On olemassa lyhyitä matkoja ja sitten on olemassa todella lyhyitä matkoja. Oma Lontoon reissuni oli selkeästi jälkimmäinen. V2.fi nimittäin kutsuttiin yhden päivän matkalle vanhan maailman sydämeen kokemaan uusimman salamurhailun, eli Hitman 2 -pelin, ulottuvuuksia.



Matka alkoi maailman sympaattisimmalta lentokentältä, joka löytyy Oulusta. Sieltä pyrähdin Helsinkiin ja tuon kotimaisen metropolin lingosta sinkosin suoraan Heathrow’n lentokentälle. On äärimmäisen outoa olla koko ajan on tietoinen siitä, ettei reissuun tule jäätyä, vaan jo illalla on tultava takaisin kotoisaan Suomeen. Mikäpä toisaalta sen mukavampaa kuin päästä omaan petiin nukkumaan. Matka sujui yllättävän joutuisasti, vaikka olin tuona aamuna herännyt jo kello kolmelta aamusta/yöstä. Ennätin jopa hiukan kiertelemään Lontoota ennen kuin varsinaisesti pääsin kokeilemaan uusimman Hitmanin hienouksia.


Ennen pelisession alkamista sain mahdollisuuden haastatella pelin kehittäneen studion, eli IO Interactiven, community manageria Travis Barbouria (kuvassa vasemmalla). Istuimme mukavasti sohvilla hämärässä presentaatiotilassa ja nurkissa hiiviskeli itse agentti 47 viivakoodi takaraivossa. Ympäri tilaa muut lehdistön jäsenet paraikaa testailivat uutta Hitmania. Travis näytti huvittuvan siitä, että merkitsin muistiinpanot ylös paperille. Kyseessä kun on kuoleva formaatti kaiken teknologian keskellä.

Kertoisitko hiukan itsestäsi?
- Olen Travis Barbour, britti, suuri jalkapallofani ja käytän liian usein aurinkolaseja. Olen toiminut Hitman-pelisarjan parissa jo yhteensä yhdeksän vuoden ajan. Ensimmäinen peli, jossa olin mukana, oli Hitman Absolution. Siinä sattui olemaan Travis-niminen pahis.

Travis kertoi olleensa mukana myös Hitman-elokuvan taustajoukoissa ja hän on ollut tämän jälkeen mukana kaikissa sarjaan liittyvissä projekteissa.

Myönsin, että pelisarja on minulle toki tuttu, mutta että en ole koskaan varsinaisesti pelannut sarjan pelejä.

Mistä Hitman 2 -pelissä on kyse?

Travis tiivisti, että yksinkertaistettuna pelissä agentti 47 matkustaa ympäri maapalloa suorittaen toimeksiantoja. 47 on "ultimaattinen salamurhaaja" ja vaikka pelissä voi edetä haluamallaan tavalla, on pelaajien tavoitteena aina ollut "silent assassination", joka tarkoittaa että tehtävä saadaan suoritettua ilman, että kukaan on tullut huomanneeksi murhamiehen läsnäoloa. Kaikkineen sarja on jo 18 vuoden ikäinen - ensimmäinen peli julkaistiin vuonna 2000.

Miten Hitman 2 eroaa edellisestä pelistä?

Travis kertoi, että suurin ero pelin toisessa osassa ensimmäiseen verrattuna on sen pelimekaniikassa: Agentti 47 pystyy uudessa pelissä esimerkiksi kyyristelemään pusikoissa ja pöpelikköihin pystyy piilottamaan myös ruumiita. Lisäksi mukana on uusia aseita ja sarjan faneille tuttu putkikassi tekee paluun.

- Pelaajat voivat jälleen toteuttaa oman salamurhafantasiansa kävelemällä keskellä väkijoukkoa konekivääri putkikassissa piilossa, Travis naurahti.

Pelin ympäristöissä on yhteensä jopa 2000 henkilöä, joten väenpaljouden valtaamat torit todellakin ovat täynnä sakkia. NPC-hahmot puhuvat paikallista kieltä ja toimivat luonnollisesti, esimerkiksi rakastavaiset voivat pidellä toisiaan käsistä tai vaikka halailla keskenään.

Mikä on oma lempiaseesi pelissä?

