja rymistelee For Honoriin sellaisella voimalla, että vanhat taktiikat romahtavat yhtä tahtia linnoitusten kanssa.



Ubisoftin For Honor on kokenut yhtä sun toista pelin ilmestyttyä lähes kaksi vuotta sitten. Hahmorosteria on kasvatettu kolmanneksella ja erilaisia pelimuotoja on yritetty tuoda mukaan, vaihtelevalla menestyksellä. Karttojenkin määrää on kasvatettu lähes kymmenellä kipaleella. Vuosien sisään on mahtunut myös runsaasti risuja: on yhtä sun toistakin boikottia, valitusta mikromaksuista, nurinaa yhteysongelmista ja vaatimusta hahmojen tasapainottamisesta. Kehujakin riittää, sillä valituksista huolimatta For Honor on liikkunut askel askeleelta hiotumpaan ja tasapainoisempaan suuntaan, vaikkakin For Honorin konkreettiset ongelmat – joita V2.fi:n Kati arvostelussaan aikoinaan listasi – löytyvät yhä pelistä.


Marching Fireä voisi melkein kuvailla For Honor 1.5:ksi, sen verran uutta kamaa on tarjolla. On kuitenkin syytä selventää, että Marching Fire tarkoittaa itse asiassa kahta eri asiaa: Marching Fire -päivitystä sekä Marching Fire -DLC:tä. Kaikille pelaajille ilmainen Marching Fire -päivitys lisää peliin uuden Wu Lin -ryhmän ja siihen kuuluvat neljä hahmoa. Mukana on myös uusi breach-pelimuoto, ja pelin gear stats-systeemi uudistuu päivityksessä perk-nimellä kulkevaksi systeemiksi. 30 euron arvoinen DLC taas sisältää arcadeksi nimetyn pelimuodon, neljän uuden hahmon suoran avauksen sekä kasan pelinsisäistä kamaa. Arcade-pelimuodon lisäksi DLC siis nopeuttaa uusien hahmojen saamista, sillä ilmaiseksi pelatessa hahmoihin pääsee käsiksi vasta kahden viikon odotusajan ja monituntisen grindin päätteeksi.



Uudet Wu Lin-hahmot ovat tasapainoinen ryhmä erilaisia taistelijoita. Miekkaansa heilutteleva Tiandi on vanillasta tykkäävän taistelijan valinta, kun taas ketterä Nuxia tarjoaa uutta pelattavaa salamurhaajille. Ketteräksi voi kutsua myös keppiä käyttävää hybriditaistelija Shaolinia. Viimeinen tulokas on Jiang Jung, massiivista guandaoa heilutteleva, hidasliikkeinen heavy-soturi. Uudet hahmot tuntuvat toimivalta lisältä, joskin pelaajayhteisö on nurissut kovaan ääneen taistelijoiden ylivoimaisuudesta. Tasapainotus eri taistelijoiden välillä on tuntunut vaivaavan For Honoria jo pidempään, eikä uusi lisäosa paranna tilannetta. Allekirjoittaneelle ero aiempiin sotureihin ei ollut huomattava, sillä nyyppämäisillä taidoilla etulyöntiaseman hyöty heikkenee. Marching Firen kohdalla voidaan kuitenkin jo melkein puhua ns. “pay to win” -tilanteesta, sillä 30 euroa maksamalla uusiin, entisiä vahvempiin hahmoihin pääsee käsiksi samantien.


Uusien pelaajahahmojen lisäksi suurin uudistus tapahtuu pelimuodoissa: Marching Firen myötä For Honoriin tulee sekä arcade- että breach-pelimuodot. Arcade on yksin- ja kaksinpelattava PvE-pelimuoto, jossa pelaaja suorittaa useamman taistelun putkia tietokonetta vastaan. Jokainen taistelu tuo mukanaan erilaisia muuttujia. Yksi vihollinen saattaa olla liekeissä, toisella taas voi olla kaksinkertaiset elinpisteet. Arcadesta löytyy myös viikottain vaihtuva erityishaaste, jonka suorittaminen vaatii pelaajalta lähes yli-inhimilliset kyvyt. Yli-inhimillinen koitos tottakai myös palkitaan entistä suuremmalla palkintomäärällä.

Vaikka arcade tuntuu ajatuksena hienolta co-opattavalta välipalalta, pelimuoto ei lopulta vastaa ajatuksia. Ainakin ensimmäisen viikon perusteella arcade tuntuu ennemminkin puolihutaisten tehdyltä kuriositeetilta, joka ei viihdytä kovinkaan pitkissä sessioissa. Erilaiset muuttujat tuntuvat niin randomisoiduilta, ettei vaikeustaso pysy tasaisena, eivätkä ottelukimarat tunnu yhtenäisiltä kokonaisuuksilta. Ajan saatossa arcadesta saattaa muovautua suosikkipelimuoto monelle, mutta ainakin toistaiseksi huomasin siirtyväni arcadesta mielenkiintoisemmille laitumille.


Testauskierroksen kuninkaaksi nousi ylivoimaisesti uusi pelimuoto breach. Breach on sekä PvP- että PvE-muodoissa pelattava linnanvaltaus, joka lyö vastakkain kaksi neljän pelaajan ryhmää. Hyökkäävät sankarit saattavat muurinmurtajaa kohti linnoituksen portteja, kun puolustajat pyrkivät pysäyttämään etenemisen hinnalla millä hyvänsä. Hyökkäävällä tiimillä on useampaa tehtävää: muureja valtaamalla saa haltuunsa jousimiestorneja ja muita helpotuksia, ja se muurinmurtajakin kaipaa jatkuvasti suojelijoita. MOBA-maisesti eri linjoissa käytävää taistelua täydentävät myös NPC-soturit, jotka saavat kokonaisuuden tuntumaan suuremmalta kahakalta. Jos hyökkääjät saavat murrettua linnan portit, alkaa linnanherran kukistaminen.

Viimeistään tässä viimeisessä vaiheessa breach muuttuu sekavaksi miekkahärdelliksi, jossa peitset ja piikit heiluvat ilmassa hurrikaanin lailla. For Honor on aina kärsinyt isompien yhteenottojen sekavuudesta, eikä breach tuo tilanteeseen minkäänlaista helpotusta. Loppupuolen sekasorrosta huolimatta breach onnistuu aikeissaan loistavasti, sillä pelimuodon pelaaminen tuntuu samanaikaisesti sekä suursodalta että keskitetyltä kahakalta. Pelaajatkin tuntuvat pelimuodosta tykkäävän, sillä breach-pelien täyttymistä ei joutunut odottamaan montaakaan sekuntia, edes keskellä yötä.




Uusien pelimuotojen, hahmojen ja perk-systeemin lisäksi Marching Fire uudistaa For Honorin ulkoasua. Uudet valaistusefektit, säätilat ja tekstuurit kohottavat parivuotiaan pelin kasvoja sopivasti, vaikka For Honoria ei ole ennenkään voinut rumaksi haukkua. Sulavat animaatiot, tyylikkäät kamerakulmat ja visuaalinen tyyli pitää pintansa myös nykypäivänä.

Pelin gear stats -systeemin korvaavat perkit toimivat pitkälti samalla idealla kuin ennen. Hahmon tavarat antavat pisteitä tiettyihin, passiivisia bonuksia antaviin perkeihin. Uudet käsineet voivat esimerkiksi antaa 20 pistettä tapoista saataviin elinpisteisiin ja 100 pistettä nopeusbonukseen. Kun pisteitä on koossa tarpeeksi, kyseinen perk aktivoituu. Simppeli systeemi tuntuu ainakin ensitestauksella toimivalta, mahdollistaen erilaiset pelityylit ja kyky-yhdistelmät. Vanhatkin kamat ovat yhä käyttökelpoisia, sillä vanhojen esineiden gear statsit on muutettu vastaamaan perkejä.


Kokonaisuutena Marching Fire on onnistunut lisäpaketti For Honoriin. Uudet sankarit antavat hyvän tekosyyn palata taistelukentille, jos viikinkien sotakirveet ovat tylsistyneet ajan saatossa, ja erinomainen breach-pelitila on jo yksinään kokeilemisen arvoinen. Jokaisen täytyy arpoa omassa päässään, onko arcade-pelimuoto ja grindauksesta vapauttava hahmojen avaus DLC:n hintalapun arvoinen. Kaivaa kuvetta tai ei, jokaisen miekankalisuttelijan kannattaa vähintään testata For Honoria uudelleen Marching Firen kanssa.