Uusista aseista Travis kertoi tranquilizer gunin, eli tainnutuspyssyn, olevan hänen suosikkinsa. Sen avulla pystyy nopeasti tainnuttamaan sakkia täydessä hiljaisuudessa ilman, että kohde menehtyy.

Voiko peliin hypätä suoraan, ellei ensimmäistä osaa ole pelannut?

- Hitman 2 -peliin voi hypätä suoraan. Peli opettaa kaiken tarpeellisen hahmoista ja siitä, miten pelaajan tulee toimia. Tietenkin pelissä myös viitataan aikaisempiin sarjan tapahtumiin, joten aikaisempi kokemus antaa lisää syvyyttä pelille.

Miten isossa osassa tarina on pelissä?

- Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä välivideoiden muodossa. Pelaaja saa tietää uuden Hitman-pelin aikana enemmän agentti 47:n taustoista, joten tarina on iso osa peliä.

Pohtiiko peli moraalia tai tapahtuuko agentti 47:ssa henkilökehitystä?

- Agentti 47 tekee vain työtään. Tapahtumat keskittyvät toiminnan ympärille ja tulee muistaa, että kyseessä on kuitenkin peli. Kuitenkaan 47 ei pelkkä tappokone, sillä peli kannustaa välttämään sivullisten tappamista, Travis totesi vakavana.



Lyhyen haastattelun ja nopeiden valokuvien jälkeen päästiin itse asiaan, eli pelaamiseen. Kyseessä ei ollut mikään kevyt alkukosketus, vaan minut heitettiin suoraan syvään päätyyn. Ghost Mode on Hitman 2 -pelin uutuus, eli kyseessä on salamurhaamista netin välityksellä toista pelaajaa vastaan. Varsinaista kanssakäymistä ei vastustajan kanssa synny, sillä kummankaan toimet eivät vaikuta toisen peliin. Tästä poikkeuksena on murhattava kohde.


Molemmille pelaajille annetaan sama kohde, jonka murhaamisesta he kilpailevat. Tapaa, reittiä tai paikkaa ei ole rajattu. Molemmat voivat käyttää vapaasti kartalta löytyviä esineitä, valepukuja, aseita ja muita vipstaakeleita. Pisteitä kertyy tapoista, mutta sivullisten murhaaminen aiheuttaa pisteen menetyksen. Jos toinen pelaajista saa kohteen kylmennettyä, on toisella pelaajalla ruhtinaalliset 20 sekuntia aikaa itse hoitaa sama kohde. Ellei näin käy, eikä tuona aikana jää kiinni, saa taposta yhden pisteen.


Meinasi hiukan hävettää. Pesunkestävänä keltanokkana olin aivan liian innokas ja kärsimätön salamurhaaja. Jäin aina kiinni juuri kriittisellä hetkellä tai sitten teloitin konepistoolilla kokonaisen huoneellisen sivullisia. Skaba loppui 1-1 minun ja vastustajani menetettyä pisteitä siviilejä ammuskeltaessa. Ghost Mode jätti itsestään positiivisen fiiliksen. Pitemmällä tähtäimellä tällainen kilpamurhaaminen ei todennäköisesti tarjoa tarpeeksi sisältöä, mutta muutamaksi lisätunniksi se tarjoaa tekemistä.


Seuraavana sain kokea juonellista toimintaa. Kolumbian sademetsiin sijoittuvalla kartalla pääsin seikkailemaan tai murhaamaan vapaasti mieleni mukaan. Päätin ottaa härkää sarvista ja yrittää hiljentää paikallisen kartellipomon. Ympäristöä tutkiessani totesin, että kartta todella tuntui elävältä. Ihmiset kulkivat vapaasti toimissaan ja reagoivat uskottavasti murhaavaan kuulapäähän. Kaukana ovat Oblivionin ajan NPC:t, jotka tallustelivat päämäärättömästi ympäriinsä jatkuvasti samoja kohteliaisuuksia laukoen.

Ja onnistuihan se salamurha. Sain kolkattua soltun, varastettua sen koltun ja hiivittyä kartanon ikkunasta sisään. Itse murha onnistui vähemmän hienostuneesti vaimennetulla pistoolilla. Pakoon pääsin vessan ikkunasta.

Noh, eikös se ajatus ole tärkein.

Puoli tuntia pelikuvaa: